VÄLIENSELVITTELYÄ "TÄMÄ EI OLE OK" -KARSINASSA

Kirjoittanut Jennifer Hoffman

11.11.2010

Vapaasti suomentanut Pirjo Laine



Hei kaikki,




Kaikki näyttävät kohtaavan oppitunteja sellaisten ihmisten "käsittelemisestä", jotka eivät ainoastaan näytä olevan piittaamatta tarpeistanne, vaan jotka tekevät täysin päinvastoin.

Mitä teette sellaisen kanssa, joka näyttää tarkoituksellisesti vastustavan toiveitanne, seisovan tiellänne ja estävän yrityksiänne? Hänen käyttäytymisensä ei ole ok ja hän pakottaa teidät nurkkaan. Tuletteko ulos taistellen vai kävelettekö ulos? Ja miten päätätte, mikä ei ole ok, ja mitä teette sen jälkeen?



Joka kerta kohdatessamme tilanteen, missä joku ei anna meille, mitä haluamme, vastaus kaikkiin kysymyksiin on sisällämme. Tuolla ihmisellä on meille paljon upeaa ja valaisevaa informaatiota, minkä voimme ymmärtää, kun siirrymme pois tästä "tämä ei ole ok" -asenteesta. Varmasti hän voi käyttäytyä väärin, mutta miksi valitsimme tuon kokemuksen hänen kanssaan ja mitä meidän on opittava siitä?



Olen havainnut niiden monien vuosien aikana, jolloin olen antanut henkistä konsultointia, että voimaan liittyvät oppituntimme esitellään aina tavoilla, jotka saavat meidät tuntemaan voimattomuutta. Se mitä teemme tuolla hetkellä, määrää, yhdistääkö seuraava askel meidät omaan voimaamme vai pidämmekö pintamme ja vaadimme tuota toista ihmistä tekemään sen, mitä haluamme. Vaikka haluaisimme saada kohtuullisemman lopputuloksen, missä tarpeemme tyydytetään ja toinen ihminen näkee sen arvon, se ei ole aina mahdollista. Ja mitä pidempään pysymme tuossa tilanteessa, sitä haastavampaa se on meille. Välienselvittelystämme tulee silloin pattitilanne ja sitten seisomme paikallamme, iskostaen lisää vaatimuksiamme ja sokeana millekään muulle lopputulokselle.



Samalla kun ajattelemme, että tuo toinen ihminen on vain jääräpäinen, hän antaa meille arvokasta informaatiota ja ensimmäiseksi voimme kysyä, miksi vaadimme tuota nimenomaista asiaa häneltä. Ja siinä on osa vastaustamme, koska yleensä valitsemme ihmisen, joka ei anna tai voi antaa meille, mitä haluamme (muistakaa voimaoppitunnit).


Tässä on esimerkki.


Äiti hylkäsi erään asiakkaani lapsena ja hänet kasvatti lempeä ja rakastava isä. Mutta koko elämänsä ajan nainen halusi olla yhteydessä äitiinsä ja antaa hänelle tilaisuuden olla se äiti, minkä hän halusi tämän olevan (ja ajatteli, että tämä voisi olla). Hän ajatteli, että jos hän avaisi sydämensä, äiti pyytäisi anteeksi jättämisen ja antaisi hänelle sitä rakkautta, mitä hän halusi. Niinpä hän "jahtasi" äitiään, joka jatkuvasti tuotti pettymystä. Vaikka hän olisi tehnyt mitä, hän ei saanut äidiltä koskaan haluamaansa. Ja äiti käytti hyväksi tyttären ystävällisyyttä ja anteliaisuutta ja käytti niitä tämän manipuloimiseen. Ollessaan kuolemassa äiti kääntyi tyttären puoleen saadakseen tukea ja lohdutusta, mitä tämä auliisti antoi ajatellen, että tämä olisi heidän aikaansa yhdistyä jälleen. Mutta sitä ei tapahtunut ja äiti kuoli.



Tytär suree edelleen äitiään ja omaa kyvyttömyyttään saada yhteyttä hänen kanssaan. Hän ei näe mitään vikaa siinä, miten häntä on käytetty hyväksi, ja lisäksi hän katuu sitä, ettei voinut tehdä enempää äitinsä hyväksi. Mutta todella tuhoisa osa tässä on se, että vaikka rakastava isä kasvatti hänet, hänellä on rakastava perhe ja onnellinen koti, hän tuntee joka päivä, ettei hänellä ollut riittävästi aikaa äidilleen, koska jos hänellä olisi ollut, hän olisi voinut muuttaa tämän ja saada haluamaansa rakkautta.



Kun pääsimme tämän ongelman ytimeen, mikä oli oman arvonsa oppiminen, hänen oli tunnustettava, että hän pyysi jotain sellaista äidiltään, mitä hän ei koskaan saisi tältä, vaikkei tämän käyttäytyminen ollut ok. Hänen äidillään ei ollut kykyä antaa hänelle, mitä hän halusi, eikä koskaan aikonutkaan tehdä sitä. Voimaan liittyvä oppitunti oli tunnustaa, että äiti valitsi omat tekonsa tyttärestään huolimatta, ei hänen vuokseen, ja että hän ei koskaan muuttaisi sitä.

Mikä oli hänen oppituntinsa tässä?


Suremalla tätä tilannetta hän ei piitannut upeista asioista, joita hänellä oli elämässään. Tähän sisältyi kaikki, mitä hän oli aina halunnut: rakastava aviomies, kauniit lapset, kaunis koti, monia ystäviä ja yhteisön tuki. Olivatko ne vähemmän arvokkaita hänelle, koska ne eivät tulleet hänen äidiltään? Oliko hän niin tiukasti pattitilanteessaan, että koska hänen äitinsä ei antanut hänelle, mitä hän halusi, hän ei voinut nähdä elämänsä siunausten arvoa? Ja kun kysyin naiselta: "Onko sillä oikeasti merkitystä, mistä se tulee?", hän käsitti, että hän oli vähätellyt kaikkea hyvää elämässään, koska hän ei ollut saanut äidiltä haluamaansa.

Silloin kun jonkun käytös ei ole ok -

ja usein ei ole

- teemme joko näin:

 

* saamme välienselvittelyn, missä vaadimme häntä tyydyttämään tarpeemme, ja annamme hänelle monia tilaisuuksia tehdä sen tai

tai näin:

* saamme pattitilanteen, tulemme uhriksi ja teemme itsemme kurjaksi, jotta hän voi nähdä, miten paljon tarvitsemme hänen rakkauttaan, tai sabotoimme itseämme,

koska hän ei tyydytä tarpeitamme.

Sitten meillä on myös muita vaihtoehtoja:

 

* hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on ja päättää, haluammeko hänet elämäämme vai otammeko etäisyyttä

* tulla tarinan uhriksi ja tehdä itsestämme marttyyri,

jotta hän antaa meille haluamamme

* kieltäytyä hyväksymästä hänen käyttäytymistään ja sabotoida itseämme, koska tunnemme voimattomuutta

* ymmärtää voimaan liittyvän oppitunnin ja oppia sen,

jotta voimme vapautua siitä.

Oppituntia ymmärtämättä välienselvittelystämme tulee pattitilanne ja sitten seisomme paikallamme. Lopulta opimme, ettemme voi pakottaa ketään antamaan meille, mitä haluamme, koska jos hän ei jo anna sitä meille, hänellä ei ole annettavana sitä tällä hetkellä. Kaikki antavat siitä, mitä heillä on, ja he antavat tavallisesti kaiken, mitä heillä on. Ei ole mitään piiloreserviä, mistä he voivat ammentaa - se mitä he antavat teille, on se raja, mitä heillä on teitä varten.


Ja joskus (usein) tämä on karmakiertoa, mitä teillä on ollut heidän kanssaan, ja suhteenne tietyissä energiavärähtelyissä he voivat kohdella teitä eri tavalla kuin toisia. He eivät ehkä ole kivoja teille, mutta imelän suloisia kaikille muille. Voitte tuntea olonne uhriksi tai kurjaksi tai voitte kysyä, mitä teidän tarvitsee oppia heiltä, jotta voitte päästä tyydyttävämpiin ja itseä vahvistaviin suhteisiin.


Aiotteko valita niiden osalta, joiden käyttäytyminen ei ole kanssanne ok, välienselvittelyn ja pattitilanteen vai oppia hyväksymään, jotta voitte lähteä pois? Nämä ovat vaihtoehtonne näissä vaikeissa tilanteissa ja ne ovat hyvin voimakkaita oppimistyökaluja teille. Kun katsotte tuota ihmistä, muistakaa, että hän antaa teille kaiken, mitä hänellä on annettavana teille, ja sitten valitkaa, mitä teette antaaksenne itsellenne rakkauden, täyttymyksen, ilon ja yltäkylläisyyden lahjoja.


Näinä mielenkiintoisina transformaatioaikoina voimme pakahtua elämämme tapahtumista, mutta on aina muita ratkaisuja.

Tässä on muutamia asioita auttamaan läpi vaikeista hetkistä elämässäsi:

Pysy tyynenä, keskittyneenä ja tietoisena ja muista,

että ajatuksesi luovat elämäsi joka hetki.

Ajattele parhaita ajatuksia.

Kun pohdit tätä ja muita asioita, joita

tapahtuu tällä hetkellä, muista:

* Hyväksy kaikki ymmärryksen lahjat kiitollisuudella ja

käytä niitä anteeksiantoon, irtipäästämiseen

ja parantumiseen joka tilanteessa.

 

* Pyydä opastusta ja vahvistusta ja sitten odota sitä tulevan.

 

* Ennen kaikkea, ole kiitollinen tästä tilaisuudesta olla osana ihmiskunnan hämmästyttävää tietoisuusmuutosta,

kun kaikki ylösnousemme ihmeiden värähtelyyn.

Monia siunauksia näinä taianomaisina ja hämmästyttävinä aikoina,


Jennifer Hoffman

-----------