Uutiskirjeestä 25.10.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Tämä on henkilökohtaista taisteluanne tiheimpien ja pimeimpien energioiden kanssa ja osa sitä laajaa oppimista, mikä aioitte suorittaa, jotta voisitte ymmärtää polariteettia ja transformoida sen. Kuitenkin se loi sisäänne syvän toisten voiman pelon ja sai teidät kätkemään valonne, jottei sitä voisi käyttää teitä vastaan. Se teidän on vielä opittava, että teidän pelkonne toisia kohtaan on paljon vähäisempää kuin heidän pelkonsa teitä kohtaan.
Ne jotka loukkaavat teitä, haastavat, pettävät ja kieltävät teidät, pelkäävät valoanne, ja he uskovat, että jos valonne annetaan loistaa, se paljastaa heidän puutteensa ja heikkoutensa.
Ja he pelkäävät, että saatte tietoonne heidän salaisuutensa - että he ovat voimattomia ja täynnä pelkoa ja uskovat, että rakkaus tuhoaa sen vähänkin voiman, mitä he uskovat itsellään olevan.
Niinpä he käyttävät pelkoanne kontrolloimaan teitä ja saamaan teidät uskomaan, että he ovat voimakkaampia. Monissa kohtaa yhteisten elämienne aikana olette antaneet heille rakkautta ja olleet valmis osoittamaan heille polun valoon ja he ovat vastanneet tuhoamalla teidät fyysisesti, henkisesti tai tunteellisesti.
Nyt monet teistä ovat palanneet kohtaamaan nämä energiat ja tunnette, että taistelette elämänne puolesta. Tunnette voimattomuutta heidän edessään, heikkoutta heidän läsnä ollessaan ja pelkäätte taistella, vaikka tunnettekin, että sitä vaaditaan, jos teidän on tarkoitus saada takaisin voimanne. Näettekö, missä elätte uudestaan aineellisella tasolla karmahaasteitanne, mitkä ovat olemassa todellisuudessa henkiulottuvuudessa? Älkää rajoittako ymmärrystänne siitä, mitä tapahtuu aineellisella tasolla, koska nämä ovat suurempia haasteita, joita tapahtuu paljon korkeammilla tasoilla, ja älkää pyörtäkö valmiuttanne sallia valonne loistaa kirkkaasti kaikille.
Seiskää tiukasti omassa valossanne, tiedostakaa voimanne ja tietäkää, että valonne ja läsnäolonne on aiheuttanut toisille hyvin paljon pelkoa muissa elämissä. Valoanne, rakkauttanne mitä tunnette ja pidätte sydämessänne, ja voimaanne mikä säteilee jumaluudestanne, ei voi ottaa teiltä, koska se ulottuu paljon ajan ja tilan fyysisten rajojen tuolle puolen ja ainoa heikkoutenne on pelko. Silloin kun tiedätte, ettei teillä ole mitään pelättävää ja ettei valoanne voi himmentää, voitatte kohtaamanne haasteen olemalla totuudessa siitä, kuka olette. Sen tietäminen, että toiset pelkäävät teitä paljon enemmän kuin te heitä, antaa teille rohkeutta kohota minkä tahansa tilanteen yläpuolelle ja ilmaista jumaluuttanne ja voimaanne yhtä voimakkaasti, kuin valo loistaa sisällänne.
Rajan vetäminen
Jokaisessa välittämissuhteessa tulee hetki, jolloin olemme saaneet tarpeeksemme, piirrämme sananlaskun viivan veteen ja torjumme kaiken, mitä ei ole omalla puolellamme rajaa. Samalla kun se voi tuntua voimaannuttavalta, se on myös tapamme olla piittaamatta vastuusta, mikä meillä on niiden ihmisten, tilanteiden ja suhteiden olemassaolosta, joista olemme välittäneet. On tehokkaampia tapoja puolustaa omaa voimaamme kuin läimäyttää ovi niiden ihmisten kasvoille, jotka haluavat rakastaa meitä. Vedämme rajan, mutta tietämättä, mitä varten - rajoilla siirrämme vain energiaa paikasta toiseen. Rajamme voivat olla korkeita aitoja, joita ympäröi läpipääsemätön vallihauta tai suojaava rakkauden voimakenttä.
Vedämme rajan, kun tunnemme sellaista tyytymättömyyttä, loukkaantumista ja kiukkua, että haluamme näyttää kaikille, kuinka vihaisia olemme. Koska meillä ei ole mitään tapaa vaikuttaa siihen, miten toiset ihmiset tulkitsevat kiukkupuuskamme, otamme typerältä ja lapselliselta näyttämisen riskin. Mutta miksi odottaa, kunnes olemme niin tunteellisesti ja energeettisesti uupuneet, että tunnemme ainoana ratkaisuna olevan sulkea kaikki ulkopuolelle? Vaikka se saa olomme tuntumaan paremmalta, emme saa asioita päätökseen tai vahvistusta emmekä pysty saamaan sitä, mitä haluamme kaikilta ja kaikelta välittämisalueellamme - rakkautta.
Yritämme olla mukavia kaikille, mutta haluamme välittämisalueellamme olevilta rakkautta ja kunnioitusta. Se on meidän kaikkien tavoite, koska he haluavat myös jonkun rakastamaan itseään. Jos he eivät vastaa ponnisteluihimme, torjumme heidät samalla tavalla, kuin itse tunnemme heidän torjuneen meidät. Ja kaikki häviävät. Me tunnemme itseämme käytetyn hyväksi, he ajattelevat meidän olevan järjettömiä ja olemme keskinäisessä voimattomassa vuorovaikutuksessa. Rajat joita tarvitsemme, ovat itsemme rakastamisen laajentamista ja tämä on ainoa raja, mikä pitää ihmiset ulkona vaatimalla, että kaikki ne jotka tulevat sisään, pystyvät rakastamaan meitä, koska myös he rakastavat itseään.
Rajat auttavat rajaamaan sitä, mille annamme aikaamme, tunteitamme ja energiaamme, ja niissä on vähemmän kyse toisten pitämisestä ulkona kuin oman energiatasapainostamme. Rajojen myötä toiset kuulevat meiltä viestin: "Rakastan itseäni, jotta sinäkin voit rakastaa minua", eikä "Rakasta minua, jotta minäkin voin rakastaa itseäni enemmän."
Maailmassa ei ole ketään, joka voi täyttää meidät rakkaudella, jos meillä ei ole rakkausperustaa elämässämme.
Niinpä jokainen ihminen, josta tunnemme tarvetta huolehtia, välittämisen sijasta, on läksymme oppia rakastamaan tuota osaa itsessämme. Näin voimme kutsua ihmisiä välittämisalueellemme, koska he ovat välittäviä, rakastavia ja heillä on kaikki se rakkaus annettavana meille, jonka voimme antaa itsellemme.
Oletko harmoniassa?
Yksi monista asiakkaideni esittämistä kysymyksistä on, ovatko he harmoniassa tarkoituksensa kanssa. Koska heidän elämänsä tuntuu hyvin tasapainottomalta, he tietävät, että jotain on pielessä, ja uskovat olevansa poissa raiteilta. Jos he olisivat oikealla polulla, heistä tuntuisi paremmalta - tai niin he toivovat. Mutta kun he keksivät, mitä heidän oppituntinsa ovat, ja huomaavat olevansa täysin linjassa niiden kanssa, he voivat pettyä. Mutta nyt heillä on tarvitsemansa informaatio uuden harmoniatason luomiseen.
Tunne epäharmoniasta on hengen tapa kertoa meille, että olemme jonkin tien päässä ja valmis seuraavaan. Tämä esitetään meille elämän oppitunneissamme, asioissa, jotka saavat olomme tuntumaan hyvin epämukavalta.
Yhden asiakkaan karmatulkinta paljasti elämän, missä hänestä oli tullut orpo pienenä. Hän alkoi välittömästi itkeä, koska tämä oli hänen elämäänsä ja hän tunsi tulleensa hylätyksi, jätetyksi ulkopuolelle eikä häntä haluttu. Hän oli elänyt tuon elämän energiaa uudestaan ja tunsi olevansa epäharmoniassa, koska tämän eläminen uudestaan ei ollut hänen tarkoituksensa, vaan se oli muuttaa tuota toimintamallia ja löytää tiensä ulos siitä. Mutta hän uskoi, että jos hän eläisi sitä läpi, lopulta hän löytäisi jonkun, joka vahvistaisi hänen kokemuksensa ja muuttaisi lopputulosta. Tämä oli epäharmoniassa hänen tarkoituksensa kanssa, mikä oli tuon elämän tunne-energian irtipäästäminen.
Jokainen elämänkokemus on harmoniassa oppimispolkumme kanssa ja tämän näemme eri tavoin. Joko uskomme, että voimme päästä harmoniaan oppitunnin kanssa seuraamalla sen läpi toivoen, että mukana olevat ihmiset auttavat meitä luomaan erilaisen lopputuloksen. Tai voimme aloittaa oppitunnin, ymmärtää, mitä sillä on opetettavana meille ja sitten valita eri polun sen läpi. Kumpikin ovat ratkaisuja ja ne harmonisoivat meidät eri energian kanssa. Toinen on paljon vaikeampi kuin toinen ja kumpikin voi johtaa transformaatioon.
Ensimmäinen ratkaisu harmonisoi meidät oppitunnin ja toinen transformaation energian kanssa. Siksi monet meistä tuntevat olevansa niin jumissa, koska olemme harmoniassa oppitunnin kanssa ja toivomme transformaatiota. Mitä jos voisimme harmonisoitua jonkin sellaisen kanssa, jonka mahdollisuudesta emme ole edes varma, ja luottaisimme, että muutamme energian ja vapaudumme oppitunnista? Tämä toimii, kun olemme valmis päästämään irti uskomuksesta, että meidän on selvitettävä karmamme kaikkien hyväksi, ja keskitymme siihen, mitä haluamme - liikkuaksemme eteenpäin sen sijaan, että yritämme parantua järkeillen menneisyyttä ja toivoen, ettei se toista itseään nykyisyydessä.
Haluatko neuvoni?
Voin katsoa taaksepäin elämääni indigolasteni kanssa ja nähdä kaikki ne tavat, joilla he esittivät indigoenergiaansa. Tämä tuntui toisinaan siltä, että he olivat vain vaikeita. Ja he olivat haaste, mutta vähäisen saatavilla olevan informaation tukemana kamppailin heidän ongelmiensa kanssa kotona ja koulussa, heidän käyttäytymisensä ja pelkojensa kanssa ja sitten lopulta saatoin taas hengähtää, kun he löysivät oman polkunsa ja lähtivät kotoa (tai niin ajattelin). Nyt he eivät asu kotona, mutta he pitävät edelleen äitiyhteyden auki ja vaikka arvostan sitä, minun on täytynyt tehdä voimakkaita rajoja, jotta he oppivat ratkaisemaan omat ongelmansa ja hallitsemaan elämäänsä.
Nautin lasteni käytettävissä olemisesta ja arvostan sitä, että olemme läheisiä ja meillä on vahva side. Koska minulla ei ole ollut sidettä omien vanhempieni kanssa, olen tullut ekstratietoiseksi sen merkityksestä, ja halusin lasteni saavan siteen minun kanssani. Mutta on aikoja, jolloin minun täytyy muistuttaa heille, että he ovat aikuisia ja heidän täytyy oppia luottamaan omaan viisauteensa ja kokemukseensa. Haluan heidän siirtyvän eteenpäin, mutta usein he pyytävät neuvoani, koska he luottavat arvostelukykyyni enemmän kuin omaansa. Yritän selittää, että oma arvostelukykyni toimii minulla, muttei aina heillä.
Sen liiallisen informaation kanssa mitä maailmassamme tänä päivänä on, indigot hämmentyvät ja eksyvät, joten he menevät luotetun informaatiolähteeseensä luo. He uskovat, että tämä ihminen antaa heille hyviä neuvoja eikä heidän tarvitse kiteyttää kaikkea kohtaamaansa informaatiota ennen päätöksen tekemistä. Jos tämä kuulostaa vähän manipuloivalta, niin se on sitä, mutta ei kostonhimoisella tavalla, koska indigojen haasteena on myös huono itseluottamus ja muistot entisistä virheistä, joita he eivät halua toistaa. Niinpä he kysyvät neuvoa, ennen kuin yrittävät keksiä omia ratkaisujaan.
Lapseni ovat yli sen iän, missä he toimivat neuvojeni mukaisesti ja sitten syyttävät tuloksista minua, mutta he ovat tehneet sitäkin. Nyt he voivat saada kysyessään neuvoni, mutta heidän on myös osoitettava minulle, että ovat itsekin ajatelleet asiaa. Niinpä esitän paljon kysymyksiä siitä, mitä he haluavat, mahdollisista lopputuloksista, heidän peloistaan ja tämän prosessin kautta he oppivat luomaan omat ratkaisunsa - minun tuellani. Näin opetan heille, miten esitetään kysymyksiä, selkeytetään mitä halutaan, tunnetaan omat pelot ja lopulta toivon heillä olevan itseluottamusta tehdä omat päätöksensä ja siirtyä eteenpäin elämässään odottamatta minun olevan se, joka kertoo heille, mitä tehdä.
-----------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti