Uutiskirjeestä 8.11.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Sielu ja ego tekevät sopimuksen jokaista elämää varten.
Siinä sielu antaa tilaisuuksia oppimiseen ja parantumiseen, mitkä ego lupaa käyttää. Ei ole mitään lopullista sopimusta lopputuloksesta, sillä se on egon ja vapaan valinnan aluetta.
On mahdollisuus ilmaista sielun aikomusta korkeimmaksi ja parhaimmaksi lopputulokseksi, mutta egon täytyy kyetä päästämään irti energioista, jotka se on luonut, ja olla valmis kohottamaan värähtelyään tämän tapahtumiseksi. Usein tästä sopimuksesta tulee egon ja vapaan tahdon taistelua sielua vastaan ja elämänmatkasta tulee haastavaa.
Ego, mikä usein nähdään heikkona, pitää kaikkea voimaa ja se on portti elämänmatkanne mahdollisuuksiin.
Silloin kun se toimii sielun parantumisaikomuksen rajoissa, se voi päästä kaikkien niiden kokemusten ja lopputulosten korkeimmalle tasolle, joita on aiottu tiettyyn elämään. Tämä saattaa loppuun parantumissyklit ja sallii värähtelytaajuutenne nousta ja näin pääsy toisille elämänpoluille on mahdollista. Jokaisen energiavärähtelymuutoksen myötä - sielun kumppanuudella - siirrytte uusiin sopimuksiin, uusiin aikajanoihin ja uusiin tilaisuuksiin elämässä.
Mutta silloin, kun ego unohtaa sielusopimuksensa, sen matkasta tulee "sielutonta", se tapahtuu ilman sielun kumppanuutta.
Se yrittää taistella pimeyttä vastaan omalla pimeydellään sen sijaan, että yhdistyisi sisäiseen valoon. Silloin elämästä tulee pelon, puutteen ja hämmennyksen matka. Silloin puuttuu sielun valo, mikä on egon käytettävissä, kun se on valmis jakamaan matkan ja olemaan avoin elämän mahdollisuudelle pelon ulkopuolella, koska yksin se ei ole tietoinen siitä mahdollisuudesta.
Ego on vakuutettava siitä, että tämän koettelemuksen ja matkan osan tuolla puolen on uusi alku. Se ei tiedä sitä, koska olemuksenne potentiaalia säilytetään sielun tietämyksessä teistä jumalana, ihmisenä olemisen tuolla puolen. Tämä on sielun lahja teille ja egolle, kun saatatte loppuun parantumis-, oppimis-, kasvamis- ja transformaatiomatkan. Se mitä teistä voi tulla, on sielun lupaus, kun sallitte sen osallistua matkaanne ja kanssaluoda parantumismatkanne.
Mitä viestejä sielullanne on teille täyttymyslupauksestaan? Esittäkää tämä kysymys ja saatte tarvitsemianne vastauksia siirtyäksenne "sieluttomasta" elämästä sellaiseen, mikä täyttää sielun lupauksen rakkaudesta, ilosta, rauhasta ja täyttymyksestä.
Sielun pimeä yö
Jokaiseen sankaritarinaan sisältyy sielun pimeä yö, koettelemuksien ja haasteiden aika jonka tarkoituksena on kertoa sankarille, voiko hän onnistua ja ylittää esteen vai tuhoaako se hänet. Nämä haasteet tuovat sankarin kuoleman partaalle ja paljastavat kaikki hänen epäilyksensä, pelkonsa ja heikkoutensa. Onko hänellä rohkeutta onnistua ja voittaa - ei viettää loppuelämäänsä uhrina voivotellen kohtaloaan, vaan sankarina jolle tämä matka on antanut voimaa?
Elämämme on usein matka pimeyden läpi ja meillä on monia sielun pimeitä öitä.
Riippumatta siitä, onko meidät pettänyt joku, jonka ajattelimme rakastavan meitä, onko meitä kohdellut kaltoin joku, jonka ajattelimme olevan kunnioittavampi vai onko meidät hylännyt joku, jonka halusimme hyväksyvän meidät, elämäpolkumme voi olla meille haaste tavoilla, jotka työntävät meidät toivottomuuden, epätoivon ja surun pimeään kuiluun.
Miksi toiset kohtelevat meitä näin ja mitä tapahtui sille rauhalle, rakkaudelle ja yltäkylläisyydelle, mistä meidän pitäisi nauttia? Missä on se valo, jonka pitäisi tukea meitä?
Silloin, kun tarkastelemme elämäämme sankarimatkan näkökulmasta, sielun pimeät yöt saavat uuden merkityksen. Tarinassa ei ole kyse siitä, mitä meille tapahtui, vaan mitä teemme näistä haasteista huolimatta. Liian usein katkaisemme tarinan ja meistä tulee sen uhri, koettelemustemme siviiliuhri, ja unohdamme, että tässä tarinassa on opetus, jonka tarkoituksena on auttaa meitä yhdistymään sisäiseen sankariimme. Ja löydämme itsemme, kun käsitämme, että pimeys on valon työkalu.
Sillä ei ole merkitystä, mitä tapahtuu sankarin matkalla, koska lopulta menestymme. Riippumatta siitä, opimmeko, että tällä kertaa haaste oli liikaa meille, jolloin saamme toisen tilaisuuden myöhemmin, vai voitammeko sen, niin matkassa on kyse meistä.
Sielun pimeän yön tarkoitus on oppia, että olemme voimakas, ansaitseva, rakastettava ja rakastettu ja että meillä on koko ajan kaikki sisällämme menestyäksemme ja tullaksemme oman tarinamme sankariksi.
Yksi tinasotilas ratsastaa pois
Tällä viikolla USA:ssa juhlitaan veteraanipäivää, jolloin kunnioitetaan niitä, jotka ovat taistelleet sodissa, ja juhlistetaan niiden muistoa, jotka eivät palanneet. Veteraanin tyttärenä tiedän siitä kamalasta verosta, minkä sota vaatii meistä, silloin kun taistelemme niissä tai elämme taistelleen kanssa. Isäni teki useita reissuja Vietnamiin ja vaikka olin hyvin nuori hänen palattuaan ensimmäiseltä reissultaan, olin tarpeeksi empaattinen tietääkseni, että hän oli muuttunut iäksi. Tuntemani isä ei enää koskaan palannut tuon sodassa olemisen jälkeen.
Isäni kuoli Agent Orange -kasvimyrkkykomplikaatioihin 20 vuotta sitten, mutta hänen henkensä kuoli monta vuotta aiemmin kentillä, joilla hän taisteli. Hän ei koskaan puhunut kokemuksistaan ja tiesin, että ne olivat liian tuskallisia eikä hän halunnut jakaa niitä. Tiesin, ettei hän ollut ylpeä joistain asioista, joita hänet pakotettiin tekemään, mutta ne ovat sodan palkka. Tänä päivänä sodimme edelleen ja ihmettelemme, muuttuuko tämä ihmisen piirre koskaan. Voimmeko kuvitella sodatonta maailmaa?
Tämän artikkelin otsikko on eräästä laulusta (One Tin Solider Rides Away) ja sen sanat puhuvat syistä, miksi taistelemme toisiamme vastaan elämän taistelukentillä. Laulu muistuttaa meille, että lopulta kukaan ei koskaan voita sotaa - on aina maksettava hinta, silloin kun uskomme, että voitto merkitsee jonkun toisen kukistamista. Se on totta sodassa kansojen ja ihmisten välillä sekä sisällämme. Ei ole voittajaa, silloin kun elämä on taistelukenttä. Uusi kysymys itsellemme on: voimmeko kuvitella rauhan maailman? Voimmeko kuvitella itsemme rauhassa?
Kaikki, mitä haluamme maailmaan, alkaa sisältämme.
Meidän on oltava valmis luomaan rauhaa, jos haluamme lopettaa sodan. Jokainen ihminen jonka kanssa olemme "sodassa" - joku joka haastaa meidät jollain tasolla eikä anna meille, mitä haluamme, tai kamppailemme oman elämämme kanssa - on meille tilaisuus kuvitella rauha.
Mitä vaatii luoda paras, rauhallisin ja tyydyttävin lopputulos jokaisen kannalta? Yrittäkää kuvitella rauha tähän tilanteeseen ja sitten ottakaa askelia sen luomiseksi. Silloin kun jokainen meistä voi kuvitella maailman energiaksi rauhan, voimme luoda maailman, missä asuu rauha eikä oli mitään tarvetta sotia.
Vaikeat suhteet
Olen saanut monia kysymyksiä suhteista teiltä, jotka olette aikuisia indigoita ja kristalleja (yli 40-vuotiaita), ja kysytte, miksi ne voivat olla hyvin haastavia.
Näihin sisältyvät romanttiset suhteet, mutta myös suhteet ystävien, työtovereiden, perheen ja muiden kanssa elämässänne. Kysymyksenne on, miksi nämä voivat olla niin vaikeita ja mitä teette väärin - miksi valitsitte toimimattomimman perheen, haastavimmat liikekumppanit, järjettömän pomon tai takinkääntäjäystävät? Siihen on vastaus. Lukekaa eteenpäin.
Indigona tulitte muuttamaan maailmaa ja sen ihmisiä.
Sillä ei ole merkitystä, oletteko 9- vai 90-vuotias, tämä on indigotehtävä. Ja teette sen ottamalla maailman omaksenne joskus tavoilla, jotka aikaansaavat teille paljon turhautumista ja tuskaa, koska valitsette vaikeimmat energiat, joiden kanssa työskennellä. Haluatte ihmisten näkevän vääryyden siinä, mitä he tekevät, antamalla heidän tehdä sitä itsellenne ja kanssanne. Toivotte, että he näkevät virheensä ja muuttuvat, eikä niin usein tapahdu.
Kristallina olette täällä tuomassa valoa maailmaan ja näyttämässä toisille tavan rakastaa, välittää ja jakaa.
Teette tämän ollen valo joka suhteessa ja usein valitsette ne, jotka tarvitsevat eniten valoa. Mutta ette aina mieti, ovatko ihmiset valmiita valolle tai haluavatko he valoa elämäänsä. Ja tässä kohtaa teidän haasteenne ilmestyy esiin, kun annatte valoa niille, jotka torjuvat teidät, ettekä suojele itseänne hallitsemalla energioitanne ja varmistamalla, että te ette anna toisille liikaa.
Useimmat ensimmäisistä indigo- ja kristallisukupolvista kantavat kumpaakin energiaa ja voivat ammentaa näitä resursseja oman tehtävänsä hallitsemiseen.
Indigot voivat oppia antamaan enemmän rakkaudesta ja kiintymättömyydestä - kumpikin kristallivahvuuksia - voiman käyttämisen sijasta. Kristallit voivat oppia vartioimaan enemmän sitä tapaa, jolla he antavat energiaansa, ja olemaan vähemmän auliita sietämään toisten käyttäytymistä - kumpikin indigopiirteitä.
Kumpikin näistä energioista valitsee vaikeita suhteita, koska he tietävät, että käsittelemällä näitä he pystyvät vaikuttamaan suurempaan kirjoon niitä energioita, jotka edustavat heidän työtään täällä. Ja turvautumalla muihin käytettävissä oleviin energiapiirteisiin he tekevät työnsä helpommin.
-----------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti