2.11.2010

ARKKIENKELI URIEL: Etsi sydän avoinna

Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman

Uutiskirjeestä 11.10.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine




Oletko etsijä elämässäsi ja pyydät halujesi täyttämistä, mutta olet epävarma, miten ne ilmentyvät? Toivotko pelastajaa, vapahtajaa tai henkiolemusta opastamaan sinua haluamisesta ilmentämiseen?

Mikä on sydämesi toiveen luomisen salaisuus ja pelkäätkö, ettet koskaan opi sitä? Näet ilmentämisprosessin haastavana ja se on sitä, kun lähestyt asiaa mielestä, tyhjyydestä ja puutteesta, mitä näet joka hetki, sekä sydämestä, joka on kiinni vastaanottaakseen.



Salaisuus jatkuvaan haluamasi - ja enemmän - ilmentymiseen on avoin sydän. Kaikki mitä tarvitset ja haluat elämässä, on ulottuvillasi, silloin kun sydämesi on avoin vastaanottamaan. Avoin sydän on sellainen, joka ei tuomitse, ei ole kriittinen, on tietoinen jumaluudestaan, uskoo ansaitsevansa kaiken haluamansa ja luottaa universumiin kumppaninaan luomisessa. Avoimella sydämellä ei ole tarpeita. Se siirtyy yhden toiveen täyttymisestä seuraavaan ja näkee joka askeleella itsensä tyytyväisenä.



Avoin sydän on rakastava ja kiintymätön, voimakas ja nöyrä, luottavainen ja anteeksiantava. Se on tunne-energioidesi korkeimpien värähtelyjen eheydessä. Sydän avoinna sinulla ei voi olla katumusta tai surua. Et voi olla vihainen vihollisillesi tai niille, jotka ovat satuttaneet sinua. Et voi rajoittaa itseäsi mitenkään tai rangaista itseäsi tai toisia siitä, mitä menneisyydessä on tapahtunut. Vain läsnä oleva hetki on olemassa. Avoin sydämesi muistaa yhteytensä ja yltäkylläisyyden siinä energiavirrassa, mikä on universumi.



Avaa sydämesi vastaanottamaan, jotta voit elää joka hetken ilmentymisen täyteydessä. Jokaisessa hetkessä on mahdollisuus täyttää sydämesi toiveet. Oletko valmis vastaanottamaan ja avaamaan sydämesi haluamisen tilasta tyytyväisyyteen?

Näe toiveesi täyttyneinä, koska ne täyttyvät heti, kun pyydät niitä. Luota jumalaiseen ajoitukseen ja päästä irti tunteista, jotka muistuttavat sinua puutteesta ja pelosta, koska niiden matalammat värähtelyt rajaavat elämääsi kaikin tavoin.

Rajallisuus on yksi vaihtoehto ja rajattomuus toinen. Päästä irti menneisyyden tuskastasi ja avaa sydämesi mahdollisuuksien täyteydelle. Avoin sydämesi voi kokea ehdotonta rakkautta ja siinä voit kokea elämää yltäkylläisyyden, ilon ja rauhan esiin paljastuvana juhlana ilman tuskaa tai ponnistelua.



Rakastatko minua?



Jokaisella joka on välittämisalueellamme, on tarpeita, jotka olemme suostuneet tyydyttämään, ja samalla toivomme, että hekin tyydyttävät meidän tarpeemme. Riippumatta siitä, huolehdimmeko heistä (olemalla heidän huoltajansa) tai välitämme heistä (jolloin olemme enemmän irti), etsimme aktiivisesti jotain välittämisalueellamme olevilta. Lyhyesti sanottuna haluamme heidän rakastavan meitä ja osoittavan meille, että olemme arvokkaita, hyväksyttyjä ja arvostettuja. Haluamme oman osallisuutemme heidän elämässään merkitsevän jotain niin hyödyllistä ja arvokasta, että he rakastavat meitä. Ja kaikkiin näihin suhteisiin liittyy hiljainen kysymys: "Rakastatko minua?"



Mitä olemme valmiita tekemään rakkauden eteen? Melkoisesti, erityisesti jos meillä ei ole vakaata itsemme rakastamisen perustaa. Uhraamme aikaamme, energiaamme sekä fyysisiä, mentaalisia, tunteellisia ja henkisiä resurssejamme saadaksemme rakkautta, mitä tarvitsemme toisilta. Kaikki uhraukset joita teemme toisten puolesta, etsivät rakkautta palkkiokseen. Sanomme näille ihmisille ikään kuin "jos teen kaikki nämä asiat puolestasi, rakastatko minua?" Rakkaus mitä etsimme, on muuta kuin romanttista - tarvitsemme vahvistusta omasta voimastamme, arvokkuudestanne ja parantumisestamme.



Kaikki ihmiset välittämisalueellamme eivät ole tarvitsevia ja avuttomia (mutta voisivat olla). Siinä on eroa, kenestä huolehdimme ja kenestä välitämme. Ihmisiä joista huolehdimme, haluamme auttaa kaikin mahdollisin tavoin, koska näemme heidän parantumistarpeensa, mikä resonoi omien parantumistarpeidemme kanssa. Niinpä tunnemme, että jos voimme parantaa heidät, voimme itsekin parantua. Eikö ole helpompaa parantaa joku muu ja saada tuo vahvistus, minkä on tarkoitus parantaa meidät?



Mutta mitä tapahtuu, kun yritämme parantaa jonkun toisen? Astumme kielletylle alueelle, koska vaikka voimme laajentaa parantumismahdollisuuksia, olemme voimattomia toisten parantamisessa.

Ja mitä enemmän yritämme, sitä enemmän turhaudumme. Rakkaushaluumme vastataan kieltämisellä, koska pyydämme rakkautta ihmisiltä, jotka eivät voi antaa sitä meille. Mikä on ratkaisu? Käsittää, että se parantumistarve minkä näemme toisissa, on oman parantumisemme kutsu meille. Mitä voimme tehdä itsemme parantamiseksi?

Rakkaus mitä etsimme toisilta, ei voi tulla täytetyksi, ennen kuin rakastamme itseämme. Ja ne rakkauspyynnöt joita esitämme välittämisalueellamme oleville, täytetään, silloin kun lakkaamme etsimästä itsemme ulkopuolelta sitä rakkautta ja valoa, mikä meillä on sisällämme.



Aitouden etsiminen



Kun kehitämme erottelukykymme ja intuitiomme lahjaa, voimme paikantaa polullamme ne tilanteet ja ihmiset, jotka eivät ole harmoniassa sen kanssa, kuka meistä on tullut, ja sen energian kanssa, mitä haluamme saada elämäämme. Vaikka uskomme aina etsivämme aitoutta, vasta sitten kun olemme todella yhdistyneet omaan polkuumme, olemme valmiita tavoittelemaan sen oppitunteja, uhrauksia ja vastuuta. Oppilaana ja opettajana etsimme aitoutta, silloin kun meistä tulee tietoisia siitä, mikä ei resonoi haluumme totuudesta ja läpinäkyvyydestä kaikissa ja kaikessa - ja se mikä ei ole aitoa, voi olla sietämätöntä.



Eräs tuttuni on ollut suhteessa, minkä hän kertoi aina olevan ihana, täydellinen, tyydyttävä jne. Mutta minulla oli hyvin erilainen tunne hänen suhteestaan - se oli väkinäinen, vaikea ja loppumisen partaalla. Joka kerta kun hän kertoi suhteestaan, korvani soivat, suuni kuivui ja tulin hyvin levottomaksi. Lopulta kerroin tunteistani hänelle ja hän pysähtyi ja sanoi hitaasti, että olin oikeassa - hän ja hänen miehensä olivat eroamassa. Kommenttini eivät olleet tarkoitettuja loukkaamaan tai satuttamaan häntä. En voinut enää olla epäaidon energian lähellä. Yhteytemme kautta voin antaa tukea ja ehdottaa vaihtoehtoja, mutten voi tukea hänen epäaitoja kommenttejaan avioliitosta, kun hän yrittää vakuuttaa minut erilaisesta totuudesta, minkä tunnen.



Kun etsimme aitoutta, kaikki mikä ei ole tuota energiaa, tuntuu väkinäiseltä tai saa olomme tuntumaan epämukavaksi. Saatamme hukata fokuksen keskustelumme aikana ja eksyä aiheesta. Jonkun epäaidon lähellä oleminen voi saada meidät suuttumaan tai ärsyyntymään. Jos valitsen kirjan, jonka informaatio on epäaitoa minulle, en voi lukea muutaman lauseen jälkeen sitä. Pankaa merkille, että sanoin "epäaitoa minulle", koska jokaisella meistä on oma aitoustasomme. Ja se mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi sinulla, eikä tämä tee siitä täysin epäaitoa - se ei ole vain oikea minulle.



Se mikä on aitoa meille, on omalla energiatasollamme, mikä vaihtelee hetkestä toiseen. Kun meistä tulee luottavaisempi oman energiavärähtelymme suhteen, voimme yhdistyä siihen, mikä on aitoa meille tuolla tasolla, ja irrottautua kaikesta muusta. Ja tämä kierto jatkuu, kun nousemme henkisen evoluutiomme spiraalia.

Mitä aidompi olemme itsemme suhteen, sitä enemmän vedämme puoleemme niitä asioita, jotka resonoivat sen kanssa, mitä haluamme. Ja voimme rakastavasti irrottautua niistä asioista, jotka eivät resonoi.




Kuoliaaksi kiusattu?



Kiusaaminen ei ole uusi asia kouluissa. Muistan tulleeni muutaman kerran kiusatuksi lapsena ja suojelleeni pikkuveljeäni, kun vanhemmat lapset kiusasivat häntä. Näemmekö enemmän kiusaamista tänä päivänä vai onko kyse jostain muusta? Vaikka kiusaaminen näyttää olevan aggressiivisempaa ja sillä on pahemmat seuraamukset (en muista kiusattujen lasten ennen tehneen itsemurhia), luulen, että kiusatut lapset ovat nykyään kyvyttömämpiä kestämään tällaista kohtelua. Ja heidän voimakkaampi reagointinsa puhuu heidän valmiudestaan tehdä itsestään marttyyri tämän tilanteen tuomiseksi tietoisuuteen, jotta se voidaan poistaa.



Muistan koulusta erään tytön, jota luokkakaverit kiusasivat. Hän oli kiltti, huomaavainen ja hyvin hiljainen enkä koskaan ymmärtänyt, miksi toiset lapset kiusasivat häntä. Olimme ystäviä ja minulla oli tapana kehottaa häntä puolustamaan itseään, muttei hän koskaan tehnyt sitä. Kerroin opettajillemme, kun toiset lapset olivat ilkeitä hänelle, mutta he eivät koskaan toimineet kiusaamisen lopettamiseksi. Lopulta hän vaihtoi koulua enkä nähnyt häntä enää. Hän ei tehnyt mitään ansaitakseen ne julmat kommentit, vitsit ja ilkeät asiat, joita hänelle tehtiin. Jälkikäteen ajateltuna tunnen, että lapset tunsivat hänet uhkaavaksi ja reagoivat siihen olemalla ilkeitä sen sijaan, että olisivat vastanneet hänen kilttiin ja rakastavaan energiaansa.



Miksi siis näemme kiusaamista nyt niin paljon? Uskon, että indigo- ja kristallienergia herättää muut näiden värähtelyjen ilmentämismahdollisuudelle. Ja he reagoivat joko ottamalla ne vastaan tai torjumalla ne. Niin vaikeaa kuin onkin ymmärtää, miksi hyvyys tai korkeammat värähtelyt rohkaisisivat joitain toimimaan hyvin julmasti, niin sillä tavalla monet ihmiset reagoivat kaikkeen energiaan, mikä on erilaista kuin heidän omansa. Näemme saman tilanteen, silloin kun ihmiset valitsevat henkisen kasvun polun tai eivät valitse, kun he torjuvat valomme tai käyttävät sitä oman polkunsa valaisemiseen.



Meillä on todisteita kiusaamisesta kaikkialla, sitä ei tapahdu vain kouluissa. Se on reaktio tiettyihin energioihin ja ihmiset joko ottavat vastaan muutoksen tai pelkäävät sitä ja toimivat matalimmista värähtelyistään. Vaikka haluaisimme ajatella, että valo tuo esiin parhaat puolet kaikissa, niin monilla se korostaa vain heidän pimeimpää puoltaan ja he toimivat siitä käsin.



Voimme tehdä lastemme puolesta sen, että tiedämme, mitä heidän elämässään tapahtuu, kiinnitämme huomiota heidän puheeseensa ja äänettömään kommunikointiinsa ja opetamme heitä puolustautumaan. Lapset jotka tekevät itsestään marttyyrin tuodakseen tilanteeseen valoa, tekevät omaa työtään, ja toivon, että jonain päivänä heidän ei enää tarvitse tehdä tätä. Rukoukseni ja sympatiani menee niiden lasten vanhemmille, jotka riistävät itseltään hengen, koska he eivät pysty kestämään kiusaamista. Se on surullinen todiste siitä työstä, joka on vielä tehtävänä, ja niiden kohtaamista haasteista, jotka tulivat muuttamaan maailmaa.

-----------

Ei kommentteja: