Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman
Uutiskirjeestä 22.11.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Tuomitsemisen voima sisältyy vapaaseen tahtoonne ja näin kontrolloitte ja hallitsette kolmannen ulottuvuuden energiaa. Tämä on voima, mikä salli teidän sanoa "näin on" ja universaali energia reagoi pyyntöönne. Tuomitseminen on tapa, millä komennatte todellisuutenne luovaa energiaa. On monia tapoja käyttää sitä. Sitä voidaan käyttää tavoilla, jotka parantavat, kohottavat ja laajentavat elämäänne tai rajoittavat monin tavoin sitä.
Silloin kun käytätte tuomitsemista laajentavasti, käytätte sitä tietoisella tavalla, mikä muistuttaa teitä sanojenne ja ajatustenne voimasta. Jokainen ajatuksenne tai puhumanne sana luo astian universaalille energialle, mikä ilmentyy todellisuutenne jonain osana. Voitte komentaa hyvää tai pahaa, yltäkylläisyyttä tai puutetta, rakkautta tai pelkoa, käyttämällä tuomitsemista. Tuomitsette itseänne ja toisia ja jokainen tuomitseminen luo muodon, mikä joko rajoittaa tai laajentaa todellisuuttanne.
Rajoittavalla tavalla käytettynä tuomitseminen luo elämäänne esteitä, mitkä tunnette puutteena tai pelkona. Näitä rajoituksia luodaan sen kautta, miten käytätte tuomitsemisvoimaanne. Rajoitatteko itseänne vahvistamalla sitä, mitä ette usko teillä olevan? Tuomitsetteko toiset ja luotte tätä energiaa omaan elämäänne? Voitte tuomita hyväksi tai huonoksi - kumpikin ilmentyy elämäänne jossain muodossa, koska olette lähettäneet käskyn, mikä on täytettävä.
Käyttäkää tätä voimaa tuomitaksenne hyväksi, vahvistaaksenne omaa voimaanne ja jumaluuttanne - ja myös toisten. Tuomitseminen on ainoa syy, miksi koette mitään pelon piirrettä elämässänne, ja voitte muuttaa sen joka hetki. Muistakaa, että tuomitseminen on komento, minkä annatte universumille, ja sen on täytettävä komento lupauksenaan teille luojina kolmannessa ulottuvuudessa. Käyttäkää tätä voimaa viisaasti ja luotte taivaan maan päälle, mitä etsitte, yltäkylläisyyttä ja iloa, mitkä ovat syntymäoikeutenne, sekä rauhaa ja rakkautta, mitkä ovat muistonne Kotoa.
Elämää suurempi
Kukaan sankari ei ole matkansa haasteita pienempi, vaikka toisinaan voi näyttää siltä, että elämä ja kaikki tavat, joilla se voi haastaa sankarin, on paljon suurempia, kuin sankari voi koskaan olla. Vaikka sankarin matkan menestyksekäs lopputulos voi näyttää mahdottomalta, se mitä hän oppii jokaisen haasteen voittamisprosessissa, auttaa häntä tulemaan elämää suuremmaksi. Hän oppii, että mitä tahansa hänen pitääkin saavuttaa joka askeleella, se on ulottuvilla ja se tulee usein, kun hän sitä vähiten odottaa tai on antanut periksi. Sankari havaitsee, että hänen matkansa tärkein osa ei ole halutun tavoitteen saavuttaminen, vaan sisäisen valonsa, voimansa ja vahvuutensa löytäminen.
Sankarilta ei koskaan puutu rohkeutta ja hän toivottaa usein tervetulleeksi haasteet, joita elämällä on tarjottavana. Itse asiassa, sankarin rohkeus kutsuu elämää heittämään hänelle pahintaan. Henkisen muistimme puitteissa tiedämme, että olemme äärettömän voimakkaita ja voimme voittaa kaiken kolmannessa ulottuvuudessa. Tämän energian transformoimisen vuoksi olemme täällä ja tiedämme, että olemme hyvin valmistautuneita kohtamaan minkä tahansa haasteen. Ongelma syntyy, silloin kun ego unohtaa voimamme ja transformaatiomatkamme syyn.
Egon puitteissa olemme pieniä ja voimattomia ja elämä on hirviö, mikä meidän on voitettava. Ego uskoo, että jokainen tilanne testaa sen kekseliäisyyttä ja se seisoo yksin elämää vastassa. Silloin kun luomme henki-egokumppanuuden, meillä on täysi pääsy voimaamme ja sitten meillä ei ole mitään rajoja, koska emme kohtaa elämää sen ehdoilla, vaan luomme omat ehtomme. Tämä on oppitunti, jonka jokainen sankari oppii ja joka tekee hänelle mahdolliseksi hirviön heikon kohdan löytämisen, koska hän astuu takaovesta, mistä päästään voimalla, ei pakolla.
Matka on valmis, sitten kun opimme, että voitamme voimamme avulla, emme sen avulla, miten hyvin, miten pitkään tai miten kovasti taistelemme. Sitten hirviöstä tulee yhtäkkiä pieni ja merkityksetön, polku jonkin haasteen läpi on ilmiselvä ja se mikä kerran oli pimeä ja pelottava kuja, on nyt leveä ja hyvin valaistu polku transformaatioomme. Jos voimme tehdä tämän kerran, voimme toistaa sitä jokaisen haasteen osalta ja lähestyä elämää sankarina emmekä elämän uhrina. Silloin olemme suurempi kuin elämä, koska elämä taipuu tahtoomme - olemme luojan luoja, kun lähestymme sankarimatkaamme pitäen voimaa edessämme ja kulkien samaa tahtia henki-egokumppanuutemme kanssa.
Nämä saappaat on tehty kulkemista varten
Olin hiljattain ostoskeskuksessa ja jokaisella näkemälläni naisella oli saapikkaat. Seisoin vanhemman naisen vieressä, joka oli varmaan lähempänä 90-vuotta. Huomasin, että hänellä oli polvenkorkuiset, mustat nahkasaapikkaat. Halusin tehdä "ylävitoset" hänen kanssaan ja sanoa: "Anna palaa, tyttö." Kaikenikäiset naiset kulkivat rohkeasti saappaissaan. Minullakin oli saapikkaat jalassa ja tiedän, että ne ovat nyt muotia, mutta olin yllättynyt, miten monet naiset olivat omaksuneet tämän tyylin tänä vuonna. Tiedän, että ne ovat mukavat ja lämpimät, mutta siinä on muutakin.
Koemme uutta feminiinivoiman tulvaa ja olemme vahvempia, itsevarmempia ja tietoisia voimastamme. Saappaissa jalkapohjamme (/sielumme) (sanat ääntyvät samalla tavalla) on suojassa vahingoilta ja voimme kulkea luottavaisesti paikkoihin, minne korkeakorkoiset avokkaamme eivät voi viedä meitä. Saappailla voimme kulkea elämän loskassa huolehtimatta siitä, että jalkammekin sotkeutuvat. Kuten laulussa sanotaan, "nämä saappaat on tehty kulkemista varten".
On kuitenkin myös toinen viesti, mikä meidän on kuultava, kun nautimme uusien saappaidemme meille antamasta voimasta, ja se on muistaa feminiinisyyden hoivaava ja lempeä luonne. Menneissä elämissä naiset hallitsivat maailmaa ja ajan kuluessa he olivat yhtä tasapainottomia ja kontrolloivia, kuin miehet ovat olleet lähimuistissamme. Vain se, että meillä on saappaat, ei merkitse, että meilläkin on valta kulkea kaikkien yli polullamme.
Toivotan uuden feminiinienergian tervetulleeksi. Naisten on aika puhua ääneen, ottaa takaisin voimansa ja muistaa, että heillä on tasavertainen rooli maailmassa. Mutta feminiinisyydessä on yhtä paljon voimaa kuin maskuliinisuudessa ja vieläkin suurempi voima saadaan, kun niitä käytetään tasapainossa. Voimme luottavaisesti pitää saappaitamme ja antaa niiden viedä meidät sinne, minne haluamme mennä, kun muistamme, että käyttäessämme tämän energian korkeimpia ilmaisumuotoja luomme korkeinta ja suurinta hyvää itsellemme ja kaikille.
Kristallit ja karma
Indigojen tapaan kristallit myös kokevat karmaa haastavimpien sieluryhmäsuhteidensa kautta, mutta he tekevät sen eri tavalla. Siinä missä indigot osoittavat, mikä on väärin, kristallit yrittävät tuoda esiin parhaat puolet jokaisesta näyttämällä näiden tekojen seuraukset. Siksi monet kristallit toimivat marttyyreina ja käyttävät omaa kärsimystään transformointityökaluna. He tekevät tämän empatiansa ja tunteidensa kautta sekä kyvyllään rakastaa ehdottomasti. Kristallit antavat rakkautta kaikille kaikesta huolimatta ja usein he valitsevat ihmisiä, joita on vaikea rakastaa.
Indigoissa on kyse toiminnasta ja kristalleissa tunteista, mistä syystä kristallit ovat hyvin empaattisia ja heille näyttää olevan vaikeinta karman kanssa. He käsittelevät suoraan karmakierron tunne-energioita ja prosessoivat niitä sieluryhmänsä puolesta - muuntaen ne sellaiseksi, minkä he uskovat olevan niiden korkein ilmaisumuoto. Ja sitten he antavat noita energioita niille, jotka eivät ehkä ole valmiita tai halukaita ottamaan niitä vastaan.
Tästä syystä kristallit usein tuntevat, ettei heitä arvosteta, että heitä aliarvioidaan, heitä käytetään hyväksi, heidät ymmärretään väärin ja he tuntevat olevansa toisinaan näkymättömiä - he antavat energialahjoja niille, jotka eivät ole tuossa värähtelyssä, joten nämä eivät voi ottaa lahjoja vastaan eivätkä ehkä edes näe, mikä tuo lahja on. Silloin kun heidän rakkauslahjansa torjutaan, kristallit ajattelevat, että se on heidän vikansa tai että kyse on jostain, mitä he ovat tehneet, ja se ei ole oikein. Mutta he vain tarjoavat lahjaa jollekin, joka ei voi ottaa sitä vastaan. Mitä he voivat tehdä?
Vaikka kristallit voivat osoittaa ja elää rakkautta laajentuneesta näkökulmasta, he eivät voi olla sitä rakkautta,mitä he ajattelevat jonkun muun tarvitsevan, ja sitten odottaa tuon ihmisen antavan tunnustusta siitä, mitä he yrittävä tehdä. Kristallit voivat osoittaa rakkautta ja tietää, että jokainen joka voi liittyä heidän seuraansa tuossa värähtelyssä, tekee sen, ja muut tulevat ollessaan valmiita. Liian usein kristallit vetävät energiansa takaisin ja kääntyvät sisäänpäin, kun he tuntevat tulleensa torjutuksi, ja siinä häviävät kaikki.
Maailma tarvitsee sitä toivoa, rakkautta ja uusia toimintamalleja, joita kristallit antavat. Niin kauan kun kristallit muistavat, että jokainen yhdistyy ja vastaanottaa omalla värähtelytasollaan, he voivat jatkaa maailman opettamista rakastamaan avoimesti. Ja he voivat tietää, että silloin kun he jakavat lahjojaan ilman odotuksia tai tuomitsemista, he täyttävät lupauksensa maailmalle parhaalla mahdollisella tavalla.
-----------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti