Sähköisten vaalien tuloksen muuttamiseen tarvitaan vain yksi asialleen omistautunut bittinikkari.
Esitys pidetään lauantaina 9.4.2011 klo:18
Ravintola Koulun historianluokassa, Eerikinkatu 18, TURKU
Elokuvassa on suomenkielinen tekstitys.
Vapaa pääsy - Tervetuloa!
Kesto väliaikoineen on n. 1 h 30 min.
Esityksen jälkeen vapaamuotoista keskustelua aiheesta.
***************
Suomessa järjestetään pian eduskuntavaalit. Niissä äänestysvälineinä toimivat toistaiseksi perinteiset pahvikortit, joiden laskemisessa on siinäkin esiintynyt epäselvyyksiä, kuten MOT-ohjelman jaksossa Haamuäänet näytettiin 31.1.2011 [jakso poistettu YLE:n Areenalta].
Jo se, että laskentaa ei saada täsmäämään, on ongelma, mutta ei vielä niin paha, kuin jos äänestäjät eivät osaisi enää äänestää, ja äänestys jouduttaisiin uusimaan, kuten sattui vuoden 2008 sähköisen kunnallisvaaliäänestyksen kokeilussa. Vaikka oikeusministeriö pani sähköisen äänestämisen jäihin, idea elää edelleen vahvana opetusministeriössä, joka järjesti nuorille suunnatun verkkoäänestyksen. Koululaisten Internet-äänestyksestä voidaan päätellä, että päättäjät haluavat ajaa sähköistä äänestämistä eteenpäin.
Into IT-äänestämisen ajamiseen tulee mitä luultavimmin Yhdysvalloista, vimpaimien edelläkävijämaasta, jossa myös vähemmän ääniä saanut ehdokas voi tulla valituksi. Sähköinen äänestäminen, yhdessä asialle omistautuneiden suuryritysten kanssa, tarjoaa valtaan pyrkiville ja siellä pysymään pyrkiville helpon tavan vallankaappaukseen ja vallassa pysymiseen riippumatta äänestäjien antamista äänistä. Kaikki tämä sopii hyvin oikeistolaiseen uusliberalismipolitiikkaan, johon maamme hallinto on kovin mieltynyt, lähes poliittisesta väristä riippumatta.
Sähköinen äänestys on tekniikkalaji: ei enää äänestysalueiden painoarvojen muuttelemista kansalaisten joukkosiirroilla, kyseenalaisia äänestyskieltoja parkkisakkojen takia, outoja välietappeja syrjäisiin varastohalleihin vaalilippujen kanssa tai mitään muutakaan työlästä – siirretään yksinkertaisesti bittiäänet koneellisesti lokerosta toiseen, klik. Tietysti joku saattaa ruveta epäilemään, jos ovisuukyselyt näyttävät aivan eri lukuja kuin tulos, mutta uusintalaskenta pitää kuitenkin päättää oikeusistuimessa, eikä se tie enää takaa mitään [kuten Bushin ja Goren tapauksessa vuonna 2000 nähtiin].
Elokuvassa paljastetaan sähköisten äänestysjärjestelmien monet petollisuudet, salakähmäisyydet, tarkoituksellinen haavoittuvuus, selkeät epäluotettavuudet, laskentaprosessin lapsellisen helppo manipuloitavuus, äänestyslaiteyritysten poliittiset kytkökset, vaalivirkailijoiden korruptio jne. sekä tehdään tutkivaa journalismia tonkimalla ääntenlaskupaikkojen ja äänestyslaitevalmistajien roskalaatikoita. Tämä on niitä harvoja elokuvia, joissa naiset dyykkaavat roskalaatikoita.
Harri Hursti esiasettaa äänestyspisteen tuloksen muistikortille, jota ääntenlaskukone käyttää (vas.), voittajan on helppo hymyillä, Hursti on varma temppunsa onnistumisesta (oik.).
Elokuvassa nähdään myös suomalainen hakkerilegenda Harri Hursti, joka hoitelee järjestetyn koeäänestyksen tuloksen mieleisekseen käden käänteessä, koskematta silti koko äänestyskoneeseen; demonstraatio, joka veti vaalilautakunnan edustajat hiljaisiksi. Hurstin tekemä koneellisen vaalilaskennan väärennös on jopa dokumentoitu Wikipediaan.
Dokumentin alkuperäinen nimi:
Hacking Democracy
Elokuvan omat www-sivut, Bev Harrisin perustama, vaaliongelmia ruotiva sivusto.
Vaikka äänestys olisi kuinka rehellinen, sillä ei ole väliä, jos ehdokkaat on jo esivalittu tai he ovat valikoituneet niin, että vain tietty suunta voi voittaa. Tämä sekä vaalien rehellisyys sinänsä tulevat toivottavasti nostamaan keskustelua "kansanvaltaisen" ja "edustuksellisen" hallintojärjestelmän tulevaisuudesta.
Suomessa on ollut keskustelua esimerkiksi äänikynnyksestä, mikä antaa aiheen olettaa, että suuntana on suurella rahalla tuettujen ehdokkaiden aseman betonointi ja mukaan pääsemisen vaikeuttaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti