Uutiskirjeestä 16.3.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Kyse ei ollut vain maanjäristyksestä. Kyse ei ollut vain tsunamista. Eikä edes jatkuvasta ydinreaktorin sulamisesta. Planeetan sähkömagneettikenttä muuttui. Se tapahtuu tunteina juuri ennen maanjäristystä ja useita tunteina sen jälkeen. Ja sen vuoksi aivomme ja ajattelutapamme ovat muuttuneet.
Mitä se merkitsee? Yksinkertaisesti ilmaistuna: tällä viikolla ei voi ajatella samoja ajatuksia kuin viime viikolla. Maan fyysinen muutos teki konkreettisemmaksi omassa kehossamme sen muutoksen, mikä oli välttämätön, jotta ajatusmallimme eivät taannu. Tämä on lahja koko ihmiskunnalle niiltä, jotka nyt kestävät vaikeuksia ja menetyksiä Japanissa.
On ajatuksia, mitä meidän on erittäin vaikeaa puntaroida nyt järistyksen jälkeen. Pidimme näitä samoja ajatuksia normaaleina ennen järistystä. On syvempää myötätuntoa ja vähemmän tuomitsemista. Syvempää pohdiskelua ja hiljaisuutta, mitä joko kaipaamme tai minkä löytääksemme ja mitä kehittääksemme otamme askelia nyt. Aivotoimintamme on muuttunut. Olemme kadottaneet osan muististamme. Sellainen muistin mikä kertoo tietokoneellemme, missä olimme viime kerralla avatessamme nettiselaimen. Emme enää pääse siihen. Ei ole paluuta. Emme ole sitä, kuka olimme.
Sen sähkömagneettikentän mikä ympäröi maata, generoivat sekä maa että kaikki elävät olennot, jotka ovat tällä hetkellä maan päällä ja sisällä. Määritelmääni elävistä olennoista sisältyvät kasvit, eläimet, mineraalit ja kaikki, minkä ihmiset ovat luoneet. Mukaan luettuna ydinvoimalaitokset. Nämä voimalaitokset säteilevät sähkömagneettikenttää. Ja takapihani sähkölinjat, jotka tuovat sähköä talooni, sekä puhelinlinjat ja myös tv-kaapelit generoivat pientä sähkömagneettikenttää. Planeetan suurempaan sähkömagneettikenttään vaikuttavat kaikki nämä pienemmät sähkömagneettikentät.
Oppaani ehdottivat, että ajattelen tätä kuin akupunktiona. Jos planeetta on potilaan keho, niin planeetan sähkömagneettikenttä on hänen energiakehonsa. Ydinreaktorit ovat neuloja, joita on pistetty potilaan kehoon - tässä tapauksessa maahan. Jos joku laittaa neuloja sattumanvaraisesti jonkun kehoon, on mahdollista, etteivät ne osu mihinkään merkittävään akupisteeseen tai osuvat riittävästi pienempiin pisteisiin, jotka liittyvät toisiinsa tavalla, mikä häiritsee energiavirtausta tietyssä meridiaanissa. Mikä tahansa häiriötekijä meridiaaneilla tai potilaan chissä, mikä tapahtuu sattumanvaraisten neulojen pistämisestä, palautuu muutamassa tunnissa tai päivässä, kun neulat on poistettu.
Planeettamme tapauksessa ydinreaktoreita ja vastaavia suurten sähkömagneettikenttien tuottajia on jysäytetty planeettaan. Mutta niitä ei ole levitetty tasaisesti. On ryhmittymiä tietyillä alueilla ja rivissä Japanin rannikoilla ja USA:n itärannikolla. Siellä missä reaktoreita on rivissä, on mahdollista, että ne muodostavat toissijaisia energiameridiaaneja, missä jokainen reaktori toimii voimakkaana solmukohtana. Nämä toissijaiset energiameridiaanit ovat maan luonnollisten energiameridiaanien rinnalla. Ryhmittyminä ne luovat toissijaisia solmukohtia.
Ihmettelyni menee tässä kenties vähän eri tavalla, kuin odotatte. Mietin, tuntevatko maan energiat ja Gaian tietoisuus nämä toissijaiset meridiaanit ja yhdistyvätkö ne sinkoamaan muutoksen ihmistietoisuuteen. Eli se mitä ihmiset ovat rakentaneet, ei ole väärin. Sitä käytetään odottamattomalla tavalla auttaman meitä hyppäämään nopeammin uuteen tarkastelu- ja vuorovaikutustapaan maapallomme osalta. Ja emme ehkä pidä tätä mukavana. Kenties tämä epämukavuus motivoi meitä etsimään sisältämme tuon hiljaisen keskipisteen. Tai istuttamaan puutarhan. Tai soittamaan ystävälle.
Ja tämä tuli minulle Marialta, kun kysyin, mitä jaettavaa hengellä on.
"Jännite ja vapautuminen ovat toimia, joilla te ihmisinä siirrytte eteenpäin tai taaksepäin - se on teidän valintanne, kumpaan suuntaan.
Päätätte ehkä nähdä katastrofin ihmiskunnan askeleena taaksepäin. Tai tilaisuutena saada uusia oppimistyökaluja.
Sydämenne avautuu ja se mitä virtaa esiin, ravitsee maailmaanne."
Huomautus Normalta:
Melkein samalla hetkellä, kun maa kohautti harteitaan Japanin saaren alla, oma kehoni huokasi syvään. Kuukausien jännite mikä oli hitaasti rakentunut ytimeeni, vapautui, kun käännyin tietokoneeni näytöstä kurkottamaan papereita takanani. Se oli tunne-energiaa, huokaus ja kysymysmerkki - kaikki työntyivät tilaan ympärilläni.
Se oli myös yllätys. Ennen kuin keräsin ajatukseni, tuo energia oli mennyt huoneesta. Ja levottomuus mitä olin tuntenut kehossani, oli poissa. Täysin. Se ei ollut minun. Se oli kasvanut niin hitaasti, etten ollut edes ajatellut kysyä jännitteeltä, oliko se minun. Kuten useimmat meistä jotka tuntevat asioita sisällään, oletin aistimuksen olevan omani. Mutta se ei ollut. Se oli maan.
Kehomme resonoi fyysiseen maapalloon. Vaikka olemme ehkä tukkineet sen, meillä on kyky olla telepaattinen maan kanssa. Monista ihmisistä on helpompaa olla telepaattinen tunteissaan. He tietävät, että he huokuvat sitä surua, pelkoa ja tuskaa, mitä he näkevät televisiossa. Toiset huokuvat nyt maata, kun se muodostaa jännitettä ja sitten vapauttaa sen. Aivan kuin me olemme matkalla, niin on myös Gaia, jonka keho on fyysinen maa.
Tätä tutkin nyt työpajoissa ja konserteissa …
Siunaustani kaikille, jotka lukevat tätä.
Norma Gentile
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti