4.3.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Hei kaikki,
Useilla kursseilla joita olen pitänyt viime aikoina, olen kertonut oman häpeätarinani korostaakseni, miten yksi tapaus voi saada aikaan elämän mittaisen kamppailun häpeän kanssa, ja se voi tulla hyvää tarkoittavilta ihmisiltä, jotka eivät koskaan aikoneet teoillaan saada aikaan kestävää häpeää tai jotka eivät ajattele, että näin tapahtuisi.
Syyllisyys- ja häpeäperinnöllämme on syvällinen vaikutus meihin riippumatta siitä, tuleeko se lapsuudesta vai myöhemmin elämästä. Tulos? Kamppailemme arvottomuustunteiden kanssa ja meistä tulee toteutumattomien unelmiemme uhri, meillä on uskomuksia, joita emme ymmärrä ja jotka vaikuttavat kaikkeen, mitä teemme, ja nämä uskomukset sanelevat elämänpolkumme ja ihmissuhteemme ja ovat rajoituksia, jotka estävät meitä ryhtymästä toimeen.
Kuulostaako tutulta? Olen pannut merkille, että silloin kun asiakkaat sanovat olevansa jumissa, heillä on suhdeongelmia tai ongelmia perheenjäsenten kanssa, syyllisyys ja häpeä ovat tavallisesti ydinongelma. Kun he käsittävät, mikä tuo ongelma on ja mistä se on peräisin, he ymmärtävät, miten nämä kaksi energiaa ovat vastuussa, ja tietävät, mitä he voivat tehdä seuraavaksi.
Syyllisyys ja häpeä tulevat meille usein varhain elämässä ja ne asettavat energian sille, mitä tunnemme itsestämme, mahdollisuuksistamme ja potentiaalistamme. Ja ne rajoittavat itseilmaisuamme sallimalla meidän tulla siksi, mitä toiset ihmiset ajattelevat meidän olevan. Sallimme toisten mielipiteiden itsestämme tulla omiksi mielipiteiksemme. Kuten selitän "syyllisyyden ja häpeän parannuskurssilla", tunnemme syyllisyyttä jostain, mitä teimme tai emme tehneet, riippumatta siitä, tuleeko tuo tunne meiltä vai joltain muulta. Siinä on kyse toiminnasta. Häpeä on tuhoavampaa energiaa, koska se määrittelee meidät - me "olemme" hävettävä. Vaikka meitä voi hävettää, siinä on kyse siitä, kuka olemme ihmisenä.
Minulta vei kauan selvittää, miksi minua pelotti niin kovasti vaatia se, mikä oli minun, ja puhua siitä, mitä halusin. Sitten yhtenä päivänä katselin vanhoja valokuvia ja löysin yhden isoäidistäni, mikä oli otettu eräällä hänen vierailullaan ollessani 4-vuotias. En muista tuota vierailua upeasta ajasta isoäitini kanssa, vaan "perehdytyksestäni" häpeään.
Isoäitini joka asui Pariisissa, oli tuonut tavanomaisen pikkulaatikon pipareita mukanaan, yksi lempiherkuistani. Söimme pipareita lounaalla ja jostain syystä oli yksi pipari jäljellä. Kysyin äidiltäni, voisinko saada sen, ja hän vastasi "kyllä", mutta vasta myöhemmin tuona päivänä. Niinpä kertoakseni kaikille, että vaadin tuon piparin itselleni, piirsin sormella pienen J:n sen pintaan. Suuri virhe. Äitini suuttui niin kovasti minulle sen tekemisestä, että hän jakoi piparin kahtia ja käski minun istua pöydässä katsomassa, kun hän ja isoäiti söivät sen. Ja hän sanoi minun olevan paha tyttö, kun laitoin nimeni alkukirjaimen pipariin.
Nyt olin kauhuissani - enkä vain siksi, että he söivät piparini, vaan koska he olivat kaksi ihmistä, joita rakastin eniten maailmassa ja he sanoivat minulle, että olin niin kamala ihminen sen vuoksi, mitä tein. Olin nolona, kiusaantunut, nöyryytetty, loukkaantunut, vihainen ja hyvin surullinen. Enkä saanut syödä yhtään tuosta piparista - he eivät jakaneet muruakaan kanssani.
Pikakelaus tulevaisuuteen, missä minulla oli aina vaikeuksia vaatia asioita, joita halusin. En voinut nousta ylös ja sanoa "haluan sen" itsevarmana ja tietäen, että saisin sen. Jos tein sen, olin erittäin kiusaantunut ja heti kun joku haastoi minut, peräännyin. Minulta vei vuosia käsittää, että tuolla piparitapauksella oli yhteys kyvyttömyyteeni toimia, vaikka se tapahtuikin yhden kerran ja monta vuotta sitten.
Mutta häpeä on sellaista (ja syyllisyys vähemmässä määrin). Sillä ei ole merkitystä, milloin nämä asiat tapahtuvat. Ne saavat aikaan syvällisen vaikutuksen ja vaikutelman, koska ne edustavat hyökkäystä ydinitseämme ja sitä kohtaan, kuka olemme. Ja niiden tullessa joltain, jota ihailemme, rakastamme ja kunnioitamme, vaikutus moninkertaistuu eksponentiaalisesti. Silloin kun meidät häpäistään jollain tavoin, uskomme, että tuo meidät häpäisevä henkilö ajattelee, että olemme paha ihminen. Sitten sisäistämme sen ja kannamme tuota tarinaa eteenpäin, kun häpeämme itseämme uudestaan ja uudestaan. Meistä tulee häpeämme ja siitä tulee meidän elämäämme.
Kerroin oman häpeätarinani. Mikä on omasi? Jokaisella meistä on sellainen eikä se ole merkityksetön riippumatta siitä, miten paljon vähättelemme sitä. "Se ei ollut kovin tärkeä, se oli kauan sitten, en oikeastaan muista tai en usko, että se oli kovin iso juttu!" ovat tapojamme vähätellä häpeätarinoitamme, mutta ne vaikuttavat meihin syvällisellä ja pysyvällä tavalla.
Kun paljastatte häpeätarinanne, voitte nähdä, mihin se vaikuttaa elämässänne, ja ne valinnat jotka sallitte itsenne tehdä. Kantamastamme häpeästä tulee aina sitä, miten tunnistamme, kuka olemme ja mitä ansaitsemme, ja se määrittelee, mitä annamme itsemme valita. Se rajoittaa yltäkylläisyyttämme, iloamme, rakkauttamme ja rauhaa, mitä voimme saada elämäämme. Mutta sitten kun päästämme siitä irti, voimme alkaa elää koko olemuksellamme, häpeän kautta elämisen sijasta.
Kun päästätte irti häpeästä, mikä teille kerran annettiin, muistakaa, että olette täydellisiä kaikin tavoin ja kaikissa asioissa. Ja vaikka joku on kerran hävennyt teitä, olette upea valo sekä sydämenne toiveen arvoinen ja voitte sisäistää häpeänne ja luoda siitä tai voitte luoda täydellisyydestänne.
Parannusmatkassa on kyse haastavimpien kysymystemme parantamisesta ja irtipäästämisestä, jotta voimme luoda elämää ilon ja eheyden tilasta. Katsokaa sivuiltani "Guilt and Shame Healing and Transformation" -ohjelmaa. Se on auttanut kaikkia osallistujia löytämään syyllisyytensä ja/tai häpeänsä ytimen ja ymmärtämään, miten he ovat rajoittaneet elämäänsä, koska nämä tunteet olivat läsnä …
Näinä mielenkiintoisina ja transformatiivisina aikoina meidät voi pakahduttaa se, mitä elämässämme tapahtuu, mutta on aina muita ratkaisuja.
Tässä on muutama asia auttamaan sinut läpi vaikeista hetkistä elämässäsi:
Pysy tyynenä, keskittyneenä ja tietoisena ja muista, että ajatuksesi luovat elämäsi joka hetki. Ajattele parhaita ajatuksia.
Kun pohdit tätä ja muita asioita, joita tapahtuu tällä hetkellä, muista:
Hyväksy kaikki ymmärryksen lahjat kiitollisuudella ja käytä niitä anteeksiantoon, irtipäästämiseen ja parantumiseen joka tilanteessa.
Pyydä opastusta ja vahvistusta ja sitten odota sitä tulevan.
Ennen kaikkea, ole kiitollinen tästä tilaisuudesta olla osana ihmiskunnan hämmästyttävää tietoisuusmuutosta, kun kaikki ylösnousemme ihmeiden värähtelyyn.
Monia siunauksia näinä taianomaisina ja hämmästyttävinä aikoina,
Jennifer Hoffman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti