Kirjoittanut Caroline Myss
17.3.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Katastrofi tuo epäilemättä esiin ihmisyyden myötätuntoisimman puolen. Kun kaikkien silmät kääntyvät Japanissa häämöttävään täydelliseen myrskyyn, voimme vain ihmetellä: "On varmaan jotain, mitä voin tehdä." Reagoiminen tarpeessa oleviin ihmisiin on vaistonvaraista. Meidän yksinkertaisesti täytyy - se on luontomme. Uutiset keskittyvät nyt reaktoriytimen sulamisen kasvavaan uhkaan, kolmanteen ja kenties tuhoisimpaan Japaniin iskeneiden kriisien trilogiassa.
Voimakkasta maanjäristystä ja tsunamia seuraava ydinkatastrofi uhkaa tehdä kaikkein suurinta tuhoa. Ja näin media korostaa ydinongelmaa ja mahdollista kriisiä, joka saattaisi tapahtua reaktoriytimen sulaessa täysin. Jotkut median puhemiehet ovat jo kutsuneet tätä kriisiä pahimmaksi, ohittaen Tsernobylin ja Three Mile Islandin. Raportit keskittyvät traagisiin seuraamuksiin Japanin kansalle, jos säteilymyrkytys tapahtuisi.
Voi vain muistaa, että Japani oli ainoa maa, joka on kärsinyt varsinaisesta ydinasehyökkäyksestä, mikä lopetti toisen maailmansodan, ja nyt se on kansa, joka kohtaa pahimman ydinonnettomuuden - poikkeuksellista ironiaa. Mutta tämä ei ole äärimmäisin ironia.
Varsinainen ironia oman näkemykseni mukaan on, miten media ja maailma reagoivat reaktoriytimen sulamisuhkaan ja kaikkeen sen tuomaan vahinkoon ja tuhoon, puhumattakaan vaikutusajan pituudesta (yli vuosisata tai pidempään).
Hämmästelen sitä myötätuntoa, mitä virtaa ydinhelvetin mahdollisuuden kohtaaville ihmisille, kun samaan aikaan elämme maailmassa, joka arvostaa ydinaseitaan - joista jokainen saisi aikaan lukemattomasti enemmän tuhoa kuin yhden ydinreaktorin sulaminen.
Mietin, mitä mediamme sanoisi, jos antaisimme yhden ydinaseemme lentää ihmisiä kohti, jotka olemme julistaneet viholliseksemme. Sanoisivatko he ja muut: "Miten pian voimme odottaa vihollisemme kuolevan?" Olisiko meille kaikki tuo tuhoutuminen ok, koska kaikki nuo ihmiset ovat vihollislistallamme? Miten järjetön tämä ihmisrotu on?
Onko ydintuho traaginen vain, kun se on onnettomuus, muttei silloin kun käytämme tahallaan ydinaseita?
Olemmeko näin järjettömiä?
Meidän täytyy vain katsoa sitä hulluutta ja kaaosta, mitä räjähdykset tässä Japanin ydinenergiapaikassa ovat saaneet liikkeelle, ja sitten kuvitella - vain kuvitella - millaisen helvetin päästäisimme irti, jos koskaan käyttäisimme näitä kammottavia ydinaseita, joita vaadimme saada tuloksena siitä, ettemme pysty saavuttamaan rauhaa.
Tässä siis ollaan - myötätuntoisia ydinonnettomuuden edessä, mutta voimme käyttää tätä samaa kamaa viholliseen, jos meitä provosoidaan liikaa. Ihmisyydessämme on vialla jotain perustavanlaatuista, kun edes teemme tällaisia aseita, puhumattakaan niiden käyttämisestä.
Kuka maailmassa hyökkäisi ydinasein omaa planeettaansa vastaan? Mikä rotu on niin järjetön?
Vain ihminen.
Vain ihminen.
Meidän täytyy tulkita hyvin tätä traagista kokemusta, mikä taas kerran osuu Japanin kansaan. Jos koskaan olemme tarvinneet syyn liittää voimat yhteen ja huutaa ääneen: "Ei ydinaseita tälle planeetalle nyt tai koskaan enää", se on nyt. Luonnon täytyy vain vähän ravistaa tätä planeettaa tai lähettää yksi aalto ja se saa koko kansan polvilleen. Maa jolla seisomme, ei ole vakaa maaperä - se on liikkuva, hengittävä ja elävä olento, joka voi purkautua yhtä helposti ydinvoimalan alla kuin suuren kaupunginkin. Olemmeko niin sokeita tai ylimielisiä ohittaaksemme sen viestin, että Luontoäidiltä vaatii alle 15 minuuttia muuttaa merkittävästi kokonaisen kansan taloutta.
Ihmisten täytyy ajatella uudestaan näkemystään voimasta/energiasta ja mikä tärkeintä, millaista voimaa he ovat todella päteviä käsittelemään, kun ottaa huomioon, ettei heillä ole mitään käsitystä pyhyyden sisällyttämisestä työhönsä. Jos todella pohdittaisiin syvällisesti elämää ja kuolemaa, voimaa ja rituaaleja, käsitettäisiin, että vain hullu peukaloisi ydinvoimaa ilman pyhän suojelijan, shamaanin tai papin apua. Mietin, miten monilla näistä tiedemiehistä oli sielu läsnä pyytääkseen siunausta ja suojeluksen armoa näiden ydinvoimaloiden ympärille? Tai miten moni heistä edes voi ajatella työtään toimintamallina, mikä vaatii kumppanuutta pyhyyden kanssa? Mutta ihmiset jotka toimivat energiaulottuvuudessa, tekevät juuri niin - he toimivat pyhällä alueella, näkymättömällä alueella, energian, ajatuksen ja ideoiden ulottuvuudessa.
Olemme laji, joka on varmasti loputtoman täynnä paradokseja, ja yksi niistä on, että laajamittaiset tragediat saavat meistä parhaimman esiin. Mitä suurempi tragedia, sitä enemmän samaistumme toisiin ihmisiin.
Taaskin paradoksina on, että tämä Japanin tragedian täydellinen myrsky, minkä luonnonvoimat synnyttivät, voi hyvinkin perimmiltään innostaa ihmisiä käsittämään sen vahingon, mitä ydinvoima voi saada aikaan. Taas kerran viesti tulee Japanin kansalta, joka on kantanut tuota viestiä vuodesta 1945, mutta kenties meidän on saatava se taas Luontoäidin kera. Ja vain Luontoäiti voisi toimittaa tällaisen varoituksen. Kukaan ihminen ei koskaan voisi tuoda tämän suuruista viestiä maapallolle.
Rakkautta,
Caroline
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti