19.3.2011

MAANMUUTOKSET PELASTAVAT MEIDÄT


Kirjoittanut Dana Mrkich
15.3.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine


Kun Japanin maanjäristys ja tsunami tapahtuivat niin lähellä Christchurchin järistystä, monet ihmiset ovat nopeasti ottaneet tämän todisteeksi siitä, ettei Äiti Maa ole tyytyväinen. Toinen tapa tarkastella tilannetta on, että maa on elävä olento, elävä planeetta, mikä käy läpi kiertojaan aivan kuin me ihmisetkin. Se on ollut täällä miljardeja vuosia, paljon ennen meidän tuloamme ja se on täällä paljon meidän jälkeemme.


Ihmisille on tyypillistä sivuuttaa luonnon kierrot ja historiallisesti on erityisen tyypillistä olla piittaamatta ja kunnioittamatta feminiinisiä kiertoja. Voi kyllä, maa ei ole vain elävä olento, se on feminiiniolento. Oletteko koskaan kuulleet kutsuttavan sitä Isä Maaksi? Tuskin.


Feminiiniolentona Äiti Maa käy läpi hyvin erityisiä kiertoja - joitain näemme säännöllisesti kesällä, syksyllä, talvella ja keväällä. Toisia saamme nähdä vain joka 5000. tai 126000. vuosi ja miten onnekkaita olemmekaan saadessamme olla täällä yhdessä noista suurista syklisiirtymistä! Jep, saamme lahjaksi olla Äiti Maan pinnalla, kun se siirtyy siirtymävaiheesta toiseen, kun yksi kierto loppuu ja uusi maailma alkaa. Kuten missä tahansa muutoksessa tai syntymässä, se ei tapahdu ilman … hmm … muutosta!!! Astutaan maanmuutosvaiheeseen.


Ja arvatkaapa mitä, aivan kuin kellä tahansa naisella, tämä tulee synnytyksen käynnistymisen, supistusten ja vesien puhkeamisen kera! En tiedä teistä, mutten usko, että kukaan synnyttävä nainen arvostaa sitä, että häntä käsketään "rauhoittumaan"! En usko, että kukaan synnyttävä nainen arvostaa, kun sanomme: "Voisitko lakata tärisemästä ja huutamasta, yritän vähän nukkua tässä!" Koska arvatkaapa mitä, tässä ei ole kyse sinusta tai minusta!


Tässä on kyse siitä, että planeetta on käymässä läpi hämmästyttävää uudestisyntymäprosessia ja jonkin hämmästyttävän synkronismin mukaisesti hänen pinnallaan sattuu ensimmäistä kertaa olemaan miljardeja ihmisiä ja näin SAAMME UUDESTISYNTYÄ HÄNEN KANSSAAN!!! Kyllä, ihmiskunta hyötyy tästä hämmästyttävästä tapahtumasta.


Lisäksi, jos Äiti Maa ei kävisi näitä muutoksia läpi nyt, meillä ei olisi paljon pidempään planeettaa millä asua. Olemme olleet kamalia vuokralaisia ja olen yllättynyt, ettei se ole häätänyt meitä jo kauan sitten. Mutta se ei tehnyt sitä, koska niin vaikeaa kuin sitä on ehkä uskoa, se rakastaa meitä. Se jatkoi meistä huolehtimista, niin kuin kuka tahansa äiti, vaikka olemme kohdelleet häntä hirveästi.


Nämä maanmuutokset sallivat sen syntyä uudestaan ja elpyä. Ja arvatkaapa mitä? Jokainen maanmuutos jonka pelkäsimme olevan loppumme, on niitä samoja tapahtumia, joita taaksepäin katsoessamme käsitämme: nuo muutokset PELASTIVAT meidät. Ne pelastivat maapallon, ne pelastivat meidät jatkamasta sen tuhoamista ja ne pelastivat meidät tuhoamasta itseämme.


Kun maa harmonisoituu galaktisen päiväntasaajan ja keskuksen kanssa, se kääntyy tähän ja tuohon suuntaan ja pääsee mahdollisimman korkealla värähtelevään valoon. Käynnistääkö tämä lisää maanjäristyksiä, tulivuorenpurkauksia, tsunameita ja sykloneita? Ei ole mitään helppoa tapaa sanoa tätä, mutta "kyllä". Se ei kuitenkaan tee tätä vahingoittaakseen tai satuttaakseen meitä, se on osa prosessia. Se puhdistuu ja tasapainottuu uudestaan.


Se antaa meille periaatteessa uuden planeetan, millä asua (ja toivon, että kohtelemme "Maa, versio 5.0":aa paljon paremmin kuin aiempia versioita!) Ei ole sen vika, että meillä sattuu olemaan taloja ja rakennuksia, jotka romahtavat kaiken tämän toiminnan vuoksi. Jukra, tämä kuulostaa niin sydämettömän mustavalkoiselta, mutta se ei ole tarkoitus. Se on vain pyyntö tarkastella asiaa toisesta näkökulmasta - Äiti Maan ja tulevan selviytymisemme näkökulmasta versus nykyiset ja vanhat tarpeemme.


Niin myllertäviltä ja traumaattisilta kuin tapahtumat vaikuttavatkin, lopulta olemme parempi ihmiskunta niiden tuolla puolen. Mutta emme, jos käytämme koko synnytysprosessin itkien, miten MEIHIN vaikutetaan, mitä ME menetämme. Meidän on koottava itsemme ja päästettävä irti vanhasta maailmasta. Vanha maailma on lähdössä. Ei sähköä?


No, arvatkaapa mitä - meillä on suuri AURINKO taivaalla, joka on yrittänyt saada huomiomme vuosia. Sitä kutsutaan aurinkovoimaksi. Katsokaa tänne ylös, joku, kuka tahansa, haloo?? Ei öljyä? Vapaata energiaa. Ei rahaa? Vapaata energiaa. Tarvitsetteko jotain? Muistamme, että Äiti Maalla tosiaan on kaikki, mitä tarvitsemme, ja muistamme kykymme luoda kaiken, mitä tarvitsemme, hyvällä tavalla vahingoittamatta sitä.


Kaikki te, jotka surette henkien menetystä, tietäkää, että sieluina jatkamme elämää. Tietäkää, että kaikki sielut jotka lähtevät nyt, ovat tehneet ennalta sopimuksen siitä ja auttavat meitä tässä prosessissa korkeammasta ulottuvuudesta. On vaikeaa elää fyysisesti ilman rakasta, kun hän on kuollut - tiedän - hän ei ole halaamassa tai soittamassa tai jakamassa päivittäisiä ilojanne ja taistelujanne.


Mutta he ovat kanssamme. He elävät toisessa ulottuvuudessa. He katselevat meitä. He auttavat meitä. Voitte puhua heille. Ja jos suljette silmänne ja sallitte sen, voitte tuntea ja kuulla heidät - jos ette sanoina, niin sydämellänne. Olemme KAIKKI tässä yhdessä - ne jotka ovat kuolleet, jotka vielä päättävät kuolla ja ne jotka päättävät jäädä.


Kuollessaan oma äitini kehotti, ettemme pitäisi hänestä kiinni suremisella, koska "silloin en saa siipiäni enkä pysty lentämään ja tekemään, mitä minun täytyy". Niinpä meidän on kunnioitettava niitä, jotka päättävät kuolla näiden muutosten aikana. Heidän täytyy saada siipensä ja heidän täytyy lentää, koska heillä on hyvin paljon tekemistä meidän auttamisessa tämän läpi. Kunnioittakaa heidän elämäänsä ja kuolemaansa näkemällä heidät vapaana, lentävän siivillään ja tekemässä sielunsa seuraavaa tarkoitusta.


9.3.2011-28.10.2011 merkitsee Maya-kalenterin viimeistä aaltoa. Ajatelkaa viimeistä aaltoa naisen supistuksina. Kyllä, siitä tulee myrskyisää, mutta tuossa melskeessä on ihmeitä, iloa, kyyneliä ja kauneutta. On ääniä elämästä, joka putoaa pois, ja ääniä uudesta elämästä, jota emme voi vielä edes kuvitella.

Ei kommentteja: