Kirjoittanut Jennifer Hoffman
5.1.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Hei kaikki,
Eräs ystävä antoi minulle hiljattain erittäin mukavan kiitoksen, kun hän sanoi voivansa kertoa minulle mistä tahansa, koska en koskaan tuomitse häntä. En ollut oikeastaan ajatellut asiaa aiemmin, mutta se on totta. En tuomitse muita, koska tunnen, että he uskoutuvat minulle, koska haluavat puhua jollekin ja saada toisen näkökulman, mutta asian vieminen sen pidemmälle menee alueille, joita minulla ei ole oikeutta penkoa. Kuka minä olen sanomaan, onko joku oikeassa tai väärässä, mitä hänen käytöksensä kertoo hänestä tai kritisoimaan tai tuomitsemaan häntä sen perustella, mitä hänen elämässään tapahtuu?
Ja tällä viikolla minulla on ollut asiakastulkintoja, joissa tuomitseminen on tullut esille - miten he tuomitsevat itsensä ja universaali tuomitseminen. Tuomitseminen on oikeastaan hyvin yksinkertainen aihe. Meille sanotaan, ettei meidän pitäisi tuomita ketään, myöskään itseämme. Aina kun tuomitsemme, luomme tukoksen, joka estää kaiken energialiikkeen tuomitsemiskohdan yli. Niinpä energia jää jumiin, kunnes teemme tai sanomme jotain sen liikuttamiseksi.
Mutta vaikeinta meidän on ymmärtää, että universumi ei koskaan tuomitse meitä. Tämä merkitsee, ettei ole hyvää tai huonoa, oikeaa tai väärää, parempaa tai huonompaa. Olemme kaikki tasavertaisia universumin silmissä. Se lohduttaa, mutta sillä on myös haittapuolensa, koska universumi ei tuomitse meitä millään tavalla - se ei tuomitse mitään, mitä teemme tai pyydämme. Ja tämä ulottuu siihen saakka, ettei se estä "huonoja" asioita tapahtumasta meille.
Koska ei ole huonoa ja meidät nähdään aina täydellisenä, kaikki mitä teemme on oikein ja parasta meille tuolla hetkellä.
Olette usein kuulleet minun sanovan, että universumi ei välitä, haluammeko lasin vettä, koska meitä janottaa, vai uuden talon, koska tarvitsemme asuinpaikan. Kaikki asiat ovat tasaveroisia ja saavat samanlaisen huomion, myös tuomitsemisemme. Niinpä se mitä tahansa pyydämme, annetaan meille, koska pyysimme sitä.
Jonkin tuomitseminen estää meitä oppimasta kaikkea,
mitä meidän täytyy tietää siitä.
Toisten tuomitseminen on yksi tapa kritisoida itseämme siitä, ettemme ole riittäviä, ja se mitä katsomme toisissa
kriittisin silmin, meidän on tiedostettava itsessämme.
Ei ole ketään valvojaa kertomassa meille, että teemme väärän valinnan, huonon päätöksen, ettemme ehkä pidä sen seuraamuksista, mitä olemme tekemässä, tai että on voimallisempia vaihtoehtoja tarjolla. Tämä on tuomitsemattomuutta ja näin universumi toimii kanssamme. On meidän tehtävämme kysyä itseltämme, valitsemmeko oikein, ilmaista aina aikomukseksi sen, mitä haluamme, ja tiedostaa itsemme voimakkaaksi, jumalaiseksi ja täydelliseksi. Jokainen kokemuksemme valmistelee meitä seuraavaan askeleeseen polullamme, joten ei voi olla oikeita tai vääriä askelia, koska otamme jokaisen sen perusteella, mitä meidän on opittava tuosta tilanteesta. Se mitä opimme tuskastamme, valmistelee meitä tekemään tuskattomamman valinnan seuraavalla kerralla (tai sitten ei ja silloin saamme kokea tuskaa taas kerran).
Olisi upeaa, jos universumi kävisi kanssamme keskustelua, mikä opastaisi meidät rankkojen aikojen läpi, auttaisi meitä vaikeissa valinnoissa ja varmistaisi, että olimme aina "oikealla" polulla. Ja se tekee tämän sisäisen opastuksemme kautta, minkä voimme aina kuulla, jos kuuntelemme. Mutta mikä on "oikea" polku? Se on se, millä olemme nyt. Joskus huonoin asia, mikä tapahtuu, on paras asia, mikä voi tapahtua, ja kun tuomitsemme, estämme itseämme näkemästä suuremman kuvan. Sisäinen kompassimme kertoo meille aina polun, mikä palvelee parantumistamme, ja voimme valita sen sisältämän tuskamäärän. Silloin kun tuomitsemme jonkin, lisäämme yhden tuskallisen vaihtoehdon tähän oppimiseen.
Kenen tuomitset olevan parempi tai huonompi, rikkaampi tai köyhempi, enemmän oikeassa tai väärässä kuin sinä itse? Jos tietäisit, että tuomitsemisesi estää energiaa liikkumasta elämässäsi, olisitko enemmän vai vähemmän altis tuomitsemaan? Jos tietäisit, miten vahingoittavaa itsesi tuomitseminen on, olisitko tietoisempi, miten tuomitset itsesi?
Voitko olla koko päivän tuomitsematta mitään itsessäsi
ja nähdä itsesi täydellisenä kaikin tavoin,
miten universumi näkee sinut?
Voitko pidättäytyä tuomitsemasta jokaisen kohtaamasi
ihmisen ja nähdä hänet täydellisenä kaikin tavoin,
miten universumi näkee hänet?
Haluaisin haastaa jokaisen teistä yhtenä päivänä katsomaan itseänne peilistä ja sanomaan itsellenne, että olet upea, lahjakas, erityislaatuinen ja taitava, nähdäksesi itsesi samassa täydellisyydessä, minkä universumi näkee sinussa. Sitten katso kaikkia ympärilläsi ja pidättäydy tuomitsemasta mitään heissä, lähetä haastaville elämänkumppaneillesi erityissiunaus ja muista, että he tekevät parhaansa tällä hetkellä - aivan kuin sinä. Ja sitten katso, miltä sinusta tuntuu päivän lopussa. Jos tuntuu upealta, niin tee sama seuraavana päivänä. Kuvittele, millainen maailma olisi, jos emme tuomitsisi ketään tai mitään …
Luota
- olemme kaikki tässä yhdessä ja aika kulkee nopeasti.
Tule tarkkailijaksi elämässäsi, samalla kun
pysyt keskittyneenä omaan polkuusi.
Tässä on muutamia asioita auttamaan läpi vaikeista hetkistä elämässäsi:
Pysy tyynenä, keskittyneenä ja tietoisena ja muista, että ajatuksesi luovat elämäsi joka hetki. Ajattele parhaita ajatuksia.
Kun pohdit tätä ja muita asioita, joita tapahtuu tällä hetkellä, muista:
Hyväksy kaikki ymmärryksen lahjat kiitollisuudella ja käytä niitä anteeksiantoon, irtipäästämiseen ja parantumiseen joka tilanteessa.
Pyydä opastusta ja vahvistusta ja sitten odota sitä tulevan.
Ennen kaikkea, ole kiitollinen tästä tilaisuudesta olla osana ihmiskunnan hämmästyttävää tietoisuusmuutosta, kun kaikki ylösnousemme ihmeiden värähtelyyn.
Monia siunauksia näinä taianomaisina ja hämmästyttävinä aikoina,
Jennifer Hoffman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti