TUOMITA VAI OLLA TUOMITSEMATTA

Gaiaa kanavoinut Corissa White
5.5.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine


Rakkaat maalapseni, haluaisin puhua teille eräästä ongelmasta. Koska olen maapallon äitihenki, näen kaiken, mitä tapahtuu fyysisen kehoni pinnalla ja sisällä. En enää verhoa viestejäni, vaan kerron teille sen totuuden, mikä jatkuu kanssani ja miten siihen pitää tarttua. Tunnen paljon vihaa kiehuvan monissa ja se särkee sydämeni. Yksi suurimmista ongelmista on erillisyyden tunne, minkä vuoksi monet teistä käyvät läpi monia suhteita. Ja sitten kun ne epäonnistuvat, monet tukahduttavat itsensä tai vakuuttuvat siitä, että vihaavat tuota ihmistä, jonka kanssa olivat.

Tämä johdattaa minut ongelmaan, mistä puhun tässä viestissä: tuomitseminen. Ihmiset tuomitsevat joka päivä, on sitten kyse syömänne ruuan päättämisestä tai itsenne tai toisten tukahduttamisesta sen vuoksi, mitä pidätte vääränä. Kumpikin on tuomitsemista. Tuomitseminen on vain 1) päätös ja 2) vastaus.

Tästä tuomitsemisesta tulee ongelma vasta sitten, kun se luo tilaisuuden paheksunnalle tai tuomion julistamiselle. Sanoa jollekin "Painu helvettiin!" on todella kamalaa tuomitsemista ja sanoessanne sellaisia asioita suljette sydämenne ja alatte tuomita toisia jostain, mitä toinen ihminen on tehnyt loukatakseen teitä. Nämä tuomitsemiset ovat äärimmäisen epäterveitä - ei ainoastaan toisten kehitykselle vaan myös omallanne.

Viime aikoina "henkisissä" viesteissä olen nähnyt monien ihmisten, jotka väittävät olevansa henkisiä, julistavan tuomioitaan. Olen pannut merkille, että nämä samat ihmiset yrittävät lyödä lukkoon mielipiteensä ja puhua toisten puolesta. Näin tehdessänne tuomitsette itsenne käsittämättä sitä. Otatte toisten olentojen karmaa.


Silloin kun alatte tuppautua heidän elämäänsä, ajatuksiinsa ja ääneensä, otatte heidän karmaansa - karmaa mikä heidän oli tarkoitus saada. He eivät kuitenkaan kärsi tekojensa seuraamuksista ja te ehkäisette heidän oppimisensa, koska sekaannutte heidän jumalaisiin oikeuksiinsa. Heidän on opittava itse, aivan kuin teidän on opittava itse.

Viime aikoina ihmisille on tullut pakkomielteeksi Osama Bin Laden -hahmo. Kuolema on tuomitsemista, tuomitseminen on kuolema. Tuomitsemalla miehen, jota ette edes tunne paitsi mediaverkoston kautta, asetatte itsenne samalle tuomiolle.

Silloin kun teette jotain, teidän on tehtävä se, koska haluatte. Nimittäin heti kun velvollisuudentunne tulee mukaan, jää tilaa katkeruudelle, ehdoille ja lopulta samalle tuomitsemiselle.

Älkää kieltäkö sydäntänne,

älkää kieltäkö aikomuksianne,

älkää kieltäkö rakkautta,

älkää kieltäkö itseänne!

Ja älkää syyttäkö pimeitä sieluja tuomitsemisestanne ja ongelmistanne. Kuten eräs kuuluisa lainaus kerran sanoi: "Olette oman laivanne kapteeni." Teette valinnan päästää pimeät voimat sisään, silloin kun alatte tuntea olonne huonoksi ja annatte värähtelyjenne pudota.


Rakastan kaikkia lapsiani ja toivon heidän kaikkien olevan onnellisia, elävän yltäkylläisyydessä ja ilossa. Käsitän kuitenkin, että tämän tapahtumiseksi teidän kaikkien on heitettävä sivuun vihaiset tuomitsemisenne ja opittava elämään yhdessä lukumäärästä riippumatta. Käsittäkää, että äitinä annan teille kaiken valoni, elämäni ja rakkauteni. Rakastan teitä kaikkia, lapseni.


Maaäitinne Gaia

KENET SINÄ TUOMITSET?

Kirjoittanut Jennifer Hoffman
5.1.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine



Hei kaikki,



Eräs ystävä antoi minulle hiljattain erittäin mukavan kiitoksen, kun hän sanoi voivansa kertoa minulle mistä tahansa, koska en koskaan tuomitse häntä. En ollut oikeastaan ajatellut asiaa aiemmin, mutta se on totta. En tuomitse muita, koska tunnen, että he uskoutuvat minulle, koska haluavat puhua jollekin ja saada toisen näkökulman, mutta asian vieminen sen pidemmälle menee alueille, joita minulla ei ole oikeutta penkoa. Kuka minä olen sanomaan, onko joku oikeassa tai väärässä, mitä hänen käytöksensä kertoo hänestä tai kritisoimaan tai tuomitsemaan häntä sen perustella, mitä hänen elämässään tapahtuu?



Ja tällä viikolla minulla on ollut asiakastulkintoja, joissa tuomitseminen on tullut esille - miten he tuomitsevat itsensä ja universaali tuomitseminen. Tuomitseminen on oikeastaan hyvin yksinkertainen aihe. Meille sanotaan, ettei meidän pitäisi tuomita ketään, myöskään itseämme. Aina kun tuomitsemme, luomme tukoksen, joka estää kaiken energialiikkeen tuomitsemiskohdan yli. Niinpä energia jää jumiin, kunnes teemme tai sanomme jotain sen liikuttamiseksi.



Mutta vaikeinta meidän on ymmärtää, että universumi ei koskaan tuomitse meitä. Tämä merkitsee, ettei ole hyvää tai huonoa, oikeaa tai väärää, parempaa tai huonompaa. Olemme kaikki tasavertaisia universumin silmissä. Se lohduttaa, mutta sillä on myös haittapuolensa, koska universumi ei tuomitse meitä millään tavalla - se ei tuomitse mitään, mitä teemme tai pyydämme. Ja tämä ulottuu siihen saakka, ettei se estä "huonoja" asioita tapahtumasta meille.

Koska ei ole huonoa ja meidät nähdään aina täydellisenä, kaikki mitä teemme on oikein ja parasta meille tuolla hetkellä.

Olette usein kuulleet minun sanovan, että universumi ei välitä, haluammeko lasin vettä, koska meitä janottaa, vai uuden talon, koska tarvitsemme asuinpaikan. Kaikki asiat ovat tasaveroisia ja saavat samanlaisen huomion, myös tuomitsemisemme. Niinpä se mitä tahansa pyydämme, annetaan meille, koska pyysimme sitä.

Jonkin tuomitseminen estää meitä oppimasta kaikkea,

mitä meidän täytyy tietää siitä.

Toisten tuomitseminen on yksi tapa kritisoida itseämme siitä, ettemme ole riittäviä, ja se mitä katsomme toisissa

kriittisin silmin, meidän on tiedostettava itsessämme.

Ei ole ketään valvojaa kertomassa meille, että teemme väärän valinnan, huonon päätöksen, ettemme ehkä pidä sen seuraamuksista, mitä olemme tekemässä, tai että on voimallisempia vaihtoehtoja tarjolla. Tämä on tuomitsemattomuutta ja näin universumi toimii kanssamme. On meidän tehtävämme kysyä itseltämme, valitsemmeko oikein, ilmaista aina aikomukseksi sen, mitä haluamme, ja tiedostaa itsemme voimakkaaksi, jumalaiseksi ja täydelliseksi. Jokainen kokemuksemme valmistelee meitä seuraavaan askeleeseen polullamme, joten ei voi olla oikeita tai vääriä askelia, koska otamme jokaisen sen perusteella, mitä meidän on opittava tuosta tilanteesta. Se mitä opimme tuskastamme, valmistelee meitä tekemään tuskattomamman valinnan seuraavalla kerralla (tai sitten ei ja silloin saamme kokea tuskaa taas kerran).

Olisi upeaa, jos universumi kävisi kanssamme keskustelua, mikä opastaisi meidät rankkojen aikojen läpi, auttaisi meitä vaikeissa valinnoissa ja varmistaisi, että olimme aina "oikealla" polulla. Ja se tekee tämän sisäisen opastuksemme kautta, minkä voimme aina kuulla, jos kuuntelemme. Mutta mikä on "oikea" polku? Se on se, millä olemme nyt. Joskus huonoin asia, mikä tapahtuu, on paras asia, mikä voi tapahtua, ja kun tuomitsemme, estämme itseämme näkemästä suuremman kuvan. Sisäinen kompassimme kertoo meille aina polun, mikä palvelee parantumistamme, ja voimme valita sen sisältämän tuskamäärän. Silloin kun tuomitsemme jonkin, lisäämme yhden tuskallisen vaihtoehdon tähän oppimiseen.



Kenen tuomitset olevan parempi tai huonompi, rikkaampi tai köyhempi, enemmän oikeassa tai väärässä kuin sinä itse? Jos tietäisit, että tuomitsemisesi estää energiaa liikkumasta elämässäsi, olisitko enemmän vai vähemmän altis tuomitsemaan? Jos tietäisit, miten vahingoittavaa itsesi tuomitseminen on, olisitko tietoisempi, miten tuomitset itsesi?

Voitko olla koko päivän tuomitsematta mitään itsessäsi

ja nähdä itsesi täydellisenä kaikin tavoin,

miten universumi näkee sinut?

Voitko pidättäytyä tuomitsemasta jokaisen kohtaamasi

ihmisen ja nähdä hänet täydellisenä kaikin tavoin,

miten universumi näkee hänet?

Haluaisin haastaa jokaisen teistä yhtenä päivänä katsomaan itseänne peilistä ja sanomaan itsellenne, että olet upea, lahjakas, erityislaatuinen ja taitava, nähdäksesi itsesi samassa täydellisyydessä, minkä universumi näkee sinussa. Sitten katso kaikkia ympärilläsi ja pidättäydy tuomitsemasta mitään heissä, lähetä haastaville elämänkumppaneillesi erityissiunaus ja muista, että he tekevät parhaansa tällä hetkellä - aivan kuin sinä. Ja sitten katso, miltä sinusta tuntuu päivän lopussa. Jos tuntuu upealta, niin tee sama seuraavana päivänä. Kuvittele, millainen maailma olisi, jos emme tuomitsisi ketään tai mitään …

Luota

- olemme kaikki tässä yhdessä ja aika kulkee nopeasti.

Tule tarkkailijaksi elämässäsi, samalla kun

pysyt keskittyneenä omaan polkuusi.

Näinä mielenkiintoisina transformaatioaikoina voimme pakahtua elämämme tapahtumista, mutta on aina muita ratkaisuja.


Tässä on muutamia asioita auttamaan läpi vaikeista hetkistä elämässäsi:


Pysy tyynenä, keskittyneenä ja tietoisena ja muista, että ajatuksesi luovat elämäsi joka hetki. Ajattele parhaita ajatuksia.


Kun pohdit tätä ja muita asioita, joita tapahtuu tällä hetkellä, muista:


Hyväksy kaikki ymmärryksen lahjat kiitollisuudella ja käytä niitä anteeksiantoon, irtipäästämiseen ja parantumiseen joka tilanteessa.


Pyydä opastusta ja vahvistusta ja sitten odota sitä tulevan.


Ennen kaikkea, ole kiitollinen tästä tilaisuudesta olla osana ihmiskunnan hämmästyttävää tietoisuusmuutosta, kun kaikki ylösnousemme ihmeiden värähtelyyn.


Monia siunauksia näinä taianomaisina ja hämmästyttävinä aikoina,


Jennifer Hoffman