Lähde: MagneettiMedia / Anne Ukkonen
28.5.2011
Huhtikuussa kokonaisuudessaan voimaan astunut Codex Alimentarius on YK:n alajärjestöjen, WHO:n ja FAO:n, vuonna 1963 perustama maailmanlaajuinen ruokakoodisto, jonka tehtävä on yhdenmukaistaa kansainvälisiä elintarvikestandardeja.
Mihin Codex perustuu?
Codex koostuu lukuisista erilaisista standardeista, joista ajankohtaisin lienee vuonna 2005 laadittu vitamiineja ja hivenaineita koskeva ohjeistus. Sen tarkoitus on Codexin mukaan suojella kuluttajien terveyttä liian suurilta vitamiinien, mineraalien ja hivenaineiden annostuksilta, mutta lähemmin tarkasteltuna se näyttäisi olevan ilouutinen ainoastaan Codexin säännöstöihin vahvasti vaikuttavalle lääketeollisuudelle.
Codex on julistanut kovaan ääneen kaikkien ravintoaineiden olevan myrkyllisiä. Tämän väitteen se perustaa omalle menetelmälleen, joka käyttää toksilogian eli myrkkyopin riskinarviointimenetelmää mittaamaan ravintoaineiden turvallisuutta. Oikea tieteenala ravintoaineiden määrittelemiseen on biokemian haaraan kuuluva ravitsemustiede. Se määrittelee ravintoaineet sellaisiksi aineiksi, jotka ovat nykyisen tietämyksen mukaan välttämättömiä ihmiskehon toiminnalle.
Riskinarviointia käyttämällä Codex pystyy säätämään mieleisensä saantirajan mille tahansa ravintoaineelle. Esimerkiksi C-vitamiinia saisi Codexin mukaan ottaa päivässä vain 200mg, mikä on aivan liian vähän ja aiheuttaa väistämättä erilaisia terveysongelmia. Jos toksikologiaa sovellettaisiin myös ravintolisiin niin silloin tomaateista, pinaatista, omenista tai parsakaalista tehdyt tiivisteet olisivat myös vaarallisia ja laittomia.
Ravintoaineet ovat välttämättömiä osatekijöitä entsyymien muodostumiselle. Entsyymit ovat rakennuspalikoita, joita ilman kehossa ei tapahdu yhtään mitään: Ilman entsyymejä ei ole elämää. Tälläkin hetkellä jokaisessa solussasi tapahtuu noin 35,000 entsyymien vauhdittamaa reaktiota – ilman ravintoaineita nuo reaktiot eivät olisi mahdollisia ja siksi ravintoaineiden saanti on niin välttämätöntä terveydelle.
Entsyymien ja siten myös ravintoaineiden tärkeyttä voi havainnollistaa myös seuraavasti:
Optimaalinen entsyymien toiminta = optimaalinen terveys
Hyvä entsyymien toiminta = terveys
Heikentynyt entsyymien toiminta = oireita
Huono entsyymien toiminta = sairaus
Ei entsyymistä toimintaa = kuolema
Jokaisella ihmisellä on erilaiset tarpeet ravintoaineiden saannin suhteen muun muassa perimästä, ilmastosta, energian kulutuksesta, toksisesta kuormituksesta, mahdollisista ravitsemuksellisista puutoksista, sairauksista ja stressistä johtuen.
Tämä biologisen yksilöllisyyden huomioon ottaminen puuttuu täysin Codex Alimentariuksen filosofiasta.
Keho ei tarvitse Codexin apua ylimääräisten ravintoaineiden poistamiseksi
Miljoonien vuosien kehityksen jälkeen lienee reilua sanoa ihmiskehon tietävän miten käsitellä vitamiineja ja hivenaineita: ylimääräinen poistetaan tai varastoidaan tulevia vajauksia varten. Ravintolisiä käytettäessä on otettava huomioon niiden laatu, muoto (synteettinen vs. luonnollinen), ravintoaineiden tasapainoisuus sekä kullekin henkilölle sopiva annostus.
Codexissa on tietoisesti päätetty käyttää epärelevanttia menetelmää voidakseen luokitella ravintoaineet myrkyiksi kuluttajaturvallisuuden nimissä.
On myös tärkeää pistää merkille, että USA:n Ravintolisä-ja terveyskasvatuslaki (The Dietary Supplement Health and Education Act ) vakuuttaa, ettei ravintoaineille ja yrteille voida asettaa mitään ylärajaa koska ne ovat ruokaa eivätkä lääkkeitä. Codex sen sijaan haluaa ihmisten rajoittavan jokaista suupalansa siinä uskossa, että yksikin porkkana voi olla liikaa ja A-vitamiinin yliannostus väistämätön.
Miten riskinarviointi toimii?
Riskinarviointi on siis toksikologian tieteenhaaraan kuuluva menetelmä, jolla mitataan myrkkyjä eli aineita, jotka myrkyttävät entsyymejä. Riskinarviointia ei ollut alunperin koskaan tarkoitus käyttää ravintoaineiden määrittelemiseen.
Riskinarviointi vaatii testattavan toksiinin testaamista elävillä eläimillä. Toksiseksi annokseksi määräytyy annos, johon puolet koe-eläimistä kuolee. Tätä ilmiötä ei tapahdu ravintoaineiden kohdalla ja juuri siksi Codex ei tee riskinarviointia laboratoriossa vaan ainoastaan paperilla; näin saadaan annettua haluttu vaikutelma vitamiinien ja hivenaineiden vaarallisuudesta.
Ruokakoodisto niin ikään virheellisesti olettaa, että on olemassa yksi tyypillinen globaali ruokavalio.
Codexia vastustavan Natural Solutions Foundationin (NSF) vaikuttavat henkilöt ovat jo vuosia osallistuneet Codex Alimentariuksen komission (CAC) kokouksiin. Vuonna 2005 pidetyssä konferensissa Italian Roomassa, NSF:n toimittajalla oli mahdollisuus keskustella muutamien Codexin eri jäsenmaiden valtuuskuntiin kuuluvien edustajien kanssa.
Hän kysyi edustajilta ymmärsivätkö he, mitä ravintoaineiden saantirajojen määrittely riskinarvioinnilla tehtynä tarkoittaa heidän maidensa odottaville äideille ja lapsille, syöpäluvuille ja niin edelleen. Kenelläkään heistä ei ollut harmaintakaan aavistusta, mistä toimittaja oikein puhui – Codex ei siis kerro säännösten seurauksia edes omille edustajilleen, jotka asian ymmärrettyään olivat kauhusta kankeina ja pyysivät vielä lopuksi NFS:n toimittajaa auttamaan säädöksen poistamiseksi.
Codex Alimentarius luottaa siihen, että useimmat ihmiset eivät ole kiinnostuneita ottamaan selvää sen käyttämistä menetelmistä, joiden avulla erilaiset säädökset saadaan luotua.
Jos ihmiset tietäisivät Codexin perustavan toimintansa epätieteellisille tutkimusmenetelmille, he vastustaisivat sitä.
Jos Codex käyttäisi oikeanlaista tiedettä eli biokemiaa tutkimaan ravintoaineita, se ei pystyisi rajoittamaan niiden käyttöä. Miksi? Koska biokemian kiistattomat tiedot eivät millään tavalla tue ravintoaineiden rajoittamista vaan päinvastoin ne osoittavat selvästi jokaisen ihmisen olevan biokemiallisesti yksilöllinen kokonaisuus, jossa ravintoaineiden vaikutus entsymaattisiin toimintoihin on selviö.
Codex Alimentariuksen varsinainen tarkoitus onkin tuottaa vääristynyttä tietoa, joka on jo johtanut ravintolisien käytön dramaattisiin rajoituksiin.
Motiivina on turvata lääketeollisuuden asemaa:
Mitä vähemmän ravintoaineita, sitä enemmän sairauksia ja mitä enemmän sairauksia, sitä enemmän lääkkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti