VALHEELLISESTA AUKTORITEETISTA AITOON ITSENÄISYYTEEN

Kirjoittanut Dana Mrkich
12.5.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine


Olen rehellinen. Minun oli vaikeaa päästä tämän kuun visioiden kirjoittamistilaan. Jep, unohdin huhtikuun visioiden neuvon yhdistyä sisäiseen nollapisteeseeni ja liitelin pyörteeni ulkopuolella noin viikon. Miten monta kertaa olen kirjoittanut: "Älkää antako ulkoisten tapahtumien määritellä sisäistä todellisuuttanne"?

Kuitenkin jokin otti reippaasti ja tosissaan tuulen purjeistani vappuna: virallinen ilmoitus, että Osama oli tapettu, ja sitä seuranneet lippua heiluttavien patrioottien juhlat, kun paha tyyppi oli lopultakin savustettu ulos luolastaan ja heitetty mereen, minne hän kuului.

Hyvät supermiehet olivat saaneet maalin "totuuden, oikeudenmukaisuuden ja amerikkalaisen tavan" joukkueelle ja maailma voisi nukkua vähän sikeämmin tuona yönä. Hmm …

Kun sivuutetaan väittely aiheesta "onko hän kuollut vai ei vai onko hän ollut kuolleena jo vuosia", niin kuuliko kukaan minkään valtavirtamediauutisten kommentoivan sitä hämmästyttävää informaatiomäärää, että kenties Osama ja Al-Qaida eivät olleet 911-tapahtuman takana, vaan kyseessä ovat ehkä olleet toiset voimat, toisten tavoitteiden kera?

Kuuliko kukaan minkään valtavirtamediauutisten mainitsevan, miten monia viattomia siviilejä, kansainvälisiä toimittajia ja joukkoja on kuollut Afganistanissa ja Irakissa USA:n ja liittoutuman aloitettua "terrorismin vastaisen sodan" - arvioitu lukumäärä on 303 kertaa suurempi, mitä kuoli 911-tapahtumassa!!!

Puhumme lähes miljoonasta ihmisestä!! (Voit löytää virallisten lähteiden tukemia mielenkiintoisia lukuja täältä www.unknownnews.org/casualities.htlm)

Kun väestömassat yhdistyivät kollektiiviseen "paha mies on kuollut" -varjotanssiin, henkilökohtainen taipumuksemme heijastaa toiseen kaikki se, mitä emme omista ja mitä pelkäämme sisällämme, oli valokeilassa. Todellisuudessa ei mikään henkilökohtaisella tai maailmanlaajuisella tasolla ole niin mustavalkoista. Me ole mitään "me ja he". Harvoin on "hyvät pojat ja pahat pojat" -tarinaa niin selkeästi, kuin elokuvat saisivat meidät uskomaan.

Kuitenkin vappupäivä näytti, että rakastamme edelleen hyvää elokuvaa, kunhan elämme kaikki elämämme onnellisena loppuun saakka, ilman todellista tietoista ajattelua tai toimintaa tai kyseenalaistamista.

Kauhumme todelliset syyt voivat edelleen väijyä varjossa, mutta osoittamalla jotain muuta, jonka uskomme olevan todella paha, saa meidät tuntemaan helpotusta, ikään kuin se vapauttaisi meidät kaikesta sellaisesta pahuudesta.

Itse asiassa, me vain luovumme vastuusta löytää ongelmiemme todelliset syyt, jotta voimme tehokkaasti löytää todellisia ratkaisuja unelmiimme ja haluihimme.

Miksi teemme tämän? Niin pelokkaina kuin elämmekin pelkojen ja rajoitusten kera, pelkäämmekö todellisuudessa vielä enemmän elämistä aidossa vapaudessa? Ja pähkinänkuoressa, tämä oikeastaan heitti minut pois tasapainosta kuluneella viikolla ja pohdin, miten moni ihminen tällä planeetalla edelleen tiedostamatta valitsee harhakuvan vapaudesta, lähes vastakkaisen tilanteen toteutuessa itselleen ja miljoonille muille?

Miten kuitenkaan voi valita vaihtoehtoisen todellisuusoven tai -havainnon, jos ei oikeasti näe sitä tai usko siihen tai pidä omaa oveaan täysin hyvänä?

Ja keitä me ylipäätään olemme tuomitsemaan?

Eikö jokainen henkinen mestari sano, että kaikki ovet ja valinnat ovat ok, että kaikilla on oma polkunsa omaan määränpäähänsä?

Kuitenkin yksi asia jatkaa mieleni vaivaamista. Vaikka kunnioitan jokaisen päätöstä valita oma ovensa, minua suututtaa ja surettaa loputtomasti, etteivät kaikki voi nähdä KAIKKIA ovia!! Kukaan meistä ei voi. Miten se on reilu valintatilanne? Miten se on vapautta? Se ei ole ja siksi me olemme kaikki odottaneet innolla ja pitkään tätä muutosta.

Tämä tunnetaan paljastusten aikana - kun kaikki piilotettu paljastuu noustessamme värähtelyssä ja tietoisuudessa koko planeetan ja kaiken sen pinnalla olevan puolesta, mikä avaa meille enemmän todellisuus- ja havainto-ovia ja valintatilanteita. Saakaa se aikaan, minä sanon!! Haluan nähdä kaikki ovet ulottuvillamme, haluan kaikkien näkevän kaikki ulottuvillaan olevat ovet!

Sitten tehkää valinta sydämenne tyydytykseksi!

Kyllä, tiedän, että koko tämän valtavan syklin teemana, mitä olemme karmallisesti kulkeneet, on ollut kokea tiettyjä ovia ja tarkoituksellisesti olla sokea toisille … plaa, plaa … mutta olemme nyt tulossa tuon syklin loppuun, eikö niin? Niinpä ajattelen, että on korkea aika, että useampia ovia alkaa räjähtää auki useammille ihmisille. Kyllä, tiedän, että sitä tapahtuu. Haluaisin vain nähdä sitä tapahtuvan paljon nopeammin ja riemullisemmin.

Varmasti kaikki tapahtuu oikeaan aikaan - mutta varmasti siihen sisältyy oma sisäinen herätyskellomme, mikä soi kovaa, herättää meidät henkisestä unesta uuteen tietoisen toiminnan vaiheeseen.

Heräämisellämme on suurempi tarkoitus kuin henkilökohtainen.

Heräämisellämme on planetaarinen, kollektiivinen tarkoitus ja useampien meistä on aika astua tuohon suurempaan tarkoitukseen.

On totta, että meidän tarvitsee olla vain paras mahdollinen aito itsemme ja täytämme silloin roolimme jättimäisessä palapelissämme.

Muutos alkaa sisältä eikä voi muuttaa kuin itseään.

Kuitenkin meidän kaikkien on aika laajentaa sitä, mihin uskomme kykenevämme yksilöinä. Meidän kaikkien on aika laajentaa käsitystämme siitä, miten vaikuttavia ja innostavia yksilölliset tekomme ja ajatuksemme voivat olla.

Vaikka emme ole vastuussa toisten muuttumisesta - se voi tapahtua vain sisältä - olemme kaikki vastuussa omalla tavallamme tämän heräämisen muuttamisesta yhdellä pykälällä, jos tunnemme siihen kutsun.


Tällä tarkoitan, että jos työskentelet esim. aikakauslehdessä ja saat jatkuvasti tönäisyn kirjoittaa tietynlaisen tarinan, mutta olet varma, että päätoimittaja sanoo "ei", älä vain luovuta edes yrittämättä. Kirjoita tarina ja vaikket saa sitä julkaistua, kenties saat jotain lähelle sitä.

Pointtina on, että meidän kaikkien pitää lakata automaattisesti taipumasta ulkoiseen auktoriteettiin ja alkaa seurata sisäistä itsenäisyyttämme.

Riippumatta siitä, kummalla salaliittoteoria-aidan puolella istuu, yksi asia on tehty hyvin selväksi: valtaosa ihmisistä haluaa vapautta ja rauhaa ja uskon, että kollektiivinen halu on saada meidät siihen. Jotkut saattavat päästä siihen harmonisesti, toiset haastavasti, mutta varmasti yhteisellä halulla on jotain merkitystä, kun tullaan erilaisen tulevaisuuden kanssaluomiseen?

On eräs tarina positiivisesta pikkupojasta, joka astuessaan tilaan täynnä lantaa hymyili leveästi sanoen: "Kun on kaikki tämä paska, jossain täällä on oltava poni!"

Niinpä myös kaikkien näiden raskaiden varjojuttujen voimistuessa niin maailmanlaajuisesti kuin monien henkilökohtaisessa elämässäkin, on oltava massiivinen määrä totuutta ja valoa, mikä saa aikaan tuon varjon!

Paras tapa luovuttaa kaikki voima, kontrolli ja vastuu elämästämme on uskoa valheisiin. Ongelmana on, mitä tapahtuu, jos olemme uskoneet valheeseen niin pitkään, että pidämme sitä totuutena? Miten lakata uskomasta valheeseen, jos ei edes tiedä sitä siksi? Miten edes tulkitsee, mikä on totta ja mikä ei?

Jonkun pyytäminen kertomaan totuuden ei välttämättä toimi, koska hän voi olla täysin vakuuttunut, että hänen sanomansa on totta, vaikkei se olisikaan. Tästä tulee vaarallista, silloin kun hän on auktoriteettiasemassa - on kyse sitten vanhemmasta, opettajasta, lääkäristä, papista, poliittisesta tai henkisestä johtajasta tai iltauutisten lukijasta. Järkeilemme "no, näen tämän henkilön auktoriteetikseni tai auktoriteetiksi tässä asiassa, joten sen on oltava totta".

Ellei meillä ollut onni kasvaa tietoisessa ympäristössä, meitä ei koskaan oikeastaan opetettu ajattelemaan sydämellänne, tuntemaan sielullamme ja aistimaan omalla energiallamme. Täysin päinvastoin, meitä opetettiin sivuuttamaan täysin nämä asiat ja meille sanottiin "tee niin kuin käsketään, lakkaa kyseenalaistamasta kaikkea, joudut vaikeuksiin tuollaisella asenteella". Jos kuitenkin opimme tekemään näitä asioita, alkaisimme pian nähdä eron totuuden ja valheen välillä loistavan jonkun pään päällä yhtä selvästi kuin neonvalo.

Kun apokalypsi tulee nyt meitä kohti kuin pikajuna (tämä on hyvä aika muistuttaa kaikille, että apokalypsi merkitsee verhon nostamista, paljastamista, piilossa olleen paljastumista), koemme parhaillaan henkilökohtaisen ja kollektiivisen mattomme nostamisen.

Vaikka tämän paljastusten ajan hyvänä puolena on, että paljon totuuksia paljastuu ja on vielä paljastamatta, toinen puoli prosessia on, että kaikki maton alle lakaistut valheet tulevat esiin kuin tukahduttava pölymyrsky. Uusia valheita jotka eivät halua vanhojen valheiden paljastuvan, ilmestyy tyhjästä. Vanhat valheet joiden luulitte kuolleen jo kauan sitten, ovat taas yhtäkkiä edessänne.

Syvään juurtuneet perheen uskomukset, joita solunne ovat ehkä kantaneet tiedostamattanne, luultavasti haastavat teidät tavalla tai toisella.

Se voi tapahtua räikeästi ja suoraan tai hienovaraisesti niiden tukosten kautta, jotka tulevat vastaanne jatkuvasti ja voimistuvat nyt. Meistä on tulossa tietoinen siitä, missä pidämme edelleen kiinni vanhempiemme tai isovanhempiemme uskomuksista/valheista, kuten "sinulla ei ole koskaan varaa siihen", "et voi ansaita elantoasi tekemällä sitä", "palaa todellisuuteen", "kuka luulet olevasi" jne.

Hyvä uutinen on, että niille jotka alkavat ajatella sydämellään, tuntea sielullaan ja aistia energiallaan, kaikki mikä ei ole totta, on selvää kuin pläkki. Jokaisella on omat kehomerkkinsä siitä, mikä on totta tai mikä ei. Jotkut meistä kokevat totuuden kihelmöintinä kehossa, sydämen lyöntinä innokkaasti, sisäisenä tietämisenä "kyllä, tämä on totta" tai yleisenä selittämättömänä tunteena, joka on yhtä voimakas kuin junaraiteen loksahtaminen paikoilleen.

Jotkut kokevat valheet energiattomuutena, äänenä joka sanoo sen olevan onttoa tai ilman yhteyttä johonkin, solmuna vatsassa tai yleisenä sairauden tai kylmyyden tunteena. Jokainen on erilainen, mutta meille kaikille on samaa tämä: keho tietää eron siinä, mitä on totta itselle ja mikä ei.

On todella, todella aika alkaa kuunnella kehoaan!

Näinä paljastusten aikoina voimme odottaa sekä merkittävien totuuksien että merkittävien valheiden tai totuuden vääristelyjen haastavan meidät. On aika ottaa vastuu siitä, miten päätämme reagoida siihen, mitä näemme ja kuulemme. Meidän on ajateltava kahdesti (toinen kerta sydämellämme, jos ei jo ensimmäinen), ennen kuin uskomme, mitä meille kerrotaan, vain siksi, että se tulee joltain auktoriteetilta.

Varoituksen sana:

 jos päätät nähdä ja kenties jopa kertoa, minkä tunnet totuudeksi, sinut ehkä sivuutetaan hulluna, salaliittoteoreetikkona tai vasemmistolaisena hippinä.

Kaiken perusteella on tarkoitus päätellä, ettei sinulla ole tervettä järkeä, olet epäisänmaallinen etkä vain ymmärrä, miten maailma toimii.

Ironia on siinä, että sinulla saattaa olla tukuttain älyllistä faktaa tukemassa kantaasi, mutta niin voimakas on auktoriteetin linnake, että ihmiset sivuuttavat totuuden, ellei sitä virallista joku auktoriteetti.

On aika päästää irti riippuvuudestamme valheelliseen auktoriteettiin ja kääntyä sisäänpäin aitoa itsenäisyyttämme kohti. Jos uskomme, että jokin suuri ja paha mörkö ulkopuolellamme voi uhata henkeämme, niin meidän on myös uskottava, että ulkopuolellamme on joku, jolla on voima parantaa elämäämme.

Me olemme niitä, joilla on voima muuttaa elämämme.

Me olemme niitä, jotka päätämme, miltä maailmamme näyttää vuonna 2013 ja sen jälkeen.

Kuten Hopit sanovat, me olemme niitä, joita olemme odottaneet.