7.12.2010

TERVEET EIVÄT SOPEUDU SAIRAASEEN YHTEISKUNTAAN




PUHEENVUORO on UUDEN SUOMEN (maan luetuin itsenäinen verkkolehti) omistama blogipalvelu, josta on lyhyessä ajassa tullut valtakunnan merkittävin yhteiskunnallisen verkkokeskustelun keskus.


Siinä oli juuri äskettäin erittäin mielenkiintoinen kirjoitus nykypäivämme yhteiskunnan "meiningistä", kirjoittajana Jani Kuusela.


Enpä olisi kyllä itsekään osannut tuon paremmin aiheesta kirjoittaa, joten siksi halusinkin hieman "lainata" hänen viisasta kirjoitustaan :)





"Intiassa syntynyt filosofi ja elämäntaidon opettaja Jiddu Krishnamurti  toteaa:


Ei ole terveyden merkki, että on sopeutunut syvästi sairaaseen yhteiskuntaan.





Olen tehnyt viimeiset kymmenen vuotta töitä nyky-yhteiskuntaan sopeutumattomien ihmisten - nuorten ja aikuisten kanssa. Olen käynyt tapaamassa ihmisiä vankiloissa, lastensuojelulaitoksissa, mielisairaalassa, kadulla, kodeissa ja kouluissa. Kokemukseni perusteella olen täysin vakuuttunut siitä, että Krishnamurtin toteamus on täysin paikkaansa pitävä.



Tähän yhteiskuntaan sopeutumattomat ihmiset, eli niin kutsutut syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa olevat henkilöt ovat muita herkempiä ihmisiä. He kyllä ovat sopeutumattomia yksilöitä. Mutta herää kysymys; sopeutumattomia mihin?

He ovat sopeutumattomia tämän rakkaudettoman yhteiskunnan rakkaudettomiksi jäseniksi.



Myös minä itse koen olevani sopeutumaton yksilö. Koko elämäni ajan minua on syyllistetty siitä, etten osaa toimia riittävän itsekkäästi. Vanhempani ovat epätoivoisesti opettaneet minua pitämään puoleni. Ihmiselämässä täytyy osata etuilla. Ihmiselämässä täytyy osata olla ahne. Ihmiselämässä täytyy oppia tekemään voittoa toisen kustannuksella. Toisin sanoen on opittava toimimaan rakkaudettomasti - muuten et pärjää.



Myös koulussa minua syyllistettiin siitä, etten lähtenyt mukaan armottomaan kilpailuun. Nyky-yhteiskunnassa lapsen tulee näet jo varhain oppia, ettei hän selviä elämästä ilman armotonta kilpailua. Kanssaihminen on sinulle kilpakumppani. Taistelu numeroista, opiskelupaikoista ja työpaikoista on kovaa. Myös kyynärpäätaktiikka on täysin hyväksyttävää. On opittava näkemään ne ihmiset, joista voi hyötyä, ja toisaalta hylättävä ne, joista hyötyä ei ole. Koululaiset opetetaan siihen, että auktoriteetin nuoleskelu on palkittavaa. Toisaalta auktoriteetin vastustaminen on rangaistavaa. Näin lapsia valmistellaan nyky-yhteiskunnan jäseniksi.



Se, joka ei sopeudu tähän hullunmyllyyn, on psykiatrien mielestä lääkityksen tarpeessa.
Minusta sopeutumattomuus on ennemminkin merkki terveydestä kuin sairaudesta.

Koska yhteiskuntamme on ilmeisen sairas, terveimmät yksilöt alkavat oireilla ensimmäisenä. Mielestäni yhteiskuntaan kohdistuva angsti on merkki yksilön terveydestä.

Enemmän siis tulisi olla huolestunut heistä, jotka eivät oireile kuin heistä, jotka oireilevat.



Nykyinen - inhimillisyydestä vapaa - järjestelmä kaipaa rinnalleen aitoa kansalaisyhteiskuntaa. Tämän hetkinen yhteiskuntarakenne (edustuksellinen demokratia) on virkamiesyhteiskunta. Kun ihminen tippuu pois virkamiesyhteiskunnan rakenteista eikä saa enää tukea ja apua viranomaisilta, siinä vaiheessa astuu esiin kansalaisyhteiskunnan merkitys. Jo tällä hetkellä, esimerkiksi sosiaaliasiakkaan pudotessa pois tukijärjestelmästä, asiakas siirtyy kansalaistoiminnan eli niin sanotun kolmannen sektorin kannettavaksi. Kolmas sektori on kuitenkin nykyisin osa viranomaisjohtoista sosiaalijärjestelmää, jota tuetaan Raha-automaattiyhdistyksen ja Sosiaali- ja terveysministeriön varoin. Kansalaisjärjestöt kilpailevat rahoituksista keskenään kuin nälkäiset sudet. Tästä syystä apua tarvitsevat ihmiset jäävät yhä useammin vaille huomiota.



Kansalaisyhteiskunta tarkoittaa minun määritelmäni mukaan vapaaehtoisesti järjestäytynyttä inhimillistä toimintaa – eli työtä toisten ihmisten ja muiden luontokappaleiden hyväksi. Kun vanhat, jäykät ja byrokraattiset rakenteet puretaan, yhteiskunta muuttuu väistämättä kansalaisyhteiskunnan suuntaiseksi. Vapaaehtoisuus ja talkoohenki korostuvat - kuitenkin niin, että kysymys on kokonaan uuden yhteiskuntamuodon - eikä pelkästään kolmannen sektorin kehittämisestä.



Kansalaisyhteiskunta on lopulta hyvinvointiyhteiskunnan kivijalka. Ellei vapaaehtoista inhimillistä toimintaa olisi, ihmiselämä maanpäällä olisi päättynyt jo aikoja sitten. Kaikki inhimillinen toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Mikäli motiivi on jokin muu, muuttuu inhimillinen toiminta mekaaniseksi suorittamiseksi. Sen vuoksi kansalaisyhteiskunta rakentuu niiden ihmisten varaan, jotka kokevat vilpitöntä halua auttaa toinen toistaan. Auttamatta ovat ulkona tämän maailman kilpailijat ja oman edun tavoittelijat.



Kansalaisyhteiskunta – toisin kuin viranomaisyhteiskunta – tarjoaa saman arvon jokaiselle ihmiselle. Suomen tasavallan kansalaisten auttaminen on kuitenkin käynnistettävä kaikkein heikoimmassa asemassa olevista kansalaisista. Aivan samoin kuten onnettomuuspaikalla on avunantaminen käynnistettävä pahiten loukkaantuneista.



Olen osallistunut viimeisen vuoden ajan kansalaisyhteiskunnan rakennustalkoisiin. Toisin sanoen luon ja rakennan kansalaisyhteiskuntaa yhdessä samanhenkisten ystävieni kanssa. Kokonaisvaltaisesti katsottuna tämä porukka koostuu nyky-yhteiskuntaan sopeutumattomista yksilöistä. Verkostoidumme tällä hetkellä kovaa vauhtia. Rakennustalkoot ovat osittain myös purkutalkoot. Tätä tarkoitusta varten olen lähtenyt mukaan myös politiikkaan. Muutos 2011 -puolueen ajama suora demokratia on oivallinen väline vanhan, korruptoituneen valtakoneiston purkamiseksi.



Kansalaisyhteiskunnassa kansalainen saa äänensä kuuluviin suoran kansanvallan eli sitovien kansanäänestysten kautta. Parhaassa tapauksessa kansalaisyhteiskunnasta rakentuu pikku hiljaa kansanvaltakunta. Tämä kaikki kuitenkin tapahtuu täysin kansalaislähtöisesti. Lopulta kansalaiset itse luovat – moni huomaamattaankin – uutta järjestelmää vanhan virkamieskoneiston rinnalle. Kun kansalaisyhteiskunta kasvaa riittävän lujaksi, voidaan virkamieskoneistoa sitä mukaa vähentää. Lopulta viranomaiset ja virkamiehet jäävät lähes tarpeettomiksi. Ja hekin, jotka jäävät, valitaan virkaansa sitovilla kansanäänestyksillä. Kansanedustaja ei ole enää edustaja, herra tai hallitsija vaan kansanpalvelija ja kansalaisten tahdon toteuttaja."

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Todella asiallista tekstiä! Minä tunnen itseni yhteiskunnan ulkopuoliseksi.