Joulukuussa 2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Mitä Tiedostonpitäjillä on sanottavana
meille ilosta?
Miten voimme ylläpitää iloa ja kokea
sitä enemmän elämässämme?
Ensinnäkin voimme kertoa, että teidän on tarkoitus kokea enemmän iloa elämässänne. Jotkut teistä uskovat, että tarvitsette luvan tuntea iloa tai että teidän on ansaittava se, ennen kuin voitte kokea sen. Tietysti ilo tulee ja menee, kuten kaikki asiat ihmiselämässä, mutta yleisesti ottaen teidän on tarkoitus tuntea sitä paljon enemmän, kuin useimmat teistä tuntevat. Te jotka tunnette tarvitsevanne luvan tuntea iloa, pitäkää tätä jumalaisena käskynä korkeammista ulottuvuuksista: olet vapaa tuntemaan enemmän iloa! Älä vastusta sitä - syleile iloa!
Kokeaksenne enemmän iloa teidän on tuotava huomionne täydemmin läsnä olevaan hetkeen. Iloa ei voi kokea, silloin kun huomionne on pirstoutunut, kun mieli ajattelee jotain muuta kuin sitä, mitä koette suoranaisesti. Nopea, yksinkertainen (joskaan ei aina helppo) tapa löytää iloa, on kokea ensin ne tunteet, joita on läsnä olevassa hetkessä. Teidän on ehkä läsnä olevassa hetkessä tunnustettava se, mikä on epämiellyttävää tässä hetkessä, koska todellinen ilo on tämän vaikeuden toisella puolella. Ette voi sivuuttaa vaikeaa asiaa löytääksenne ilon - teidän on mentävä sen läpi.
Jos tunnette tuskaa läsnä olevassa hetkessä, jos tunnette yksinäisyyttä, epätoivoa tai kaikki vain on ylivoimaista, ensimmäinen askel kohti iloa on asettua siihen, mitä tunnette nyt, ja kokea sitä, kunnes se loppuu. Kun se on loppu, on tilaa tuntea iloa.
Monet teistä sen sijaan välttelevät tietoisesti tai tiedostamatta sitä, mitä tunnette juuri nyt läsnä olevassa hetkessä. Häiritsette itseänne. Jos olette yksinäinen, saatatte avata television, jotta ette huomaa. Jos pakahdutte, saatatte syödä, vaikkei teidän ole nälkä. Mitä tahnansa teettekin itsenne häiritsemiseksi, se merkitsee taatusti, että tuo tunne pysyy pidempään kuin sen tarvitsee. Tunne ei mene pois, silloin kun häiritsette itseänne siinä. Tunne menee pois vain, silloin kun tunnette sen täysin.
Avain ilon löytämiseen on sallia itsenne ensin tuntea täysin, mitä tunnette läsnä olevassa hetkessä. Kun olette saaneet tunteen valmiiksi tuntemalla sen loppuun saakka - kun olette itkeneet, kunnes ette enää pysty itkemään tai huutaneet, kunnes ette enää pysty huutamaan tai nauraneet hervottomasti, kunnes ette enää pysty kikattamaan - niin olette valmis piristymään seuraavaan kokemukseen. Ja tuo uusi kokemus on luonnostaan ilo, sillä ilo on teille luontainen tila. Katsokaa vauvaa, jota rakastetaan ja josta huolehditaan, ja näette - olette syntyneet tuntemaan iloa.
Avain ilon tuntemiseen enemmän päivittäin on muistaa se tapa, joka teillä oli lapsena panna merkille läsnä oleva hetki. Kehittäkää jokin harjoitus, joka kutsuu huomionne läsnä olevaan hetkeen. Se vaatii koko sen tunnekirjon tuntemista, mikä on sisällänne. Suurin osa ihmisen ilosta ei synny, koska elämässänne on jokin suuri ja massiivinen muutos. Esimerkiksi suurin osa ihmisen ilosta ei synny, koska voitatte arpajaisissa tai teille syntyy lapsenlapsi. Sen sijaan suurin osa ihmisen ilosta syntyy, silloin kun otatte hiljaisia hetkiä noissa kokemuksissa nähdäksenne todella tuon kauniin lapsenlapsen tai todella tunteaksenne sitä helpotuksen iloa, kun teillä on tarvitsemanne rahat. Sama ilotaso on ulottuvilla, silloin kun otatte hiljaisen hetken ollaksenne kiitollinen ruuasta lautasellanne, nauttiaksenne sen herkullisesta mausta. Suurin osa ihmisen ilosta syntyy näissä hiljaisissa, yksinkertaisissa hetkissä. Ilon varaama tila elämässänne on läsnä oleva hetki. Tämä on avain. Teidän on tarkoitus muistaa tämä.
Aloittakaa tänään, aloittakaa juuri nyt. Etsikää jotain nautinnollista ja ihanaa elämästänne juuri nyt ja ottakaa aikaa nautiskella siitä. Rakastatteko paitanne väriä? Rakastatteko auringonpaisteen tunnetta kasvoillanne? Tuntekaa se. Tämä on ensiaskel polullanne kohti iloa elämässänne joka ikinen päivä.
-----------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti