5.12.2010

HOFFMAN 2.12.10: MINUN TAVALLANI TAI EI OLLENKAAN

Kirjoittanut Jennifer Hoffman
2.12.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine



Hei kaikki,




Mitä teette, kun yritätte kovasti miellyttää jotakuta ja vaikka tekisitte mitä, hän kieltäytyy näkemästä asioita teidän tavallanne tai tekemästä myönnytyksiä?  


Hän haluaa tehdä omalla tavallaan ja vaikka mikä olisi, hän haluaa teidän kunnioittavan hänen polkuaan, pelkojaan ja tarpeitaan riippumatta siitä, miten paljon se maksaa teille aikana, energiana tai tunteina.



Olette umpikujassa ja teidän on tehtävä valinta, mitä ette halua tehdä - sanoa hänelle "ei" - ja sitten käsiteltävä hänen vihansa seuraamukset tai teidän on tehtävä, mitä hän pyytää, ja sitten suututte itsellenne tai teidän on lähdettävä pois ja otettava riski, että hän poistaa teidät elämästään (mikä voi itse asiassa olla hyvä asia).




Tai voitte olla tuo ihminen ja tuntea, että teidän on puolustettava paikkaanne elämässä kaikkia muita vastaan ja asioiden on mentävä teidän tavallanne tai ei sitten mitenkään. Jokainen ihminen elämässänne edustaa haastetta vapaudellenne ja energiallenne ja tunnette, että teidän on aina puolustettava itseänne varmistaaksenne, että tarpeenne tyydytetään.



Kohtaamme valtataisteluja elämässämme joka päivä ja joskus meidän on valittava useista vähemmän houkuttelevista vaihtoehdoista. Mutta voimme nähdä tilanteen vain omasta näkökulmastamme emmekä näe, mitä oikeasti tapahtuu toisen ihmisen osalta. Mitä hän haluaa silloin, kun "tehdään hänen tavallaan tai ei mitenkään"? Mitä hän pelkää? Mitä hänen tarpeitaan ei tyydytetä elämässä? Miksi hänen on laitettava omat tarpeensa muiden tarpeiden yläpuolelle?



Ihmiset jotka ovat päättäväisiä saamaan tahtonsa läpi, voivat olla hyvin kovaäänisiä, vihaisia, provosoivia ja karkeita, mutta ytimessään he pelkäävät niin kovasti, ettei heidän tarpeitaan tyydytetä, että he tuntevat ainoaksi tavaksi pakottaa kaikki ympärillään suostumaan. Ja koska he ovat äänekkäitä ja vihaisia, he yleensä saavat tahtonsa läpi ja monet ihmiset tekevät, mitä he pyytävät, välttääkseen sen hässäkän, mikä aiheutuu yrityksestä perustella omaa kantaansa.



Jos katsomme vaikeita ihmisiä elämässämme vähän tarkemmin, niitä joilla on "minun tavallani tai ei ollenkaan" -asenne, voimme nähdä, että he ovat kovin tarvitsevia ja haluavat epätoivoisesti hyväksyntää ja huomiota. Jossain kohtaa elämässään he eivät ole saaneet rakkautta haluamallaan tavalla ja nyt he varmistavat sen saamisen. He pitävät jokaista elämässään omien tarpeidensa tyydyttämisen lähteenä. Ja se sisältää myös teidät, jos olette heidän piirissään. Mitä teette?

Miten voitte tyydyttää heidän tarpeensa ja ylläpitää omat rajanne?



Rajaoppitunteihin liittyy usein ihmisiä, jotka venyttävät rajojamme äärimmilleen. Voimmeko säilyttää rajamme paineen alla? Jokaisessa tilanteessa on useita vaihtoehtoja, myös kovaäänisimpien ja vaativimpien ihmisen kanssa. Voimme antaa periksi, koska emme halua kohdata heidän vihaansa tai voimme tarkastella heidän tarvitsevuuttaan ja toimia tavalla, joka tarttuu heidän tarpeisiinsa tekemättä mitään, mitä emme halua. Ja voimme käsittää, ettemme voi tehdä kaikkia onnelliseksi ja jos he eivät ole valmiita tekemään myönnytyksiä, niin meidän on katsottava itseämme ja sitä, millaisia ihmisiä vedämme puoleemme.



Jos olemme ottaneet tavaksi antaa heille periksi, voi vaatia muutaman kerran, ennen kuin he ymmärtävät, että pelisäännöt ovat muuttuneet emmekä enää aio sanoa "kyllä" kaikkeen, mitä he haluavat. Meidän täytyy ehkä olla valmis sietämään vähän vihaa ja katkeruutta ja silloin annamme helposti periksi, koska muodostamme omat rajamme ja sitten haluamme jokaisen suostuvan niihin. He eivät ehkä - ja luultavasti - suostu. Ja joskus he paheksuvat meitä siitä. Mutta se on ok, koska kyse ei ole yhden voittamisesta ja toisen häviämisestä. Kyse on myönnytysten tekemisestä ja te ette ole se henkilö, jonka on aina tehtävä myönnytyksiä.



Mutta ymmärrämme sen usein merkitsevän, että olemme väärässä, rajojamme ei voi hyväksyä tai emme tee tarpeeksi toisten auttamiseksi. Jokaisella on tarpeita, joita hän pitää tärkeinä. Silloin kun niitä ei tyydytetä, ihminen voi alkaa pelätä ja iskee sen kimppuun, joka ei hänen mielestään tyydytä niitä. Silloin voimme katsoa tarkasti, mitä teemme haasteiden välttämiseksi, ja vielä tärkeämpää, voimme tarkastella vastuutamme toisista.



Voimme ottaa vastuun toisten ihmisten ongelmien ratkaisemisesta ja tarpeiden tyydyttämisestä tai oivaltaa, että jokainen on voimakas, meillä kaikilla on sama voimalähde ja me päätämme, miten käytämme tuota voimaa elämässämme. Pitämällä toisia voimattomina voimme ottaa vastuun heidän elämästään ja sitten tarjota oman voimamme heille. Suurin lahja minkä voimme antaa toisille, on nähdä heidät voimakkaina ja tunnistaa heidän sisäisen voimansa. Se on heidän vastuullaan, pystyvätkö he saamaan siihen yhteyden. Ja voimme siirtyä sivuun ja antaa heidän tehdä sen omana aikanaan.



Olemme tulossa haastavan vuoden loppuun ja tämä kuukausi antaa meille monia tilaisuuksia muodostaa vahvoja rajoja. Näitä ei tarvita pitämään toiset ulkona, vaikka ne voivat tehdä sen, vaan auttamaan meitä oman energiamme hallitsemisessa. Kenen puolesta teemme aina asioita, kenen tarpeet laitamme omiemme edelle ja kuka on tärkein elämässämme? Jokaisella alueella missä tämä kysymyksenä, saatte varmasti oppitunnin sellaisten rajojen luomisesta, jotka kunnioittavat teitä ja sallivat teidän aina toimia vilpittömästi tärkeysjärjestyksenne, itsenne ja omien tarpeidenne kannalta. Voitte auttaa muita, mutta ei ottamalla vastuuta heidän onnestaan.



Ja ihmiset jotka lähestyvät "minun tavallani tai ei ollenkaan"
-asenteella, voitte kutsua neuvottelupöytään tai
voitte lähettää heidät matkoihinsa, siunata heidät
ja kehottaa nauttimaan matkastaan.


Luota - olemme kaikki tässä yhdessä ja aika kulkee nopeasti. Tule tarkkailijaksi elämässäsi, samalla kun pysyt keskittyneenä omaan polkuusi.


Näinä mielenkiintoisina transformaatioaikoina voimme pakahtua elämämme tapahtumista, mutta on aina muita ratkaisuja.


Tässä on muutamia asioita auttamaan läpi vaikeista hetkistä elämässäsi:


Pysy tyynenä, keskittyneenä ja tietoisena ja muista,
että ajatuksesi luovat elämäsi joka hetki.
Ajattele parhaita ajatuksia.


Kun pohdit tätä ja muita asioita, joita tapahtuu tällä hetkellä, muista:

 
Hyväksy kaikki ymmärryksen lahjat kiitollisuudella
ja käytä niitä anteeksiantoon, irtipäästämiseen
ja parantumiseen joka tilanteessa.

 
Pyydä opastusta ja vahvistusta ja sitten odota sitä tulevan.

 
Ennen kaikkea, ole kiitollinen tästä tilaisuudesta olla osana ihmiskunnan hämmästyttävää tietoisuusmuutosta,
kun kaikki ylösnousemme ihmeiden värähtelyyn.


Monia siunauksia näinä taianomaisina ja hämmästyttävinä aikoina,


Jennifer Hoffman

-----------

Ei kommentteja: