42-vuotias Claudia Eve on kokenut niin paljon, että voi kirjoittaa jo elämäkertansa. Tie selvänäkijäksi ei ole ollut helppo. Oli aika, jolloin nuori näkijä pelkäsi kykyään.
Selvänäkijä Claudia Eve uskoo, että elämän päälinjat on ennalta määrätty. Omilla valinnoilla voi silti vaikuttaa elämänsä kulkuun. Minä en ole mikään hörhö.
Vakuuttavat avajaissanat tummalta kaunottarelta, joka on Suomen tunnetuin selvänäkijä.
Ollaan Porin Toejoella, missä Claudia ja muusikko Jarkko Even suurperhe elää kiireistä, tavallista arkeaan.
Kukaan ei voisi uskoa, että talossa asuu kuusi villiä poikaa. Koti on siisti ja kauniisti kalustettu: suuria, kultareunaisia peilejä, kruunuja, itämaisia mattoja ja keskellä olohuonetta valtava, valkoinen nahkasohva. Pojat kasvatetaan jämptisti. Vanhempien sana on laki, sopimukset pidetään, lapsia kannustetaan liikunnalliseen ulkoilmaelämään.
Claudia Even tarinat ovat kaukana tavallisesta arjesta. Hän puhuu asioista, jotka herättävät monissa ristiriitaisia, jopa ahdistavia tunteita. Hän puhuu selvänäköisyydestä ja yliluonnollisista asioista, joista Raamattu varoittaa kristikansaa ja joista Skepsis ry antaa herkästi Huuhaa-palkinnon.
Erityisen paljon Eve puhuu ahdistuksesta, elämän raadollisuudesta, epäoikeudenmukaisuudesta ja arvojen katoamisesta. Nämä kaikki ovat hänen havaintojensa mukaan lisääntyneet 2000-luvun aikana.
Evestä saa vaikutelman herkästä, mutta tarvittaessa raudanlujasta naisesta, joka seisoo pää pystyssä erikoisen ammattinsa takana. Hän vakuuttaa, että hänellä on yliluonnollisia kykyjä, mutta ei tiedä, mistä ne ovat peräisin.
- Se salaisuus ei aukea koskaan.
Ensimmäiset näyt Eve sai ollessaan kymmenvuotias. Hän tiesi ennalta lapsuutensa rakkaimman aikuisen, oman pappansa, kuoleman. Hän piirsi hautakummun kuvan ja poimi muistokukat valmiiksi ennen suruviestin saapumista.
Läheisen kuoleman ennalta tietäminen tuntui luonnolliselta. Tyttö ei pelännyt edes silloin, kun pappa pari päivää kuolemansa jälkeen ilmestyi selkeänä hahmona lastenhuoneeseen jättämään jäähyväiset. Se oli enemmän lohdullista kuin kammottavaa. Papan tyttö.
Yläasteikäisenä häntä kuljetettiin testeissä milloin mitäkin poikkeavuutta epäillen.
Pahinta oli silloin, kun hän ilmoitti opettajalleen tämän joutuvan pikapuoliin mielisairaalaan. Niin siinä kävikin, eikä nuori tyttö osannut selittää, mistä hän oli saanut ajatuksen päähänsä.
Yksi Claudia Even huomiota herättävimmistä ennalta tietämisistä liittyy autolautta Estonian uppoamiseen.
Claudia Eve näki katastrofia edeltävänä yönä painajaisen, jossa iso laiva upposi. Meri oli täynnä pelastuslauttoja ja ihmisiä. Hän kertoi unestaan ystävälleen ennen kuin ylimääräiset uutislähetykset alkoivat rummuttaa historiallista merihaveria.
Tampereella syntyneellä ja varttuneella Claudia Evellä oli kiehtovia tulevaisuudensuunnitelmia, mutta kohtalo - se, johon hän vakaasti uskoo - oli päättänyt toisin.
Koulu jäi kesken kahdeksannelta luokalta. 12-vuotiaasta asti valokuvamallina työskennellyt tyttö meni naimisiin erikoisluvalla 16-vuotiaana. Esikoistytär syntyi parin vuoden päästä. Häntä seurasivat pikkusisko ja -veli.
- Olen tyyppi, jolle sattuu ja tapahtuu. Elämäni ei ole ollut helppoa. Minulla on aikamoinen elämänkokemus nelikymppiseksi. Juuri siksi aion ensi vuonna keskittyä oman kirjan kirjoittamiseen. Kerrottavaa riittää.
Ensimmäinen avioliitto oli väkivaltainen ja päättyi eroon. Sitä ennen nuori äiti oli ehtinyt paeta monta kertaa henkensä edestä ja saada iskuista jopa kallonmurtuman.
Tämä kokemus ja katkenneet välit omiin, aina etäisiltä tuntuneisiin uravanhempiin ovat hänen elämänsä suurimmat surut.
- Meidän nykyperheessämme ei ole isovanhempia tai muuta läheistä sukua läsnä kummankaan puolelta. Olen oppinut elämään asian kanssa, mutta lasteni takia olen murheellinen. Onneksi olemme löytäneet varamummon, 67-vuotiaan Vuokon.
Lapset ovat Claudia Evelle hänen elämänsä ilo ja valo. Heistä hän sanoo ammentavansa kaiken voimansa.
- Näiden kahdeksan lisäksi olen synnyttänyt yhden kuolleen lapsen. Siitäkin asiasta minulla oli tieto etukäteen. Raskaana ollessani olen ollut näkijänä herkimmilläni.
Claudia Eve oli 27-vuotias, kun hän ensimmäisen kerran kirjoitti ammatikseen selvänäkijän.
Hän ei voinut enää panna vastaan tulkitsijan kyvylleen. Se tuli kirkkaana läpi, tahtoi hän sitä tai ei.
Parikymppisenä oli vaihe, jolloin hän pelkäsi näkyjään. Hämmentynyt nuori nainen ei olisi halunnut tällaista lahjaa tai taakkaa - kumpaa nimitystä siitä halutaankaan käyttää.
- En käsittänyt, mitä selvänäköisyys on, enkä sitä, mihin se liittyy. Mietin jopa sitä, näenkö oikein.
- Edelleen joudun jatkuvasti alttiiksi epäluulolle. On minua noidaksikin haukuttu. Ennen se sattui, mutta ei enää. On onneksi myös niitä, jotka halaavat ja kiittävät enkeliksi.
Eve ei enää katso tulevaisuutta ystävilleen. Hän on joutunut kiusallisiin tilanteisiin nähdessään esimerkiksi tuttavansa odottavan tyttölasta samalla, kun tämä raskaudestaan tietämätön nainen on kertonut avioeroaikeistaan.
Tyttö tuli, ja pariskunta erosi.
Hänen omaan rakkaustarinaansa Jarkko Even kanssa liittyy ohikiitävä kohtaaminen kadulla ja sitä seurannut yhteensattuma. Eräänä iltana saunan jälkeen Claudiaan iski pakottava tarve lähteä Tampereella paikkaan, johon ei kuuna päivänä olisi muuten mennyt. Paikassa odotti Jarkko Eve. Kaksi viikkoa ja he asuivat yhdessä.
Jo ensimmäisenä yhteisenä yönä huhtikuussa 1997 rakastunut nainen kirjoitti Aamulehden kulmaan pariskunnan tulevaisuuden. Lapset, matkat Intiaan ja monet muut toteutuneet asiat.
Kauan ennen miehensä tapaamista Claudia oli ilmoittanut ystävilleen, että menee toisen kerran naimisiin heinäkuussa 1997. Juuri niin siinä kävi.
Selvänäkijä kohtaa työssään monenlaista hätää.
- Asiakastapaamisissa tulee esiin järkyttäviä kohtaloita. Kyllä minäkin käteni ristin, kun tarve vaatii, Eve sanoo hiljaa muistellessaan uransa rankimpia hetkiä.
Silloin on ollut itku silmässä niin asiakkaalla kuin näkijälläkin. Asiakkaiden vaikeat asiat liittyvät menneisyyteen, esimerkiksi läheisen itsemurhaan, lapsen kuolemaan tai raakaan väkivaltaan.
Selvänäkijä ei ennusta kenellekään rankkaa tulevaisuutta, vaikka viitteitä siitä nousisikin kuvina mieleen. Hän pehmentää sanottavansa, ohjaa hakemaan ajoissa apua.
Claudia Eve ei päästä ahdistunutta luotaan löytämättä hänelle toivon kipinää, pientä valon säiettä äärimmäisessäkin pimeydessä. Hän katsoo sen velvollisuudekseen paitsi selvänäkijänä, myös lähimmäisenä.
- Luotani lähdetään yleensä hyvillä mielin ja helpottuneena.
Kaikkein kovimmissa tilanteissa auttaa, kun painottaa, ettei pidä elää eilistä eikä huomista. On elettävä tätä päivää niin hyvin kuin se sillä hetkellä on mahdollista.
Eveltä ei lottonumeroita tai kaupungin juoruja kysellä. Selvänäkijän pakeille tullaan usein pitkän harkinnan jälkeen tilanteessa, jossa halutaan suuntaa vaikeaan elämäntilanteeseen.
- Kun asiakas saapuu, kättelen häntä ja istuudumme nokakkain. Kysyn usein syntymäajan, vaikka en tee sillä tiedolla mitään. Saan näin keskustelun alkuun ja asiakkaan rentoutumaan.
Even mielestä selvänäkijän yksi tehtävä on antaa vaihtoehtoja ja ohjata oikeaan suuntaan.
- Jos näen esimerkiksi sairauden, kehotan asiakasta käymään tarkastuksessa. En ole erikoistunut sairauksien näkemiseen. Turha luulla, että minulla olisi jokin ultraäänisilmä!
- En ole myöskään ihmeidentekijä enkä parantaja. Minulle mielekkäimpiä ovat ihmissuhdeasiat.
Asiakaskuntaan kuuluu uteliaita kokeilijoita, kanta-asiakkaita, julkisuuden henkilöitä, korkean tason johtajia ja myös poliitikkoja.
- Olen suorapuheinen, mutta empaattinen. Olen täysillä läsnä sille ihmiselle, joka on tullut luokseni, Eve kuvailee työskentelytapaansa.
- En minä kenellekään mitään arvaile. Näen selvästi sen, mitä näen. Mieleen nousevat kuvat tulevat ulos spontaanina puheena. Asiat kirkastuvat joskus aivan selkeinä: bling!
- En kysele asiakkaalta mitään. Yleensä kerron ensin menneistä asioista ja vallitsevasta tilanteesta. Näin syntyy luottamus.
Ennustajien kirjo on Suomessa moninainen. Tarjolla on monenlaisia korteista katsojia, näkijöitä ja tietäjiä. Alalla on jopa omat muotivillityksensä. Viime aikoina yleisiä teemoja ovat olleet asiakkaan isän avioton lapsi, seksuaalinen hyväksikäyttö ja työpaikalla menossa oleva ajojahti. Esimerkiksi puhelinennustuksissa on soittajille toistettu näitä asioita.
Muotiteemat ärsyttävät Eveä. Ne nakertavat pohjaa sellaiselta selvänäköisyydeltä, jota hän itse edustaa.
Eve tekee työnsä Tampereella, Turussa, Helsingissä ja Jyväskylässä.
Claudia Eve tunnetaan laajalti, sillä hän antoi selvänäköisyydelle kasvot 2000-luvun alussa. Julkisuutta seurasi hullunmylly, jonka pyörteet veivät nuorta näkijää.
- Tuntui, että asiakkaita tuli ovista ja ikkunoista. Se oli liian raskasta. Nyt teen töitä kahtena päivänä viikossa, korkeintaan kahdeksan asiakasta päivässä. Muun ajan olen tavallinen kokkaava ja lapsiaan treeneihin kuljettava kotiäiti.
- Äiti tekee maailman parasta makaronilaatikkoa, ilmoittaa keittiössä piipahtava 7-vuotias Ruben.
Claudia Eve
Koko nimi: Claudia Pia Eveliina Eve.
Syntynyt: 18.1.1968 Tampereella.
Perhe: eronnut aviomiehestään muusikko Jarkko Evestä, lapset Lotta, 22, Peppi, 20, Vito, 16, Carlo, 9, Ruben, 7, Daniel, 5, Jimi, 4, ja Hugo, 1.
Ura: Työskennellyt valokuvamallina 12-20-vuotiaana, mallien kouluttajana, maskeeraajana, myymälänhoitajana vaatetusliikkeessä ja tarjoilijana. Päätoiminen selvänäkijä vuodesta 1995.
Suurin saavutus: Kahdeksan tervettä lasta.
Esikuva: Äiti Teresa.
Unelma: Maatalo, jossa olisi luomutuotantoa, eläimiä ja lapsilla tilaa temmeltää.
Oho: Pelannut SM-tasolla koripalloa. Julkaissut myös oman korusarjan.
Ajanvaraus puh. 040 463 5102
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti