Kirjoittanut ja kanavoinut Jennifer Hoffman Uutiskirjeestä 17.5.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
ARKKIENKELI URIEL: Kysykää mitä, älkää miksi
Ihminen teissä haluaa aina tietää, miksi asiat tapahtuvat, miksi tietyistä lopputuloksista tulee todellisuuttanne ja myös miksi teitä ei tueta ja opasteta yltäkylläisempään ja iloisempaan elämänkokemukseen. Mutta "miksi" ei ole oikea kysymys, koska se olettaa, että jokin toinen voima kontrolloi todellisuuttanne.
Silloin kun kysytte "miksi", esitätte kysymyksen, mihin vain te voitte vastata ja mihin ainoa vastaus on "koska loitte sen". Ette näe itseänne kaikkivoimaisena, viisaana ja kaiken tietävänä, mutta te olette. Jokaisella teistä on universumin viisaus, Jumalan voima ja kaikkien ulottuvillanne olevien aikakausien ymmärrys.
Silloin kun yhdistätte nämä transformatiivisiin kokemuksiinne - jotka kaikki ovat osa ylösnousemusmatkaanne - teidän on kysyttävä "mitä".
Jokaisella ajatuksella on vaikutusta ylösnousemusmatkaanne. Jokainen ajatus luo lopputuloksen, mikä heijastaa energiavärähtelyjänne, olemistasoanne ja ulottuvuuspaikkaanne. Haasteena on tunnistaa, mitkä ajatukset perustuvat pelkoon ja vähentävät voimaanne, ja korvata ne ajatuksilla, jotka heijastavat ymmärrystänne ja lisäävät voimaanne.
Silloin kun kysytte "miksi", vähennätte voimaanne, koska näette ajattelunne tulokset oman itsenne ja voimanne ulkopuolella. Mutta silloin kun kysytte "mitä", avaudutte suuremmalle oppimiselle ja ymmärrykselle.
Laajentaaksenne omaa voimaanne käytätte niitä monia taitoja, joita olette kehittäneet elämienne aikana. Vaikka unohdatte mielen tasolla, mitä muissa elämissä tapahtuu, tämä informaatio on osa elämän kokemuksianne, ajatuksia joita teillä on ja tilanteita joita luotte.
Voimallisimmat kysymyksenne ovat "mitä olen tehnyt luodakseni tämän" ja "mikä on tarkoituksena tässä kokemuksessa". Tästä pisteestä voitte sitten kysyä "mikä on suurinta voimani käyttöä nyt". Vastaus johtaa teidät ratkaisuun, täydelliseen lopputuloksen ja ymmärryksenne ja transformaationne vahvistumiseen.
Teidän on nähtävä itsenne mestareina tällä matkalla. Olette täällä maan ylösnousemuksen suojelijoina, oman energianne mestareina ja sen transformaatioprosessin "toimitsijoina", jonka osana olette olleet kolmanteen ulottuvuuteen tulemisestanne saakka. Pysykää keskittyneenä mestaruuteenne, sillä se pitää energianne linjassa matkanne totuuden kanssa.
Älkää antako pelon ohittaa tarkoitustanne ja sallia teidän eksyä totuudesta,
minkä tunnette sydämessänne - olette mestareita
ja olette siunattuja ja rakastettuja.
Tarkoitus ja kaksinaisuus
Kera tarkoituksen eletty elämä virtaa vaivattomasti kokemuksesta toiseen, saamisen ja irtipäästämisen kiertona, mikä siirtää aina korkeammille energiatasoille. Aineellisesta elämästä tulee henkisen kasvun ja ymmärryksen peili, niin että jokainen kokemus aineellisella tasolla on tilaisuus tarkastella, mitä henkisellä tasolla tapahtuu.
Henkistä elämäämme ilmaistaan ihmisyytemme kautta ja lopputulos on henkisyyden ja aineellisuuden paras yhdistelmä. Tämä kaikki kuulostaa upealta ja yksinkertaiselta prosessilta, kunnes lisäämme mukaan kaksinaisuuden, kolmannen ulottuvuuden energian.
Henki virtaa meihin loputtomana, rajattomana ja ehtymättömänä energiavirtana. Jos voisimme olla tässä virrassa, olisimme jatkuvassa autuuden, vastaanottamisen, irtipäästämisen, muuttumisen, kasvamisen ja oppimisen tilassa kehittäen maanpäällistä taivasta.
Mutta Henki virtaa, kunnes se kohtaa kaksinaisuuden, egoenergian ja vapaan tahdon. Tämä kohtaaminen on joko iloista hyväksyntää, mikä luo voimakkaan kumppanuuden, täydellistä torjuntaa, mikä sulkee Hengen ulkopuolelle, tai jotain siltä väliltä.
Kaksinaisuus haluaa ilmaista jokaista itsen puolta, mikä on kuin etsiä tapoja koskettaa tulta ja olla palamatta. Itse on omapäinen ja sitkeä ja se näkee tarkoituksenaan maailman kukistamisen oman energiansa voimalla. Kaksinaisuudesta tulee silloin oma tarkoituksensa ja näin elämä on olemassa pelkästään kaksinaisuuden, erillisyyden, yhteydettömyyden ja hengettömyyden ilmaisemiseksi.
Kaksinaisuudessa tunnemme voimattomuutta, koska sillä on tapana luoda sotkuja, joiden korjaamiseen meidän on keskitettävä aikaa ja energiaa. Kuitenkin jos päästämme pienenkin määrän henkeä todellisuuteemme, kaksinaisuus hämärtyy taustalle.
Aivan kuin pieni valo voi valaista suuren pimeyden, niin voi myös pieni valmius työskennellä hengen kanssa muuntaa kaksinaisuuden kumppanuudeksi ja sallia meidän elää vaivattomasti. Joka paikassa missä olemme fokusoituneita, ohjattuja, pakkomielteisiä, takertuvia ja pelokkaita, ilmaisemme vain kaksinaisuutta.
Valmius päästää irti, avautua hengelle, harkita muita vaihtoehtoja ja kyetä tarkastelemaan itseämme aineellisuuden ulkopuolella saa aikaan uuden elämäntarkoituksen ja ilmaisee henkistä kumppanuutta. Ja tämä sitten johtaa vaivattomaan elämän virtaamiseen sekä uusiin ilon ja tarkoituksellisen elämisen mahdollisuuksiin, mitkä ovat maanpäällisen taivaan ilmaisumuotoja.
Merkkejä taivaasta
Olen katsellut energioiden muuttuvan kuluneella viikolla - mielenkiintoinen prosessi, joka on johtanut henkilökohtaiseen irtipäästämishaasteeseen ja muistutukseen siitä, mitä minun tarvitsi työstää. Irtipäästämishaasteeni on koti ja elämä, mitkä olen luonut tänne.
Tilanne on melko mukava, muttei tuo minulle iloa. Ja kertomaan siitä, mitä minun tarvitsi työstää, kolaroin autoni (ei mitään vakavaa) peruuttaessani autotalliin. Tämä tapahtui koettuani ruokakapassa jotain, mitä jätti minut miettimään, olinko astunut vaihtoehtoiseen todellisuuteen.
Kun siirrymme niistä energioista, joissa olemme asuneet, korkeammille tasoille,
tulee vaikeammaksi ja vaikeammaksi olla yhteydessä ihmisiin,
jotka eivät ole tuolla tasolla.
Itse asiassa, mitä enemmän siirrymme ulos tietyistä värähtelyistä,
meistä tulee näkymättömiä monille ihmisille.
He eivät näe meitä lainkaan, eivät pysty olemaan yhteydessä kanssamme ja ärsytämme heitä. Niinpä ollessani ruokakaupassa tällä viikolla (sama kauppa missä olen käynyt ostoksilla neljä vuotta) sain vahvistuksen, ettei energiaani ehdottomasti arvostettu - kukaan ei katsonut minua tai puhunut minulle ja muutamat ihmiset jotka tekivät sen, olivat karkeita ja vihamielisiä.
Yksi mies huusi minulle, koska olin siirtänyt hänen ostoskärryjään saadakseni jotain hyllyltä, jonka edessä hänen kärrynsä oli - hän ollut missään lähimaillakaan ja hädin tuskin olin edes siirtänyt niitä. Ärsyyntyneenä ja hivenen turhautuneena päätin palatessani kotiin peruuttaa autotalliin ja sitten autoni puskuri osui teräksiseen tukipilariin.
Vahinko oli pieni, mutta se on korjattava. Niinpä katsoin autoani ja mietin viestiä, koska kaikessa meille tapahtuvassa on jokin viesti. Menemättä yksityiskohtiin kyse oli siitä, mihin keskitän huomioni (oli muita asioita kauppatapahtuman lisäksi) ja, että olen tietoinen olemuksestani. Tämä auto on suurempi kuin aiempi autoni ja minun on tiedostettava, että tarvitsen nyt enemmän tilaa autotallissa, ja minun on toimittava sen mukaisesti.
Tämä kaikki liittyy paikkaani todellisuudessa, minkä olen luonut itselleni tänne - se on liian pieni minulle eikä siinä ole minulle mitään yhdistyttävää tai mitään, mikä haluaa yhdistyä kanssani. Vaihtoehdot ovat ilmeiset: pysyä täällä tai mennä jonnekin muualle.
Silloin kun olemme valmiita siirtymään eteenpäin, universumi tukee
pitämällä meidät keskittyneenä tarvittaviin muutoksiin,
silloin kun teemme vaadittavia muutoksia ajatteluumme ja energiaamme,
jotta voimme astua uuteen todellisuuteen.
Voimme käyttää prosessin valmistelemiseen niin pitkän ajan, kuin tarvitsemme, ja sillä välin universumi lähettää meille merkkejä auttamaan matkan varrella.
Millaisia merkkejä sinä saat liittyen muutoksiin, joita haluat tehdä elämässäsi?
Ne ovat sinua varten ja opasteita uuteen todellisuuteesi. Seuraa polkua ja se johtaa sinut sinne, missä sinun tarvitsee olla matkasi seuraavaa vaihetta varten.
Vauvalusikka
Silloin kun lapseni olivat pieniä, oli joskus vaikeaa saada heidät kokeilemaan uusia ruokia. Sen sijaan että pakotin heidät syömään ruokaa, mistä he eivät pitäneet, ja toistin niitä pöytädraamoja, joita itse koin lapsena, keksin ratkaisun, joka oli hauska, draamaton ja antoi heille elämän oppitunnin, minkä he veivät aikuisuuteen.
Ratkaisuni oli käyttää vauvalusikkaa, mitä olin käyttänyt heidän ollessaan vauvoja, ja laittaa tuo määrä uutta ruokaa heidän lautaselleen. He saivat maistaa uutta ruokaa, ajattelivat vauvalusikan olevan hauska juttu eikä tilanteeseen sisältynyt mitään draamaa. Tietysti sitten jokainen halusi syödä vauvalusikalla, mutta se oli eri asia.
Indigot usein pelkäävät kokeilla uusia asioita ja kohdatessaan mahdollisuuden sukeltaa johonkin uuteen ja vieraaseen, he monesti kieltäytyvät. Heidän itseluottamuksen puutteensa kääntyy peloksi kyvyttömyydestä, pilkkaamisesta ja epäonnistumisesta.
Koska heillä on taipumusta olettaa joka tapauksessa epäonnistuvansa, he tarvitsevat jotain, mikä antaa heidän kokeilla uusia asioita sitoutumatta täysin, ennen kuin heillä on itseluottamusta ottaa ne täysin vastaan. Ratkaisuna on opettaa heitä ottamaan asiat pikkuaskelina.
Tiedän omista indigolapsistani, että heillä on taipumusta "tuho ja hävitys" -näkemykseen maailmasta. Kaikki on hyvin dramaattista, mahdotonta ja suhteetonta heille, koska he näkevät usein suuren kuvan, tuntevat kaikki tunteet empatiansa kautta eivätkä kykene näkemään yhteensopivuutta lahjojensa ja kykyjensä ja tarvittavan suorituksen välillä.
Sitten he pelästyvät, heidän jääräpäisyytensä käy ylikierroksilla ja he lopettavat kaiken, ennen kuin ottavat ensimmäistäkään askelta. Lapseni puhuvat edelleen vauvalusikasta ja usein viittaavat sillä asioiden hajottamiseen pienempiin osiin haasteidensa käsittelemiseksi.
Olen iloinen, että he käyttivät tätä positiivisena oppimiskokemuksena ja että se auttoi heitä oppimaan, että heidän ensivaikutelmansa on voimallisempi, silloin kun se maadoitetaan tietämiseen. Pienen askeleen ottaminen uudelle alueelle on helpompaa, kun heillä on ajatus siitä, mitä siellä on.
Kun he pystyvät tekemään sen itsevarmasti, ymmärtäen ja pienempinä annoksina, se auttaa heitä tuntemaan, että he ovat hallinnassa ja voivat tehdä päätöksiä, silloin kun ovat rentoja prosessin osalta.
-----------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti