Siivet
Kirjoittanut Karen Bishop 30.4.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Tervetuloa!
Olemme nyt siirtymässä uudelle alueelle ja kun jatkamme kehittymistä ollen samaan aikaan "lopun loppuvaiheissa", löydämme itsemme uudesta ja mielenkiintoisesta tilasta, mitä emme enkä ole vielä kokeneet.
Vanha maailma on luhistumassa nyt nopeammin. Voimme havaita, että on vaikeampaa kuin koskaan olla mukana oikeastaan missään. Mikään ei tunnu "oikealta" tai hyvältä - saatamme ihmetellä, missä meidän on tarkoitus olla. Lisäksi ehkä tunnemme, että olemme eksyneet tilattomuuteen, kun vanhan todellisuuden jäänteiden koskettaminen on kuin pakollisia selviytymistapoja, joita meidän on kestettävä vielä jonkin aikaa.
Meidät on ikään kuin savustettu ilmaan ja leijumme ulkoavaruudessa ilman ankkuria pysyen vain omassa keskuksessamme. Odotamme, kun vanha maailma jatkaa purkautuvien ja tuhoutuvien energioidensa ja luomustensa kanssa, jotka eivät voi alkuunkaan sopia uuteen maailmaan.
Uudet asetelmat ja maapallon valmistautuminen uuteen sekä ravistukset, jotka jatkuvat monen kuukauden ajan, ovat luoneet epävakautta ympärillemme, mikä pakottaa meidät haromaan kiinni jostain… jostain minkä toivomme ja rukoilemme tuntuvan edes vähän hyvältä ja rakastavalta.
Kuin näyttelijät näytelmässä, minkä käsikirjoitus ei enää toimi, saatamme jatkaa vanhoja vuorosanojamme vanhoissa maskeissa tai miettiä, miten meidän pitäisi olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa, jotka ovat linnoittautuneet pelon laatikkoon ja odottavat alitajuisesti vaikka mitä. Ja parhaimmillaankin - kun katselemme toisten käyttäytyvän, kuin kaikki olisi ok, vaikka monet meistä tietävät, mitä on tekeillä näkymättömillä tasoilla - voimme miettiä, mihin kummalliseen tieteiselokuvaan olemme nyt joutuneet.
Tietysti, tietysti, kuten aina, edistymme henkisessä ylösnousemusprosessissa, mikä paljastuu tavoilla, mitä emme olisi koskaan kuvitelleet, ennen kuin ne ovat suoraan edessämme. Ja kuten aina, vapaa valinta luo sen, millaisen kokemuksen planeetta saa, kun se jatkaa muuttumista uudeksi ja eloisaksi kodiksi täysin uudelle todellisuudelle.
Vaikka paljon asioita tulee loppuunsa, niin yhdessä tämän kaiken kanssa henkinen kehitysprosessimme luo uusia yksilöitä, jotka oppivat ja kehittyvät korkeammalla värähteleviksi olennoiksi, jotka löytävät itsensä luonnostaan juuri sieltä, missä heidän täytyy olla, ja ovat myös juuri sitä, kuka ja mitä heidän tarvitsee olla.
Kuten on tapahtunut monta kertaa tässä ainutlaatuisessa kokemuksessa, suunnitelmaa on taas muutettu tai ainakin muokattu sellaiseksi, mikä sopii tämänhetkisiin vapaan tahdon valintoihin ja tapoihin, millä planeetta ja sen asukkaat ovat valinneet kokevansa tämän massiivisen muutoksen.
Pelko ja itsensä säilyttämisvaisto ovat luoneet massiivisen erillisyyskokemuksen. Emme yksinkertaisesti "näe" toisiamme ja näin ollen sellaisten uusien luomusten aloittamien toisten kanssa, jotka pysyvät näinä lopun loppuaikoina, on viivästynyt dramaattisesti nyt.
Näin ollen meitä kannustetaan "pysymään ns. matalana" ja avautumaan uusille tiloille, jotka ovat hienovaraisempia, lempeämpiä, helpompia, kevyempiä ja jotka eivät pidä minkäänlaista suurta ja dramaattista tilaa.
Tämä sopeutuminen korkeamman tason suunnitelmaan ilmentyy monin tavoin.
Saatamme huomata työskentelevämme muille varmasta palkasta sen sijaan, että työllistämme itsemme. Saatamme löytää itsemme rooleista, jotka ovat vain keskittyneitä ja yksinkertaisia, ilman mitään tavoitetta tai suunnitelmaa.
Saatamme havaita, ettei meidän tarvitse tehdä mitään, vaan ainoastaan nauttia siitä, missä olemme, kun meidän on nyt hyvin hienovaraisesti ja puhtaasti tarkoitus olla sitä, kuka olemme aina olleet aidoimmalla ja korkeimmalla tasollamme. Asiat ovat paljon "hiljaisempia", kun pysymme myrskyn silmässä.
Emme ehkä luo mitään uutta. Meidät poistetaan turvaan.
Meistä voi tuntua, että palaamme vanhaan tai valtavirtaan, mutta todellisuudessa palaamme perusasioihin. Hyvin monet asiat (kuten esim. elektroniikka) on mennyt niin pitkälle kuin mahdollista - kohtaan, missä se on kadottanut alkuperäisen ja turmeltumattoman tarkoituksensa (myös new age -liike), ja nyt sen on tultava loppuunsa.
Lisäksi palaamme asioihin, jotka tuntuvat valtavirralta, koska ankkuroidumme uuteen maapalloon ja se on täällä.
Uudessa tilassamme ja roolissamme on kyse vain olemisesta. Olemisesta aidoin ja yksinkertaisin versio itsestämme. Ja kun nämä puolet tulevat hyvin luonnostaan meille, uudet tilat ovat vaivattomia. Meitä kannustetaan nyt olemaan "itseriittoisia" valomajakoita vain olemalla oma itsemme.
Saatamme huomata, ettei meillä ole mitään halua avustaa missään, auttaa ketään tai muuta samansuuntaista. Saatamme nähdä toisten pyytävän apua, mitä olemme ehkä antaneet aiemmin, ja vain tuntea, että olemme täysin "valmis" sellaisten asioiden osalta. Saatamme nähdä melkein kaiken sellaisen loppuvan, mistä olemme aiemmin tienneet. Viimeinen kuolema.
Tässä tapahtuu niin, että meidät poistetaan romahduksesta hyvin suojaisaan tilaan. Meidän ei ole tarkoitus mennä alas kaiken hajoavan kanssa tai edes auttaa prosessissa. Meitä opastetaan nyt tilaan, mikä on hyvin vapaa ja puhdas siitä vanhasta todellisuudesta, mikä romahtaa kuin rivi dominonappuloita.
Jos olemme tunteneet olevamme näkymätön aiemmin, tunnemme sitä nyt entistä enemmän. Tämä johtuu siitä, ettemme voi sallia tartuttavan itseemme elämän pelastajina ja antaa niiden, jotka ovat ehkä paniikissa ja hukkumassa, työntää meitä pinnan alle ja aiheuttaa tuhoutumistamme.
Menneinä aikoina henkinen kehitysprosessimme sai meidät vähitellen tuntemaan itsemme näkymättömäksi, kun elämme ja värähtelemme nyt paljon korkeammalla tasolla.
Ne jotka ovat tiheitä ja itsekeskeisiä - mitä egotila luo - eivät pysty näkemään meitä.
Nyt olemme näkymättömämpiä kuin koskaan, kun meidät on luonnostaan viety turvalliseen ja varmaan paikkaan näiden suurten loppumisten ja suuren romahduksen aikana.
Aiempi suunnitelma oli, että poistumme vanhasta todellisuudesta, minkä monet meistä tekivät. Sitten olimme suunnitelleet, että aloittaisimme uuden todellisuuden uudessa maailmassa, kun yhdistyimme veljinä ja sisarina. Tämä uusi todellisuus minkä loisimme kokonaisuutena, elättäisi meidät, kun vanha todellisuus lopulta häviäisi kokonaan hyvin asteittaisella ja rakastavalla tavalla.
Koko ajan auttaisimme niitä, jotka olivat halukkaita ja jotka pyytäisivät apua, ylöspäin ylösnousemuksen värähtelytikkaita. No, arvatkaapa mitä? Ihmisillä on vapaa valinta ja tämä on saanut aikaan taas yhden suunnitelman rukkaamisen. Loppuuko se koskaan?
Riittävä määrä sieluja ei ole valmis ja näin vanha suunnitelma ei voi toteutua. Vanha todellisuus tosiaan loppuu ja maapallo etenee suunnittelemallaan tavalla, mutta se tie mikä meidät siihen vie, muuttuu jokaisella hengenvedollamme. Olemme tosiaankin uudessa ja korkeammalla värähtelevässä paikassa kosmoksessa ja yksin tämä saa aikaan uusia ja upeita olemistiloja.
Riippumatta siltä mitä ympärillämme näyttää tapahtuvan, tapahtumat sisällämme ovat jotain hyvin uutta… ja kyse on sydänenergiasta. Sydänenergia vie meidät juuri sinne, missä meidän pitää olla, ja mikä palvelee sen luomislähteenä, mitä tarvitsemme tulevina aikoina.
Heräsin 21.4. aamunkoitteessa ja löysin isän makuuhuoneestani. Vähän ymmällään hän ei ollut aivan varma, missä hän oli. Hän saattoi vain sanoa: "En ollut varma, mitä odottaa. En todellakaan tiennyt, millaista se olisi." Mutta tuntia myöhemmin tyttäreni soitti kertoen, että isä oli kuollut, ja juuri tuolla hetkellä hän oli saapunut minun tilaani.
Vietimme seuraavat pari päivää puhuen "myrskystä", kun hän lähti lyhyiksi jaksoiksi ja sitten palasi. Hyvin pian hän tajusi, miten suunnistetaan, ja käsitti, missä hän nyt oli, ja hän lähti pian liikkeelle. Vaikkakin vain tässä tietyssä ei-fyysisessä vaiheessa (välittömästi siirtymän jälkeen) lyhyen ajan, oli silti mukava puhua hänelle taas kerran.
Kun ihmettelin, miksi hän oli tullut juuri minun tilaani heti lähdettyään kehosta, ja kun kysyin häneltä muista paikoista, missä hän oli kulkenut näiden parin päivänä aikana, tuli selväksi, että sydänenergia sanelee, mikä yhdistyy mihin.
Jos jotain, niin isäni tiesi aina, miten paljon rakastin häntä. Olin siunattu, etten katunut mitään, kun hänen aikansa täällä oli lopussa. Tiesin, että hän tunsi rakkauteni häntä kohtaan koko ajan ja aina arvosti sitä. Niinpä tämä suuri rakkaus saneli, mihin hän laskeutuisi jätettyään muotonsa.
Se myös saneli, minne hän menisi seuraavaksi, kun toisinaan hän kertoi minulle, mitä hän oli tehnyt tuon päivän aikana. Yhtenä iltana puhuimme melkoisen tovin ja sanoin lopulta: "Isä, olen aivan lopussa. Minun on sammutettava valo ja saatava vähän nukkua." Tuntien ehkä sysääväni hänet syrjään, kysyin häneltä, mitä hän teki kaikkien nukkuessa.
"Voi, Karen!", hän vastasi, "on niin monia paikkoja, joissa käyn! Saan käydä konserteissa ja melkein kaikkialla, missä haluan!" Hän rakasti musiikkia ja saatoin tuntea hänen onnellisuutensa ja ilonsa konsertissa tällä planeetalla. Hänen sydämensä ja ilonsa veisi hänet välittömästi sinne, missä hän halusi olla ja mitä hän halusi kokea.
Useita päiviä ennen muistotilaisuuttaan hän oli lähtenyt tilastani. Tiesin, että muistotilaisuuden jälkeen useimmat sielut lähtevät seuraavaan "sisäänottovaiheeseensa". Olin pyytänyt häntä yhdessä keskustelussamme kertomaan, milloin hän "lähti oikeasti" joksikin aikaa.
Muistopalveluspäivän iltana (mihin minun ei "pitänyt" osallistua), kun istuin tyttäreni kanssa hänen olohuoneessaan, isä tosiaan ilmestyi ja kertoi minulle, että nyt hän lähtisi matkansa seuraavalle taipaleelle. Seuraavana päivänä saatoin nähdä hänen sielunsa monta kertaa, mutta se oli isäni paljon nuorempana, hänen onnellisimpina aikoinaan, kun hän varttui Intiassa.
Kerron teille tämän tarinan, koska monet teistä ovat kirjoittaneet ja pyytäneet minua jakamaan sen kanssanne, koska teillä on myös rakkaita, jotka ovat äskettäin lähteneet, ja koska oman henkisen kehityksemme kuolemisprosessi ollessamme edelleen elossa, on hyvin samanlainen.
Navigoimme sydämellä seuraavassa ulottuvuudessa. Silloin kun olemme sydäntilassa, kaikki on dramaattisen erilaista. Ja voimme nyt pysyä tässä tilassa valtaosan ajasta. Sydäntilassa voimme nähdä paljon enemmän. Kaikessa on järkeä ja kaikki on selkeää.
Ja lisäksi näemme toisemme ja näemme, että ehdottomasti kaikki on tosiaan yhteydessä ja tukee kokonaisuutta, ja alamme nähdä selvästi, että erillisyyden maailman loi tiheys, mitä oli vanhassa todellisuudessa ja alemmalla värähtelevissä ulottuvuuksissa tai tunteissa.
Kun olemme saapuneet täydemmin näihin korkeampiin ulottuvuuksiin, voi olla äärimmäisen haastavaa olla osana sitä, mikä jää taakse, ja elää erillisyyden maailmassa. Saatamme haluta huutaa: "Nähkää minut! Olen täällä!", aivan kuin isäni lähdettyään vanhasta muodostaan ja leijaillessaan edelleen vanhassa maailmassa.
Jos olette kehittyneet tilaan, missä kaikki tuntemanne on ryhmäenergiaa ja missä toisia kunnioitetaan ehdottomasti sellaisena, kuka ja mitä hän on, voi tuntua kirjaimellisesti helvetiltä maailmassa, missä se ei ole normina.
Kunnes tämä aika saapuu ja kun elämme edelleen fyysisessä todellisuudessa, mikä meitä vielä ympäröi, meitä kannustetaan pysymään myrskyn silmässä, olemaan sitä, kuka tiedämme olevamme aidoimmassa ja yksinkertaisimmassa muodossa, ja tietämään, että kaikki tarpeemme tyydytetään taianomaisesti.
Jumalenergian näkymätön virtaus navigoi puolestamme tänä aikana. Se järjestelee asioita puolestamme ja varmistaa, että meistä huolehditaan, ja meidän täytyy vain seurata leivänmuruja ja käyttää tilaisuuksia, joihin sydän meitä opastaa.
Kun sydänenergia alkaa ylittää kaiken muun, opimme samanaikaisesti uusia olemistapoja, jotka ylläpitävät meidät romahduksen aikana. Kun ajoin viime viikolla USA:n halki, minua siunattiin sydänenergialla ja koin, minne se minua johti. Tapasin upeita ihmisiä pikkukaupungeissa ja sain rakastavampia ja kunnioittavampia kokemuksia, kuin minulla on ollut hyvin pitkään aikaan. Oli myös upeaa, että kissanikin nautti ajelusta, koska se tavallisesti ahdistuu matkan aikana.
Sydänenergia ylittää kaiken muun.
Se ei välitä, mitä henkisiä uskomuksia jollakin on, minkä värinen hän on, miten hän elää, mikä ammatti hänellä on tai minkä ikäinen hän on.
Se on liima ja yhdistäjä ja se sallii meidän nähdä toisemme.
Ja ollessamme sydänenergiatilassa meidän tarvitsee vain pysyä tilassamme… keskuksessamme ja myrskyn silmässä.
Suurella rakkaudella ja kiitollisuudella,
Karen
-----------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti