Kirjoittanut Eckhart Tolle 17.5.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Istuimme vähän juttelemaan Echartin kanssa eräänä iltapäivänä ja esitin hänelle tämän kysymyksen:
"Miten tietää, tuleeko oma tunne egosta vai syvemmästä lähteestä?"
Joskus sitä ei ole helppoa tietää. Yksi kriteeri tietämiseen on: jos siinä on mukana jotain negatiivista - vihaa, katkeruutta, ärsytystä - niin ego on läsnä. Jos ei ole mitään negatiivista, vaan pohjalla on rauha, niin se tulee syvemmästä paikasta, mikä ei ole ego.
Esim. saatat olla jossain tilanteessa ja tuntea, että yhtäkkiä tuntuu oikealta lähteä pois - on kyse sitten suhteesta, paikasta, työstä jne. - ja voit ohjata huomion tunteeseen nähdäksesi, mistä se tulee. Onko tuon tunteen oleellisena osana jokin reaktio tai kiukku?
Vai onko vain syvä tietäminen, että tämä on tehtävä? Sen mukana tulee rauha.
Rauha voi tietysti merkitä sitä, että ryhtyy toimeen. Tuo energia virtaa hyvin erilaisesta energiakentästä kuin reagoiva toiminta, mikä liittyy aina egoon. Tarvitaan tietty määrä läsnäoloa tietääkseen, onko sisällä negatiivisuutta jollain hetkellä vai tuleeko tuntemus syvemmästä tietämisestä, että "tämä minun on tehtävä".
Negatiivisuus on avain - sen tietäminen, onko sitä läsnä sinussa vai ei. On oltava läsnä tietääkseen, onko sitä vai ei. Jos olet samaistunut negatiivisuteen, et edes tiedä, että on negatiivisuutta. Egolle negatiivinen tunne on jotain hyvää. Ego rakastaa vihaisena olemista. Se vahvistuu siitä.
Jos ei ole kerrassaan mitään tiedostamista, niin ei edes tiedä olevansa negatiivisessa tilassa. Eikä silloin voi tehdä mitään - on ensin herättävä, jotta voi nähdä "missä tilassa olen tällä hetkellä?". Silloin ego ei voi edes tunnistaa itseään.
Jotta ego tunnistetaan, tietoisuuden on tarvinnut herätä. Silloin voi tarkkailla itseään. Todistavan, tarkkailevan läsnäolon on oltava paikalla. Kun näin on, voi tunnistaa negatiivisuuden ja silloin tietää, että se on ego.
Silloin ego ei enää täysin hallitse eikä välttämättä tarvitse toimia sen perusteella. Silloin voi tuntea suuttumusta toimimatta sen perusteella ja vain sallia tuon tunteen olla ja tarkkailla, miten se syntyy ja miten se kuolee pois.
Ei tarvitse totella, mitä se käskee tekemään. Ei tarvitse seurata jokaista ajatusta, mikä nousee tuosta tunteesta.
Tarvitaan valppautta tietääkseen, mistä tunne tulee. Saako sen aikaan ajatus päässä? Silloin se on ego. Tämä on hyödyllinen vihje. Saako tunteen aikaan jokin tarina, jota kerron itselleni elämästäni, toisista ihmisistä, jostain tilanteesta? Vai onko kyse syvemmästä oivalluksesta, mitä tilanteessa tarvitaan?
Mitä tahansa se onkin, avaintekijä on tarkkaileva läsnäolo sisälläsi. Tarkkaileva läsnäolo on ainoa "paikka", mistä ego voidaan tunnistaa.
-----------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti