Kirjoittanut Eckhart Tolle
12.6.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Kysymys:
Silloin kun tietää, että tietty henkilö tai tilanne luultavasti laukaisee kärsimyskehon, onko parempi välttää sitä kokonaan vai onko tietoisuuden kehittymisen kannalta hyödyllistä pysyä tilanteessa ja tarkkailla kärsimyskehoa?
Eckhart Tolle: Tähän ei ole selvää vastausta - se riippuu tilanteesta. Joistain tilanteista ei edes voi lähteä pois. Esim. töissä voi olla tilanne, missä on oltava tuolla hetkellä, ja silloin voi vain olla läsnä kärsimyskehossaan. Toisissa tilanteissa voi olla parempi lähteä pois sen sijaan, että menee mukaan hyödyttömään väittelyyn tai konfliktiin - joskus on parempi lähteä pois tilanteesta ja antaa jonkun muun kärsimyskehon uuvuttaa itsensä sen sijaan, että on hänen kanssaan. Kukaan ei voi antaa selkeää ohjenuoraa, että tämä on oikein tai tämä on väärin. Yksittäisissä tilanteissa on tunnettava, minkä tekeminen on oikein.
Ei ole mitään tapaa välttää kärsimyskehoa kokonaan. Jos elää tässä maailmassa, elämässä on aina tilanteita, jotka laukaisevat sen, ellei ole täysin erakko. Vaikka olisi täysin erakkokin, se voi tapahtua, koska oma kärsimyskeho voi nousta tiettyjen ajatusten laukaisemana. Ei ole mitään tapaa välttää kärsimyskehon kohtaamista. Eikä varmasti voi juosta pakoon joka kerta, kun kohtaa jonkun toisen kärsimyskehon. Henkisenä harjoituksenasi täytyy olla läsnäolon korostuminen heti, kun huomaat lähelläsi jonkun, joka alkaa mennä tuohon syvään tiedostamattomuuteen, josta tunnistaa kärsimyskehon.
Läsnäolon voiman täytyy nousta, jotta voit vastustaa sitä toisen ihmisen tiedostamattoman kärsimyskehon syvää ja voimakasta vetoa, mikä haluaa sinun kärsimyskehosi reagoivan - se haluaa sinulta tunnereaktion. Tätä voi verrata himmennyskytkimeen. Sinun täytyy kirkastaa valoa, jotta olet hyvin läsnä, kun toisen ihmisen kärsimyskeho yrittää saada sinulta jonkinlaista reaktiota. Kyse on hyvin hienovaraisesta asiasta. Se voidaan helposti sekoittaa itsensä sulkemiseen toiselta ihmiseltä.
Silloin kun puhun voimakkaasta länsäolosta, se ei mitenkään liity itsensä sulkemiseen toiselta ihmiseltä. Tämä on täysin eri asia energeettisesti. Jos sulkeudut ja sanot "mikään ei voi koskettaa minua nyt, en aio reagoida", niin sulkeudut. Voit huijata itsesi uskomaan, että olet niin läsnä, ettei mikään voi koskettaa sinua. Olet muodostanut esteen sinun ja toisen ihmisen välille. Tätä en tarkoita läsnäolon voimistamisella.
Voimakkaassa läsnäolossa ollaan täysin avoinna ympäristölle, toiselle, mutta on suurta valppautta, ja tuo valppaus on avointa sitä kohtaan, mitä on. Jonkin ajan kuluttua huomaat, että teet tämän automaattisesti. Kyse ei ole päätöksentekoprosessista.
Aina kun jossain tilanteessa on tiedostamattomuuden vetoa, huomaat olevasi valppaampi ja enemmän hereillä. Silloin kun tunnet itsesi haastettavan, huomaat tulevasi valppaammaksi - kuin valo sytytettäisiin. Se on upeaa, koska tämä merkitsee, että mikä tahansa haaste onkin, sen tehtävänä on työntää sinut olemaan voimakkaasti läsnä. Tämä on ainoa tapa, millä sinua ei voida vetää jonkun muun kärsimyskehoon.
Kun käsität tämän olevan mahdollista, huomaat läsnäolon voimakkuuden sisälläsi vaihtelevan eri tilanteissa. Siitä tulee hyvin voimakasta, silloin kun vaikea tilanne haastaa sinut. Huomaat välittömästi, että sen sijaan, että haaste vetää sinut tiedostamattomuuteen, mikä on useimpien ihmisten tilanne, läsnäolosi voimistuu.
-----------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti