Kirjoittanut Karen Bishop
9.2.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Hei kaikki!
Halusin lähettää teille tämän lyhyen viestin, koska ajattelin sen olevan tärkeää tänä ennenkuulumattomana aikana. Edistymme kovasti siirryttäessä uuteen todellisuuteen ja korkeamman ulottuvuuden kokemukseen, ja sen aikaansaamat kokemukset kannattaa panna merkille, koska ne voivat olla vähintäänkin kummallisia ja tehdä hulluksi.
Tämä vuonna 2011 siirrymme 11-porttien portaalin läpi jättäen paljon taakse.
Näin ollen jokaisen kuukauden 11. päivän tullessa - ja tämä liittyy yleisesti ottaen 11-portteihin - meitä työnnetään eteenpäin pieninä askelina ja siirrymme lähemmäs uutta tilaamme, kunnes olemme lopulta siellä kaikin tavoin.Näin ollen siirtyessämme eteenpäin pienissä jaksoissa olemme osittain täällä ja osittain siellä ja tämä voi aiheuttaa monia kummallisia ja epämiellyttäviä kokemuksia monille meistä. Mutta tietäkää myös, että nämä kummalliset tuntemukset ja kokemukset ovat hyvin yleisiä ylösnousemukselle, kuten seuraavaksi kuvailen. Niitä tapahtui tosissaan vuoden 2000 paikkeilla ja niitä tapahtuu taas. Tämä omakohtainen kokemus, että olemme tosiaankin kehittymässä täysin uuteen todellisuuteen ja kokemukseen ja jätämme noin viimeiset kolme vuotta kauas, kauas taaksemme, on kannustava merkki.
Kun liikkeemme on ollut pysähdyksissä lähes kolme vuotta ja olemme odottaneet, että planeetalla olevat ylläpitäisivät valoa itsessään kosmoksesta saamisen sijasta - universumilta tai toisilta jotka jo ylläpitävät valoa - monet meistä jotka tulimme tähän aikaan, julistivat, että olimme valmiita auttamistyömme osalta ja halusimme olla nyt vapaita. Silloin päätettiin, että siirtyisimme lopultakin eteenpäin riippumatta siitä, mitä tapahtui, koska kestävyyspeli oli jatkunut niin kauan, että monet olivat yksinkertaisesti lähdössä tai parhaimmillaankin vahingoittuivat ja uupuivat mittaamattomasti.
Niinpä muutamat viime viikot ja kuukaudet olemme siirtyneet eteenpäin ja meidät on vapautettu, vaikkakin pienissä jaksoissa. Muutaman viime vuoden olemme olleet synnytyskanavassa tai tunnelissa ja tuossa tilassa on lähes mahdotonta "nähdä" mitään. Lisäksi emme ole myöskään olleet yhteydessä mihinkään - olemme olleet yksin tunnelissa, lautta joka kelluu meressä ilman tuulta takanamme, ei airoja ja vesi on tyyni, ei ketään oikealla tai vasemmalla puolellamme.
Mutta nyt siirrymme eteenpäin ja tämä saa aikaan kummallisia tuntemuksia, että olemme kahdessa paikassa samanaikaisesti.
Meistä saattaa tuntua täysin tilattomalta -
emme ole ikään kuin kokonaan täällä.
Meistä saattaa tuntua, että puhumme, muttemme ole kehossamme, että sanat tulevat jostakusta muusta -
ei varmasti meistä.
Saatamme katsoa peiliin ja ihmetellä, kuka tuo ihminen on, kun meillä ei ole aavistustakaan siitä, kuka olemme tai missä olemme, koska emme ole kokonaan täällä nyt.
Meille on saattanut olla vaikeaa vuorovaikutus toisten kanssa, koska hekään eivät ole kokonaan täällä! Saatamme tuntea olevamme eksyksissä, tuntemattomalla alueella, hyvin yksin ja ilman yhteyttä mihinkään. Emme ehkä muista minkään merkitystä tai tuttujen esineiden nimeä (hyvin yleinen siirtymävaihe!). Meille voi olla tavattoman vaikeaa saada loppuun lausetta, kun eksymme. Kirjoittaessani uutta kirjaa saatan aloittaa ajatuksen tai lauseen ja sitten se hukkuu jonnekin ja siihen tarttuminen uudestaan voi viedä ikuisuuden - en voi löytää sitä mistään, se näyttää menneen pois tilastani. Saatamme unohtaa myös oman nimemme tai syntymäaikamme ja tämäkin on hyvin yleistä.
Yleisesti ottaen meistä ei vain tunnu siltä, että olemme kokonaan täällä. Näin voimme miettiä, onko meille tulossa Alzheimer, kun oireet ovat hyvin samanlaisia. Mutta toisin kuin Alzheimer kaikki nämä oireet menevät ohi aikanaan, hetkellä kun olemme täysin "kietoutuneet" uuteen tilaamme korkeammassa ulottuvuudessa.
Fyysisiin oireisiin sisältyy tuo vanha tuttu tarve syödä parin tunnin välein ja dramaattiset verensokerin pudotukset. Kehomme hienovirittyy tuohon uuteen todellisuuteen, tekee massiivista siirtymää ja tarvitsee kaiken mahdollisen polttoaineen. Meistä saattaa tuntua heikolta ja uupuneelta ja meillä on juuri ja juuri riittävästi energiaa joka hetki. Kun siirrymme eteenpäin uuteen, saatamme innostua uusista ideoista ja luomuksista ja sitten meillä ei ole tarvittavaa polttoainetta tai energiaa sen toteuttamiseen vielä ja sitten ne menevät ohi joksikin aikaa. Olemme myös hyvin väsyneitä tähän koko prosessiin ja sen kehittymiseen. Vaaditaan massiivinen uudistumisjakso ja toivon, että voimme saada tämän kallisarvoisen lahjan tulevina aikoina.
Meistä saattaa tuntua, että meillä on kokemus yhdessä maailmassa ja sitten yhtäkkiä olemme toisessa maailmassa tai todellisuudessa ja meidän on palloteltava ja haarukoitava hyppien edestakaisin suuren tyhjän kuilun yli, mikä tekee meidät hämmentyneeksi, houreiseksi, uupuneeksi ja jakautuneeksi. Mutta tapahtuu myös fyysisen todellisuuden ilmentymiä, jotka ovat harmoniassa tämän kahdessa maailmassa olemisen kanssa.
Voimme olla jonkun uuden ja jännittävän alkuvaiheissa, muttemme voi aivan vielä jättää kaikkea vanhaa taakse. Näin ollen saatamme kaivata uuden aloittamista, mutta meidän täytyy viimeistellä tai saattaa loppuun vanhan todellisuutemme viime "suortuvia", ennen kuin voimme siirtyä eteenpäin kaikin tavoin. Jollain tavalla olemme voineet aloittaa uuden, mutta olemme myös vielä vanhassa ja elämme kummassakin tilassa, mikä saa aikaan vielä lisää hämmennystä ja jakautuneisuutta. Tai meille voi tulla uusia tilaisuuksia ja viestejä, muttemme pääse niihin aivan vielä käsiksi, ennen kun viimeistelemme vanhan.
Tänä siirtymäaikana meistä voi tuntua, että uppoamme, hukumme mahdolliseen taloudelliseen vararikkoon ja saatamme ihmetellä, miten koskaan selviydymme. Mutta kuten aina ylösnousemuksessa, tarpeemme tyydytetään ja erityisesti tänä aikana meillä on vain se, mitä tarvitaan itsemme elättämiseen, muttemme välttämättä generoi mitään uutta rahallista tukea, kun meidän on tarvinnut elää oman energiamme kustannuksella kuluneet kolme vuotta. Siis tarpeemme tyydytetään ja meistä huolehditaan, vaikka sitten omilla ponnisteluillamme tällä erää. Meitä tarkkaillaan ylhäältä ja kun tarvitaan lisätukea, sitä tulee taianomaisesti jotenkin, kunnes olemme tiukasti asettuneet uuteen. (Sydämellinen kiitos teille, jotka olette viime aikoina lähettäneet lahjoituksia … Ne ovat hyvin arvostettuja ja tarvittuja. Kiitos paljon.)
Kun työnnymme aina pidemmälle uuteen todellisuuteemme jättäen vanhan taakse - vaikkakin pienin ja vakain askelin - saamme suuren työnnön ja paljon suurempaa liikettä maaliskuun päiväntasauksen (21.3.) tullessa. Tuolloin olemme tiukemmin sijoittuneet uuteen tilaamme - tilaan joka sopii meille paljon paremmin, kun olemme jättäneet taakse sen, mikä ei enää sovi meille. Kun suuri työntö ja paljon valoa tulee päiväntasauksessa, se tukee meitä useammin tavoin, kuin voisimme koskaan kuvitella. Se myös työntää meidät tiukasti "dramaattiseen" uuden valon tilaan, jossa on jotain, mistä pitää kiinni, ja paljon enemmän yltäkylläisyyttä meille kaikille. Jotain mitä emme ole nähneet hyvin pitkään aikaan.
Toivoen taivasta sydämeesi, tähtienloistetta sieluusi ja ihmeitä elämääsi näinä taianomaisina aikoina,
Karen Bishop
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti