AE URIEL: ELÄKÄÄ SIINÄ MISSÄ OLETTE

Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman
Uutiskirjeestä 7.2.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine


Fyysisen kehonne läsnäolo joka hetkessä on täysin harmoniassa parantumispolkuunne, kohtaloon jonka olette luoneet elämällenne, sielunne aikomukseen tässä elämässä, karmahistoriaanne ja elämäntarkoitukseenne. Jokaisessa hetkessä on tietty energiavärähtely, jonka kanssa resonoitte, ja se on harmoniassa paikkanne kanssa maailmassa. Tässä te elätte. Elämän kokemisessa polkunne kohtaa sen matkan, joka on tämä elämänne, ja silloin kun ette ole täysin omassa elämässänne tässä hetkessä ja paikassa, te ette elä.


Kun tietoisuutenne vaihtoehtoisista poluista, ulottuvuuksista, todellisuuksista ja myös universumeista herää, teillä on tilaisuus kokea monia eri elämänpolkuja. Tämä muutos voi tapahtua hetkessä, mutta te ette voi elää odottaen, että tämä voi tapahtua ja tapahtuu, ja kieltää itseltänne sitä iloa ja rauhaa, jonka uskotte olevan ulottuvillanne korkeammissa ulottuvuuksissa tai värähtelyissä.


Iloa ja rauhaa on tietoisuuden joka tasolla ja jos tietoisuutenne on eri paikassa tai ajassa, ette ole enää maadoittuneena itseenne, elämäänne, kokemuksiinne ja polullenne.

Jokaisessa hetkessä on täydellinen kokemus, joka sisältää vastauksen jokaiseen kysymykseen, oppitunnin loppuunsaattamiseen ja unelman täyttymiseen.


Jos kaipaatte tulevaisuutta kiroten elämän, joka teillä on läsnä olevassa hetkessä, ette ole kosketuksessa omaan voimaanne.


Vaikka saatatte tuntea voimattomuutta jossain tilanteessa, tarvitsemanne voima on siinä teitä varten, mutta te ette ole yhteydessä siihen, koska tunnette sen olevan jossain muualla.

Jokin tilanne ei ryöstä teiltä voimaanne -
te annatte voimanne ihmisille, olosuhteille, tilanteille ja tapahtumille, jotka saavat teidät tuntemaan voimattomuutta.

Ottaaksenne elämänne takaisin ja alkaaksenne elää taas, teidän on otettava takaisin voimanne ja elettävä siinä, missä olette joka hetki.

Elämänne tarkoitus on muistaa, kuka olette, ja se on osa jokaista hetkeä. Jumaluutenne, sieluolemuksenne ja valonne on aina osa teitä, riippumatta kohtaamistanne olosuhteista. Jokainen hetki on voimakas, jos elätte siinä, missä olette. Muistakaa, että elämä tapahtuu sisällä ja kaikkialla ympärillänne joka hetki.


Elämänne ei ole tulevaisuudessa, jossain toisessa ulottuvuudessa tai eri värähtelyssä. Se tapahtuu niin, kuin olette luoneet sen, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Kaikki voidaan transformoida, kun muistatte astua eteenpäin siitä paikasta, missä olette juuri nyt, ja ilmaisette aikomuksenne jokaisesta haluamastanne asiasta tässä hetkessä, mikä auttaa luomaan sen seuraavassa.

Kohtalo ja tiheys

Elämä on väline, jonka avulla sielumme auttaa meitä saattamaan loppuun parannustyömme. Tässä prosessissa koemme elämän kohtalona, kunnes voimme löytää korkeamman polun energiailmaisullemme. Kohtalopolku on kolmannessa ulottuvuudessa, joten se esitellään aluksi pelkoenergiassa, koska se on kolmannen ulottuvuuden perusta. Onko siis mikään ihme, että sanat "kohtalo" (destiny) ja "tiheys" (density) ovat niin samanlaiset?


Silloin kun energia on tiheää, se värähtelee matalalla taajuudella, on raskasta, tuntuu paksulta, sen läpi on vaikea mennä ja se on tahmeaa. Siksi sanomme, että tunnemme olevamme "jumissa", kun meillä on jokin ongelma, jota emme näytä pystyvän ratkaisemaan. Olemme kohtalomme osassa, jonka energia on matalaa, ja ilman sitä tietoa, että korkeampaa värähtelyä tarvitaan siirtyäksemme siitä läpi, voimme pysyä jumissa pitkään. Kohtalomme on siirtänyt meidät tiheyteen ja odottaa meidän vaihtavan korkeammalle vaihteelle.


Jos autonne on joskus juuttunut saveen tai lumeen, tiedätte, että yritys päästä pois painamalla kaasua vain pyörittää renkaita. Jotain täytyy mennä pyörien ja maaperän väliin auton saamiseksi liikkeelle. Samalla tavalla pääsemme tiheyden läpi - jotain on tultava meidän ja kohtalomme väliin siirtyäksemme eteenpäin. Nyt kun tiedämme sen, mitä teemme? Mitä voimme laittaa meidän ja kohtalomme tiheyden väliin vaihtaaksemme polkumme suuntaa?


Kohtalo on sielumme parannuskutsu ja olemme joko jumissa tiheydessä tai vapaana siitä. Silloin kun olemme jumissa, yritämme liikkua ja pyöritämme renkaitamme, koska meidän täytyy työskennellä fiksummin, ei kovempaa. Emme voi puskea tietämme ulos kohtalopolulta ja tiedämme sen, koska sitä ensin yritämme.

Mutta on nopea tie ulos tiheydestä (ja kohtalosta) ja se on valomme ja sisäisten resurssiemme käyttäminen energian muuttamiseksi.

Silloin voimme kirjaimellisesti lentää kohtalopolultamme tyydyttävämpään ja korkeampaan värähtelyyn. Pitää esittää kysymys "mitä haluan tämän sijasta" ja se avaa oven uusiin mahdollisuuksiin, jotka siirtävät meitä ulos tiheydestä ja kohtalosta - luomispolulle.

Vaikutammeko asioihin?

Yksi Facebook-ystäväni laittoi kommentin, jossa kysyttiin, voimmeko tietää, vaikutammeko asioihin. Vastasin, että me emme voi tietää, miten vaikutamme asioihin, jos yleensä mitenkään, koska halu vaikuttaa ja vahvistus sen tapahtumisesta eivät ole samanaikaisia. 


Meidän on ilmaistava aikomukseksemme olla se muutos, minkä haluamme nähdä maailmassa, annettava ponnistelujemme tukea tuota aikomusta ja siirryttävä eteenpäin riippumatta siitä, näemmekö tuloksia vai emme.


Jos haluamme luoda rauhan maailmaan, mitä useimmat meistä haluavat, ja työskentelemme kovasti sen saavuttamiseksi, miksi homma ei toimi? Kuulemme väkivallasta ja epäharmoniasta joka päivä. Muutosta tapahtuu, mutta tuloksia tulee hitaasti. Kuten sanonta kuuluu, "junan pysäyttämiseen menee aikaa", ja mitä nopeampaa juna liikkuu, sitä pidempään sen pysäyttäminen kestää.


Jos ilmaisemme aikomukseksemme saada aikaan muutos eikä sitä tapahdu ja sitten lopetamme lannistuneena tulosten puutteesta, meidän on katsottava odotuksiamme ja sitoutumistasoa, mikä meillä on tarkoitusperäämme.

Muutoksen tekeminen maailmaan alkaa meistä jokaisesta omassa elämässämme.  Emme voi odottaa toisten olevan mittari onnistumisestamme, koska silloin meillä on ego mukana.

Mitä teemme omassa elämässämme?


Jos haluamme rauhan maailmaan, olemmeko rauhallinen itsessämme ja ihmisten kanssa elämässämme?

Jos haluamme rakastavamman maailman, olemmeko rakastava itsellemme ja ympärillämme oleville?

On mahdotonta pyytää maailmaa olemaan energiatasolla, joka on korkeampi kuin omamme, ja tulemme tietoiseksi aina siitä, mikä resonoi oman värähtelymme kanssa.

Jos huomiomme vedetään epäharmonisiin ja ei-rakastaviin ihmisiin, meidän on katsottava sisältä ratkaisua.


Vaikutamme asioihin joka päivä olemalla vilpittömiä, rakastavia, ystävällisiä ja huomaavaisia itsellemme ja toisille. Mahdollistamme suuria muutoksia tietoisuudessa pitämällä ajatuksemme linjassa sen rauhan, ilon ja rakkauden kanssa, mitä haluamme itsellemme. Ja vaikutamme asioihin joka kerta, kun ilmaisemme aikomuksen vaikuttaa, koska se itsessään luo energia-aukon, joka antaa enemmän valoa loistaa maailmaan.


Älkää siis kysykö, vaikutatteko asioihin. Sen sijaan kysykää, millaisen muutoksen haluatte saada aikaan ja sitten tehkää sitä omassa elämässänne ja teette sen maailmalle.

Feminiinienergian muuttaminen

Viime viikolla pohdimme, miten nuoret indigomiehet muuttavat miesenergiaa suhteessa isäänsä. Tällä viikolla aioin kirjoittaa siitä, miten nuoret indigonaiset auttavat tässä prosessissa, ja käsitin, että heidän roolinsa on paljon monimutkaisempi kuin energioiden muuttaminen, koska näissä suhteissa on dynamiikkaa, mitä on mietittävä kumpaankin vanhempaan yhdessä ja erikseen.

Indigonaisten on opittava omasta voimastaan ja hallittava isä- ja äitisuhteen voima- ja tunnedynamiikka.

Yleisesti ottaen indigolapsilla on hyvä tai huono suhde toiseen tai kumpaankin vanhempaan.


Nuoret miehet ovat usein läheisiä äitinsä kanssa ja etäisiä isälleen (mikä liittyy enemmän isään kuin poikaan).

Nuoret naiset ovat usein läheisiä isälleen ja heillä on vihamielinen suhde äitiinsä

tai he saattavat toimia perheen aikuisena ja heillä

on haasteita kummankin vanhemman kanssa tai heillä ei ole yhteyttä kumpaankaan.

He ovat täällä muuttamassa feminiinienergian kahta puolta - hallittu ja pelokas nainen sekä soturi- ja hallitseva nainen. Kummatkin energiat ovat ikivanhoja piirteitä, jotka ovat valmiita muuttumaan, mutta se ei ole helppoa, mistä syystä vaaditaan indigoa prosessin aloittamiseen.


Hallittu naisenergia on tarvitsevaa, pelkäävää ja kontrolloivaa manipuloivalla tavalla. Hallitseva soturinainen on aggressiivinen, pelkää kontrolloiduksi tulemista ja kontrolloi voimalla.

Kumpikin pelkää voimaa ja vastustaa voimakkaita ihmisiä. Vanhemmilla indigonaisilla oli äiti, johon he eivät saaneet yhteyttä, ja päinvastoin. Tämä oli aloituspiste indigonaisten seuraavalle sukupolvelle.


Nuorempien indigonaisten, joista monet on kasvattanut indigoäiti, tehtävänä on muuttaa feminiinienergia siihen, missä se voi olla rento voiman osalta, opettaa toisia käyttämään voimaansa hyödyllisesti ja muuttaa viha, pelko, tarvitsevuus, aggressiivisuus ja kontrollointi korkeammiksi värähtelyiksi. He ovat tehtävän tasalla, vaikka se näyttäisikin toisinaan mahdottomalta.


Heidän paras toimintasuuntansa on johtaa omalla voimallaan myötätuntoisesti, havainnollistaa pelottomuuttaan rakkauden kautta ja käyttää anteeksiantoa avaamaan oven ymmärrykseen. He saavat tai eivät saa haluamiaan tuloksia, mutta he voivat vain antaa esimerkin ja sallia toisten seurata omalla tahdillaan.