Alkuperäinen teksti Marja-Terttu Pulliainen
"Tajusin, että olen itse vastuussa hyvinvoinnistani"
Haluaisitko olla työpäiväsi jälkeen levollinen ja onnellinen?
Paula Kiuru kertoo, miten hän hylkäsi 13 tunnin
työpäivät ja keskittyi omaan hyvinvointiinsa.
Sytytän suitsukkeen. Joogatuntini on juuri päättynyt, ja vain kynttilät valaisevat hämärää salia. Liekit leiskuvat keskittymistä helpottavan Yantra-taulun äärellä.
Ikkunalaudalla on gurujen eli joogaopettajien valokuvia kultakehyksissä. Minusta tuntuu, että he nyökkäävät minulle ja kiittävät juuri päättyneestä tunnista. Hymyilen. Koen, että teen itsekin hyviä asioita.
Pysähdyn vielä hetkeksi meditoimaan ja nautin hiljaisuudesta. Mieleni on levollinen.
Kaksi vuotta sitten elin toisenlaista arkea. Työpäiväni olivat 13-tuntisia, joten en jaksanut tehdä niiden jälkeen kotona enää mitään. Aamuisin saatoin mennä työpaikalleni mainonta- ja markkinointiosastolle jopa ennen kello kahdeksaa. Istuin tietokoneeni ääreen ja naputtelin sitä kello neljään asti. Työajan jälkeen saatoin jäädä tekemään freelance-töitäni. Lähdin usein kotiin vasta iltayhdeksältä. Minulla ei ollut seuraelämää. Työ oli koko elämäni.
Olin siirtynyt Art Directoriksi tietotekniikka-alalta. Molemmilla aloilla työt tehdään tietokoneella. Pari ensimmäistä vuotta jaksoin hyvin, mutta sitten kehoni alkoi antaa varoitusmerkkejä. Valitettavasti tulin niiden kanssa sinuiksi.
En pitänyt hälyttävänä edes sitä, että etu- ja keskisormeni saattoivat puutua kesken kaiken. En ollut koskaan kärsinyt päänsärystä. Odottamatta minulle puhkesi migreeni. Podin myös hiirikättä sekä niska- ja hartiavaivoja. Lukuisten fysioterapiakäyntien jälkeen selvisi, että hiirikäteni olkapää oli siirtynyt eteenpäin. En tiennyt, mitä tekisin. Rakastin työtäni, vaikka tunsin, että se ei tehnyt terveydelleni hyvää.
Tutustuin joogaan kymmenen vuotta sitten. Kaikki alkoi lehtijutusta, jossa oli kuvia terveyttä uhkuvasta joogista haastavilta näyttävissä asennoissa. Mielestäni valokuvat todistivat, että jooga edistää henkistä ja fyysistä terveyttä. Ensimmäinen astangajoogatuntini oli rankka kokemus, mutta jälkeenpäin oloni oli suorastaan autuas. Minusta tuntui, että joogaaminen oli ollut hyväksi keholleni. Halusin kokea saman uudelleen.
Viisi vuotta sitten aloin harrastaa joogaa intensiivisemmin. Pian huomasin, etten saanut omasta harjoittelustani tarpeeksi. Joogan täytyi olla muutakin kuin pelkkien asanoiden eli asentojen harjoittelua.
Sanana jooga tarkoittaa kehon, mielen ja sielun yhdistymistä. Kaipasin samaa yhteyttä itsekin, joten aloin tutkia joogakoulujen tarjontaa. Löysin etsimäni San Franciscosta. Pakkasin laukkuni ja matkustin koulun haastatteluun.
Onnekseni minut hyväksyttiin oppilaaksi. Lähipiirini oli ihmeissään, kun kerroin, että aioin jättää työni kolmeksi kuukaudeksi ja lähteä Yhdysvaltoihin. He epäilivät, teinkö järkevän ratkaisun. Itse en tuntenut epävarmuutta. Onneksi silloinen työnantajani antoi minun lähteä. Korkeatasoisilta opettajilta sain tukea ajatukselleni, että jooga on muutakin kuin pelkkää fyysistä suorittamista.
Koulussa kuulin ensimmäistä kertaa joogan harjoittamisen eri muodoista, kuten Bhakti-joogasta. Se tarkoittaa antaumuksen ja rakkauden vaikutusta omassa elämässä, luottamusta sisäiseen viisauteen.
Opin, että voin vaalia henkisyyttä arjessa esimerkiksi osoittamalla ystävyyttä, anteeksiantoa ja hyväksyntää muita ihmisiä kohtaan. San Franciscoon lähteminen oli järkevin ratkaisu, jonka olen koskaan tehnyt.
Halusin perustaa Tampereelle joogakoulun, joka opettaisi fyysisten liikkeiden lisäksi myös henkistä puolta. Sain rohkeutta elämänmuutokseen tiedosta, että vaihtaisin alaa joka tapauksessa.
Päätin vähentää työmäärääni AD:na ja toteuttaa unelmani joogan opettamisesta omassa koulussa.
Aluksi tein neljä työpäivää viikossa, sitten kolme. Kun olin työpaikalla, rehdin viiden päivän edestä. Lopputulos oli sama kuin että olisin tehnyt täyttä viikkoa. Lopulta jättäydyin freelanceriksi ja sain valita työni ja työmääräni itse.
Ensimmäisillä Integral Yoga -tunneillani oli vain yksi oppilas. Nyt tiedän, että tänään paikalla voi olla vain kolme oppilasta, mutta seuraavalla viikolla sali on täynnä. Silti kokemus on kolmelle ihmiselle yhtä tärkeä kuin kolmellekymmenelle.
Enää joogaa ei pidetä hörhöjen harrastuksena. Tunneilla käy ihmisiä pankinjohtajista siviilipalvelustaan suorittaviin. Joogafilosofian mukaan jokainen ihminen on osa kokonaisuutta ja siksi samanarvoinen. Olen luonut koulun kautta monta positiivista ihmissuhdetta, joista olen kiitollinen.
Ennen kuljin säännöllisesti työ-paikkani ja kotini väliä. Nyt jokainen päiväni on erilainen. Useimmiten saan itse päättää, monelta avaan aamulla silmäni. Herään, kun unentarpeeni on täyttynyt. Jo ennen nousemista saatan kokeilla selänkiertoja.
Asanoita tai venytyksiä teen, kun kehoni kaipaa liikkeitä. Lihasten lisäksi joogaaminen vaikuttaa hormoni- ja elintoimintoihin. Siksi teen aamuisin ja päivisin virkistäviä harjoituksia ja iltaisin rauhoittavia harjoituksia.
Päivät suunnittelen tulevia kursseja, sillä joogatuntini alkavat yleensä viideltä. Valmistaudun niihin pysähtymällä hetkeksi. Hiljennyn tai luen positiivista kirjaa. En voi antaa oppilailleni mitään, jos mielessäni pyörii muita asioita. Jos jälkeeni ei tule muita opettajia, siivoan salin ja jään hetkeksi meditoimaan ja nautiskelemaan hyvästä olosta. Sitten kävelen kotiin ja keitän iltateen. Joogan vaikutukset jatkuvat useita päiviä.
Jos asiakkaani antaa deadlinen, johon en voi venyä, ilmoitan tarvitsevani lisää aikaa. Vastuuta itsestään ei voi sysätä muille, vaikka olisi helppo laittaa paha olo kiireen tai esimiehen piikkiin.
Nykyään teen listan tehtävistäni. Yritän ajoittaa työt niin, ettei minulle tule kiire. Silti kaikki työt pamahtavat joskus samaan aikaan. Silloin keskityn tekemään asian kerrallaan ja päivitän listaani, kunnes olen hoitanut kaiken. Tietokoneella työskentely rasittaa edelleen hartioitani. Työrupeaman jälkeen venyttelen tai teen asanoita. Jooga on opettanut minua kuuntelemaan kehoani. Tunnistan, milloin minun on aika ottaa kevyemmin ja levätä.
Myös arkeni on tasapainoisempaa. Pyrin tyyneyteen, mutta osaan olla myös pahantuulinen ja äkkipikainen. Olen ymmärtänyt, että tärkeintä on elää tässä hetkessä odottamatta ihmeitä tulevaisuudelta, itseltä tai muilta.
Koetan takertua asioihin aiempaa vähemmän. Tyynen sydämen ja mielen mukana on helpompi kulkea.
Joskus pohdin, onko eettisesti oikein pyytää joogatunneista rahaa. Minun on kuitenkin pakko pitää kouluani myös yrityksenä. Vuokra, ohjaajien palkat, markkinointi ja toiminnan järjestely vievät aikaa ja rahaa. Normaaliin päivärytmiini kuuluu myös vessojen ja muiden tilojen siivous.
Toisaalta ajattelen, että yritystoimintakin voi olla eettistä. Osan tuloista voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.
Nautin siitä, että saan tehdä työtä, joka tuottaa hyvää oloa. Paras hetki on tunnin päätös, jolloin oppilaat istuvat matoilla autuaat ilmeet kasvoillaan. En halua, että opettaminen alkaa tuntua liikaa työltä. Siksi en opeta joka päivä. Kutsun säännöllisesti vierailevia opettajia ja luennoitsijoita myös ulkomailta. Pyrin olemaan jämähtämättä liian tuttuihin uriin, joten käyn vuosittain muiden joogaopettajien opissa Italiassa ja Yhdysvalloissa.
Samalla osallistun joogaretriitteihin. Pitkillä lentomatkoilla meditoin, joten aikakin kuluu nopeammin. Toivon, että joogakouluni elättäisi minut jonain päivänä. Siksi haaveilen koulun laajentamisesta. Samalla ajatus suurempiin tiloihin siirtymistä kuitenkin pelottaa.
Olen päättänyt, että en anna taloudellisten pelkojen ottaa valtaa. Uskon, että asiat lutviutuvat, jos teen ne niin hyvin kuin osaan. Todennäköisesti teen aina jossain määrin myös graafista suunnittelua. Luova työ on osa minua.
En ole katunut elämänmuutostani. Olen onnellinen, että uskalsin tehdä hulluilta näyttäneitä ratkaisuja.
lue myös:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti