Uutiskirjeestä 13.9.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
ARKKIENKELI URIEL:
Vetäkää puoleen uutta tietoisuuttanne
Tietoisuutenne on tiedostamista - valonsäde jolla kuljette ja joka vetää puoleensa toisia samalla taajuudella värähteleviä valoja. Uskotte ehkä, että tietoisuutenne on kiinteä piste sielunne evoluutiossa, mutta sielunne - kuten kaikki muukin universumissa - on laajentuvalla ylösnousemuspolulla. Jokaisella loppuunsaatetulla tasolla se on valmis vetämään puoleensa uuden tietoisuustason, minkä voitte vetää puoleenne, silloin kun ego on hengen kumppani ja sallitte jumaluutenne opastaa ymmärrystänne.
Sielu on egon muistutus mahdollisuuksista ja matkanne kulkee, kun tiedostatte eri tietoisuustasoja, joita vaaditaan parantuaksenne ja vapautuaksenne kaikesta, mikä rajoittaa teitä. Sielun lahja egolle on päätös ja vapautuminen, silloin kun kukin parantumisvaihe on saatettu loppuun. Olette luoneet tämän toimintamallin kolmanteen ulottuvuuteen auttamaan niiden tietoisuuskerrosten irtipäästämisessä, joiden tiheys pitää teitä pelon rajoittamana ja vankina.
Kun siirrytte korkeampiin ulottuvuuksiin, vedätte puoleenne uusia tietoisuustasoja. Sielu tuo energiansa tajuntaanne paljastamalla ne toivon majakoiksi, pitääkseen teidät liikkeessä eteenpäin matkallanne. Sitten kun saavutatte nämä uudet tasot, teidät tehdään tietoiseksi seuraavasta ja niin matka jatkuu, kunkin ylösnousemustason johtaessa toiseen. Tämä ei ole rangaistus tai taakka, jonka olette ottaneet tähän elämään - se on ollut polkuna kaikkien elämienne ajan. Tässä elämässä ihmiskunnalla on kyky saattaa loppuun kaikki syklit, sulkea kaikki yhteydet pelkoon ja vapauttaa kaikki tiheät energiat ymmärryksen ja totuuden valoon.
Avatkaa tajuntanne uudelle valonsäteelle vetääksenne puoleen jokin uuden tietoisuuden, uuden värähtelyn kaikkine siunauksineen, oppeineen ja parannuksineen. Hengen opastamana laajennatte valoanne ja ihmiskehoanne maadoittamaan tämän tietoisuuden ja sallimaan uuden potentiaalin tulla energiavärähtelyksenne. Turvautukaa sielunne haluun, että hengen ja ihmisen eheys ja vilpittömyys on se valo, joka opastaa teitä sopimuksenne täyttämiseen hengen kanssa: tulla henkiseksi ihmiseksi ja tuoda taivas maan päälle.
Syyllinen omatunto
Miten usein olette tehneet jotain, mistä olette myöhemmin tunteneet syyllisyyttä?
Eräs asiakas soitti, koska mies jota hän tapailee, oli sanonut jotain, minkä hän oli tuntenut vihjaukseksi siitä, ettei mies luottanut häneen. Kun muistutin, että hän oli tehnyt jotain ei-vilpitöntä, hän käsitti, että hänen reaktionsa perustui syyllisyyteen ja pelkoon siitä, että mies saisi tietää hänen tekonsa. Hänen syyllisyytensä tulkitsi miehen kommentteja ja loi tilanteen, mikä ei perustunut heidän suhteensa todellisuuteen, vaan hänen tuntemaansa syyllisyyteen.
On olemassa syyllisyyden riski, silloin kun käyttäydymme tavalla, mikä rikkoo jonkin käyttäytymis- tai ajattelustandardin, minkä me tai toiset olemme luoneet. Missä kohtaa nämä standardit sopivat omaan ajatteluumme, määrää sen, tunnemmeko syyllisyyttä vai emme. Silloin kun meillä on salaisuuksia muilta, kätkemme todelliset tarkoitusperämme tai toimimme tavalla, mikä palvelee meitä eikä muita, olemme ristiriidassa näiden käyttäytymisstandardien kanssa ja meidän täytyy päättää, olemmeko rehellisiä ja vilpittömiä vai sanommeko toimivamme näiden standardien mukaisesti ja salaa teemme jotain muuta.
Silloin kun käsitämme, että nämä standardit rajoittavat kykyämme olla, kuka olemme, elää elämäämme haluamallamme tavalla tai olla rehellinen tunteistamme, tunnemme syyllisyyttä. Mitä toinen ihminen sanoo tai ajattelee, miten hän käyttäytyy ja mitä tekee? Silloin kun tunnemme, että meillä on jotain saatavaa tai menetettävää jossain tilanteessa, ajattelumme on ristiriitaista. Miten käyttäydymme tavalla, joka palvelee kaikkia? Koska se ei ole aina mahdollista, teemme sen, mitä tunnemme tarvitsevan tehdä, ja sitten elämme syyllisyyden kanssa.
Eikö olisi helppoa, jos voisimme olla rehellisiä kaikkien kanssa siinä, mitä ajattelemme ja tunnemme. Se tekisi elämästä niin paljon helpompaa, mutta tilanne ei ole niin. Kaikilla on omat tavoitteensa ja meillä on monimutkaisia rooleja toistemme elämässä, mikä tekee yksinkertaisesta rehellisyydestä vaikean valinnan. Voimme välttää syyllistä omaatuntoa asettamalla omat rajamme, päättämällä omat käyttäytymisstandardimme ja tarkastelemalla rooliodotusten - omien ja toisten - leikkiä tekemissämme päätöksissä ja valinnoissa.
Haastan sinut olemaan tällä viikolla vilpitön itsellesi, tarkastelemaan kantamaasi syyllisyyttä ja päättämään,
elätkö syyllisen omatunnon kanssa
vai kuljet voimakkaana vapaudessa
elää valitsemallasi tavalla.
Kuka on huolehtimisalueellasi?
Viime yönä näin unta, että vanhin poikani oli kuollut. Itkin, kun yritin kertoa kaikille hänen kuolemastaan ja sitten myöhemmin tuossa unessa en pystynyt muistamaan, kuka oli kuollut, ja näin eri perheenjäseniä hänen paikallaan. Heti herättyäni soitin pojalleni, oliko hän kunnossa, mutta tiesin, ettei tässä unessa ollut kyse hänen kuolemastaan. Siinä oli kyse hyvin eri asiasta, mikä liittyi hänen ja muiden siirtymiseen pois huolehtimisalueeltani.
Sen sijaan että minun pitäisi pelätä tätä unta, se oli viesti vapautumisestani.
Ihmiset. jotka ovat huolehtimisalueellanne, ovat niitä, joista kannatte huolta, joiden elämää seuraatte ja joita yritätte auttaa ja tukea kaikin tavoin varmistaaksenne heidän menestyksensä. Voitte myös estää itseltänne asioita, joita haluatte tehdä elämässänne, koska tunnette tarvetta olla läsnä heitä varten, silloin kun he tarvitsevat teitä. Teillä on ollut monia elämiä, joissa olette olleet heidän huoltajansa, tehneet heidän kanssaan sielulupauksia tai hylänneet heidät ja yritätte sovittaa sen.
Olette asettaneet tiettyjä ihmisiä huolehtimisalueellenne, koska he näyttävät heikoilta, voimattomilta, kyvyttömiltä siirtymään yli oppitunneistaan. Ja he ovat näyttäneet teille tarvitsevansa apua, koska olette nähneet heidän traumansa ja tuskansa. Vaikka haluatte auttaa heitä, tulee hyvin selväksi jossain kohtaa, että he luottavat teihin siinä määrin, että heidän läsnäolostaan elämässänne tulee taakka ja rajoite.
Miten löydetään tasapaino huolehtimisen ja yhteydettömyyden välillä?
Sielulupauksen kautta otamme vastuun huolehtia. Voitte olla varmoja, että ihmiset huolehtimisalueellanne ovat olleet siinä elämien ajan. Tässä elämässä olette sitoutuneet päästämään heistä irti, jotta he voivat löytää oman voimansa. He eivät tee tätä niin kauan, kun olette heidän voimalähteensä. Voitte irrottautua huolehtijaroolistanne ja tulla heille valon ja inspiraation lähteeksi rikkomatta lupauksia tai luomatta karmaa muistamalla, että jos he ovat pelokkaita ja voimattomia, heidän sieluoppituntinsa on tulla voimakkaaksi ja pelottomaksi. Irrottakaa heidät kiitollisuudella ja siunauksin omalle tielleen. Sitten olette vapaa elämään omaa elämäänne ja he ovat vapaita löytämään oman polkunsa vapauteen.
Rakkauden panttivanki
Viime viikolla olin vieraana radio-ohjelmassa, missä puhuttiin lasten riippuvuuksista ja muusta itsetuhokäyttäytymisestä. Tämän tilanteen monet vanhemmat kohtaavat ja kaikki haluavat tietää, mitä tehdä. Vaikka kaikki salaa toivoimme, että ongelma vain menee pois, koska sen käsitteleminen voi olla hyvin vaikeaa, niin tiedämme, ettei niin tapahdu. Meidän täytyy olla ennakoivia, sitoutuneita ja rakastavia, mutta kuitenkin irti ja tiukkana ja meillä on oltava horjumattomat rajat. Meidän on käytettävä rakkautta lapsiamme kohtaan liikkeellepanevana voimana, joka auttaa meidät tämän ajan läpi, joutumatta sen panttivangiksi.
Muistan sen päivän, jolloin vanhin poikani uhkasi minua fyysisesti, ja käsitin, että tilanteemme oli riistäytymässä hallinnasta. Meillä oli iltapäivätapaaminen hänen huumeterapeuttinsa kanssa ja minun oli haettava hänet koulusta. Hän oli edelleen vihainen ja töykeä, joten pysäytin auton ja tyynesti kerroin hänelle, että hänen oli muututtava, tai lähettäisin hänen asumaan isänsä luo. Hänen oli päätettävä tuolla hetkellä, mitä hän aikoi tehdä, koska hänen vastauksensa määräisi, menisimmekö tapaamiseen vai suoraan lentokentälle. Kun hän sanoi, ettei hänellä ollut mitään vaatteita, osoitin takapenkille, minne olin laittanut pienen matkalaukun, jossa oli riittävästi vaatteita viikoksi, ja kerroin lähettäväni loput.
Hänen kasvonsa kalpenivat, koska hän tiesi minun tarkoittavan totta. En enää aikonut sietää hänen käyttäytymistään ja sitoutumattomuuttaan tarttua huumeongelmaan ja vihaan. Rakastin häntä, mutta en aikonut antaa hänen käyttää rakkauttani pitääkseen minua panttivankina. Oli raja, mitä voisin sietää, ja hän oli saavuttanut sen. Hyvin monet teistä kohtaavat tämän tilanteen lastenne kanssa ja rakastatte heitä liikaa katsoaksenne heidän epäonnistuvan, mutta he käyttävät tuota rakkautta manipuloidakseen teitä tukemaan huonoa käytöstä, itsensä sabotointia, motivaation puutetta ja hämmennystä.
Poikani lähettäminen pois olisi särkenyt sydämeni, mutta hänen käyttäytymisensä oli jo rikkonut sen. Hän kuitenkin päätti jäädä kotiin ja meillä oli ensimmäinen tuottelias terapeuttitapaaminen, jossa hän sitoutui tekemään positiivisia muutoksia. Se ei lopettanut kaikkia ongelmiamme, mutta se oli alku ja suhteemme parani dramaattisesti. Voitte rakastaa lapsianne ja silti pitää rajat. Voitte keskittyä heidän etenemiseensä ja menestykseensä ja silti olla tiukkana omissa odotuksissanne. Voitte olla mukana heidän elämässään sekaantumatta siihen niin, että otatte henkilökohtaisesti heidän käytöksensä. He tulevat kunnioittamaan teitä valinnoistanne ja tietäessään, että heidän on alettava huolehtia omista asioistaan, he löytävät tavan tehdä sen.
-----------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti