2.9.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
"Mitä jos nukuit? Ja mitä jos nukkuessasi menit taivaaseen ja sitten poimit oudon ja kauniin kukan? Ja mitä jos herätessäsi sinulla oli tuo kukka kädessäsi? Aa, mitä sitten?"
- Samuel Taylor Coleridge
Uniarkkitehti voi istuttaa tai varastaa ideoita luomalla yhteisen unitilan ja astumalla siihen. Uni tuntuu niin todelliselta, että kaikki ihmiset jotka tekevät tuota työtä, kantavat mukanaan pientä toteemia, joka kertoo heille, ovatko he unitodellisuudessa vai tavallisessa todellisuudessaan. Esimerkiksi Di Capriolla on hyrrä, mikä pyörii kaatumatta, jos hän on unimaailmassa.
Katsellessani elokuvaa ajattelin jotain, mitä oppaani sanovat minulle koko ajan - "todellisuus on sitä, mitä ajattelet sen olevan". Yksinkertaisimmillaan tämä merkitsee, että havaintotapa määrää, ajatteleeko jonkin kokemuksen olevan upea, rankka, transformatiivinen, yltäkylläinen vai puutetta. Meillä kaikilla on lukuisia tunne- ja ajatusenergian kerroksia vaikuttamassa havaintoomme ja siitä syystä ketkään kaksi ihmistä eivät koskaan todella elä samassa todellisuudessa, silloinkin kun he jakavat jonkin kokemuksen. Fyysisesti konkreettisemmalla tasolla se merkitsee juuri sitä, mitä sanotaan: todellisuus on sitä, mitä ajattelee sen olevan. Terveys, pankkitili, koti, suhteet ja työ ovat fyysisiä asioita, jotka näyttävät hyvin selvästi ja suoraan hallitsevien ajatusten, tunteiden ja uskomusten painopisteen ja vivahteen.
Jännittävä asia on, että olemme nyt heräämässä oivaltamaan, että luomme kulkiessamme!
Luomme tietoisesti - vastakohtana alitajuiselle luomiselle.
Mitä tämä merkitsee? Se merkitsee, että tämän päivän terveydentilallanne tai pankkitilillänne ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miltä asiat näyttävät huomenna - ellette halua niin. Ne ovat vain tulosta siitä, mihin etupäässä olette keskittyneet "uniarkkitehdin" tuolissanne päivien, kuukausien ja vuosien kuluessa ennen tätä. Elätte henkilökohtaista elokuvaanne. Elätte ja luotte omaa henkilökohtaista untanne. Ainoa syy siihen, miksi toistamme kohtauksia, on, että kukaan ei opettanut meille, ettei meidän tarvitse tehdä sitä!
Kukaan ei opettanut, että olemme oman käsikirjoituksemme kirjoittajia, oman unemme arkkitehteja
ja voimme suunnitella todellisuutemme
haluamallamme tavalla.
Meille on opetettu, että värähtelevä energiatodellisuutemme on unimaailma ja fyysinen todellisuutemme on todellinen maailma, kun aivan vastakkainen näyttää olevan totuus. Värähtelevä energiatodellisuutemme on todellisempi maailma, koska siellä on todellinen luomisvoimamme. Siellä ovat ajatus-, uskomus- ja tunnetyökalumme. Siellä ovat kaikki sabotoivat asiamme ja vanhat mallimme. Jos haluamme muuttaa jotain elämässämme, meidän on mentävä värähtelyenergiakenttäämme, koska sieltä kaikki on peräisin! Energia on universumin muovailuvahaa. Sitä voi muovata, väännellä ja käyttää haluamallaan tavalla. Se ilmestyy elämään juuri sellaisena, kuin ajattelee. Fyysinen todellisuutemme on yksinkertaisesti tulosta energialeikistämme.
Korkeampi itsemme on pääasiassa korkeamman värähtelyn energiakentässä, joten emme voi ylittää sielumme korkeampaa tarvetta kokea jotain, mitä emme välttämättä tietoisesti valitsisi kasvutarkoitukseemme tai meidän ei pitäisi yrittää ilmentää jotain, mikä ei ole harmoniassa aidon halumme kanssa. En ehdota, että yhdistyessämme omaan uniarkkitehtiimme meistä tulee egokontrollifriikkejä. En suosittele laittamaan egoa vastuuseen uniarkkitehtuuristamme. Ihannetapauksessa haluamme astua uniarkkitehtirooliimme harmoniassa aidon ja korkeamman itsemme kanssa. Muistaen, että uniarkkitehtirooli on lahja, jota pitää käyttää viisaasti. On positiivista ja innostavaa, että miljoonat ihmiset ympäri maailmaa muistavat tämän lahjan, koska se on uskoakseni merkki siitä, että olemme kollektiivisesti astumassa sille kypsyystasolle, joka vaaditaan lahjan käyttämiseen tietoisesti ja vastuullisesti.
Monet ihmiset ovat nyt heräämässä siitä harhasta, että fyysinen maailmamme on todellisempi maailma tai ainoa maailma, ja hieromassa unta silmistään nähdäkseen, että heidän ulottuvillaan on toinen, suurempi maailma. Tämä voi itse asiassa tuntua hyvin hämmentävälle, järkyttävälle ja "eksyttävälle" ensin. Se muistuttaa minua Jim Carreyn roolista The Truman Show'ssa, kun hän havaitsee koko elämänsä olleen yhtä suurta tositv-sarjaa - ja vuosia ajateltuaan, että elämän oli oltava yhdenlaista, hän havaitsee, että elämä toimii täysin uusilla säännöillä nyt.
Ne meistä, jotka ovat tuntuneet olevansa melko hereillä jo pitkään, voivat tuntea vaikeaksi päästää irti mielen otteesta vanhaan todellisuuteen egon inttäessä, että "joidenkin asioiden on vain oltava vaikeita" tai "elämiseen vaaditaan rahaa enkä voi ansaita rahaa tehden sitä, mitä rakastan". Kuten Henry Ford sanoi: "Joko ajattelet, että voit, tai ajattelet, ettet voi - olet aina oikeassa".
Tarkkailkaa ajatuksianne nyt enemmän kuin koskaan. Ajatteletteko koskaan, että "niin sen vain on oltava" tai onko jotain, minkä saavuttamista pidätte mahdottomana?
Onko teillä unelma tai tavoite, jonka olette jatkuvasi tukahduttaneet, koska ette vain pysty kuvittelemaan, miten se voisi tapahtua? Mitä jos alkaisitte kuvitella sen tapahtuvan?
Mitä jos päättäisitte alkaa leikkiä tällä uniarkkitehtina olemisen ajatuksella? Miltä unenne näyttäisi? Mitä uneksisitte olemaan? Jos voisitte luoda unimaiseman, maailman ilman rajoituksia, miltä se näyttäisi?
"Ei kannata yrittää", Liisa sanoi, "ei voi uskoa mahdottomiin asioihin."
"Uskallan sanoa, ettet ole harjoitellut paljon", sanoi kuningatar. "Kun olin sinun iässäsi, tein sitä aina puoli tuntia päivässä, minkä vuoksi olin joskus uskonut jo kuuteen mahdottomaan asiaan ennen aamiaista." - Lewis Carroll
Suurin esteemme on mielemme uskonpuute unimaailman todellisuuteen ja pätevyyteen ja egomme uskonpuute kaikkeen, mitä se ei voi nähdä, kuulla, koskettaa, maistaa tai haistaa viidellä aistillaan. Unimaailma on korkeammassa värähtelyssä ja näin mieli ei tietenkään voi loogisesti ymmärtää sitä eikä ego voi havaita sitä! Se on sama asia, kuin joku jolla on vain viisi julkista televisiokanavaa, kieltäytyisi hyväksymästä, että on kirjaimellisesti tuhansia muita ohjelmia monien ihmisten saatavilla, jotka ovat kiinni satelliitissa!
Joskus vain uskonpuute ei estä meitä avautumasta täysin unitodellisuudellemme, vaan viitekehyksen puute - meillä ei vain ole ollut tätä upea uutta kokemusta aiemmin. Olen nähnyt viime aikoina monia asiakkaita, jotka ovat tehneet kvanttihypyn onnettomasta avioliitosta sielunkumppanin tapaamiseen tai epätyydyttävästä työstä yhtäkkiseen vapauteen lopulta tehdä, mitä on aina halunnut. Toiset saavat odottamattomia matkakutsuja tai rahallisia lahjoja. Ikään kuin joku olisi repimässä verhoja alas ja huutamassa riemuiten: "Tervetuloa Satumaahan, missä kaikki unelmanne toteutuvat! Tulkaa sisään, tulkaa sisään, on paljon nähtävää ja vielä enemmän tehtävää!" Mitä useimmat meistä tekevät tämän tapahtuessa? Roikumme hermostuneesti verhossa kiinni ja uskallamme vain vähän kurkistaa mystiseen, tähän saakka kartelleeseen Satumaahan. Tarkoitan siis, että sielunkumppaneita tavataan ja rakastamiaan asioita tehdään saduissa eivätkä sadut ole totta, eiväthän? No, arvatkaapa mitä? Niiden on tarkoitus olla totta!
Satuelämämme on aina ollut tarkoitus olla todellista elämäämme. Monet meistä heräävät tälle elämälle nyt, mutta olemme kamppailleet niin pitkään vanhassa unessa, että aloimme uskoa vanhan unen todellisuudeksemme ja meidän on vaikeaa päästää siitä irti! Sen lisäksi toiset yrittävät vakuuttaa, että näette unta uskoessanne Satumaahan ja pyytävät teitä heräämään, palaamaan maan pinnalle ja takaisin todelliseen maailmaan, mikä on itse asiassa se vanha uni, josta tulitte tänne heräämään!!!
Intohimonani ei ole käyttää heräämistämme vain omaan elämäämme, vaan näen oman heräämisemme oleellisena osana suurempaa kuvaa: uuden, voimaantuneemman ihmiskunnan ja maan herääminen. En siis halua piittaamatta antaa ymmärtää, että uudessa maailmassamme ei ole ongelmia ja kaikki on täydellistä ja että jotenkin ei ole enää köyhiä tai sairaita ihmisiä tai ettei meillä ole mitään vastuuta niitä kohtaan, jotka elävät edelleen tuossa todellisuudessa. (Vaikka olen melko varma, että aikanaan tulevaisuutemme näyttää aina vain tasapainoisemmalta ja ihanammalta useammille ja useammille ihmisille.) Sen sijaan vastarakennettu maailmamme on paikka ja tila, missä voimme käyttää tietoisuuttamme enemmän tietoisesti! Voimme käyttää sitä ongelmiemme läpi kulkemiseen harmonisemmin - ovat ne sitten henkilökohtaisia tai kansainvälisiä. Voimme käyttää sitä auttamaan sisariamme ja veljiämme käytännöllisemmällä ja hyödyllisemmällä tavalla. Voimme käyttää sitä harkitsevampaan vuorovaikutukseen maan kanssa. Taas kerran, on suuri ero olla uniarkkitehti egostamme tai aidosta ja korkeammasta itsestämme.
Astukaa siis uniarkkitehti-itseenne ja alkakaa rakentaa! Työkalujanne ovat ajatukset, uskomukset ja tunteet. Voimajohto on yhteys Lähde-energiaan, mikä hyvin kätevästi antaa teille myös luotettavan GPS-järjestelmän, mikä ilmenee intuitiona ja synkronismina. Työkalut, voimajohto ja GPS johtavat teidät luonnostaan tekoihin ja tilaisuuksiin, jotka auttavat unimaiseman materialisoinnissa fyysisyyteen. Rakentaa sillä asenteella, ettei mikään ole mahdotonta, vaan kaikki on mahdollista. Sitä tapahtuu unissanne koko ajan - "Istuin hevosen selässä ja se muuttui autoksi ja sitten olin yhtäkkiä Pariisissa."Jos se siis voi tapahtua unissanne, se voi tapahtua fyysisessä elämässänne, koska jollain tietoisuustasolla se on tapahtunut jo!
Kun mielemme ja egomme ajattelee, että vain leikimme tai kuvittelemme tai uneksimme, puolustusmekanismit putoavat. Ottakaa siis esiin päiväkirjanne ja leikkikää tämän kanssa: "Jos elämä olisi unta …" Ottakaa mukaan informaatiota kaikilta elämänne alueilta ja laajentakaa informaatioon siitä, miten näette suuremman ihannemaailmanne. Ottakaa erityisesti mukaan asioita, jotka saavat teidät tuntemaan onnea, koska "hyvältä tuntumistyökalu" on yksi tehokkaimmista rakennussarjassanne. Pitäkää hauskaa!!
-----------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti