Siivet
Kirjoittanut Karen Bishop
20.4.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Tervetuloa!
Kun vakaasti etenemme korkeammin värähtelevään tilaan, "vaihdamme suuremmalle vaihteelle", kuten tähtiystäväni kuvaavat sitä - kuin ajoneuvo joka käy ylikierroksilla, täydellä kapasiteetilla ja sen tarvitsee sopeutua paljon nopeammin liikkuvaan energiaan.
- nämä ovat vain muutamia piirteitä, mitä nämä massiiviset energialiikkeet saavat aikaan.
Uuden ja korkeammalla värähtelevän energian kosminen tsunami tulee nyt vakaammin, kun samaan aikaan maa liikkuu ja sopeutuu valmistautuessaan täydemmin majoittamaan tämän uuden tilamme energiat.
Maapallo siirtyi uuteen paikkaan kosmoksessa muuta kuukausi sitten ja sopeutuu nyt ja me teemme hyvin paljon samaa. Alkaen huomattavasta maanjäristyksestä siellä ja täällä ja edeten samanaikaisesti moniin pienempiin maanjäristyksiin ympäri planeettaa, alamme todella tuntea näitä liikkeitä nyt. Vulkaanisista purkauksista, ilmastomuutoksista ja jatkuvista ravistuksista jalkojemme alla on tullut normaalia tai siltä ainakin näyttää. Ei mikään ihme, että hyvin monet meistä tuntevat kummallista vapinaa, levottomuutta ja yleistä muutostunnetta.
Kun etenimme pisteeseen, missä monia, monia maanjäristyksiä tapahtui ympäri planeettaa (huhtikuun ensimmäisen viikon paikkeilla), monet asiat irrotettiin ja siirrettiin pois entisestä paikastaan. Ensinnäkin, pimeys liikkui ylös ja ulos ja se saattoi tuntua ahdistuksena, paniikkina, masennuksena tai pelästyksenä. Energiat etenivät sitten seuraavaan vaiheeseen, mikä johti moniin loppumisiin ja muutoksiin. Kun monet asiat irrotettiin vanhasta urastaan, tuloksena oli monia ilmentymiä liittyen loppumisiin, menetyksiin ja suureen tyhjyyteen.
Olemme myös aloittamassa kaikin tavoin asumisen uudessa suuremman valomäärän tilassa. Tämä sitten merkitsee, että meille sopimattomat asiat irrotetaan ja valo tuo etualalle ja paljastaa kaiken, mikä ei enää sovi. Lisäksi asioita puretaan ja erotetaan, vain liitettäväksi takaisin yhteen uudella tavalla myöhempänä ajankohtana.
Suhteiden loppumisesta, monien suhteiden todellisten tapahtumien havaitsemisesta (koska valo paljastaa, mitä niissä todellisuudessa on), uran ja tietyn maantieteellisen asuinpaikan loppumisesta ja monien yhteyksien katkeamisesta voi yhtäkkiä tulla normaalia.
Tällaisena aikana luodaan aina myös poistumiskohtia sieluille (ihmisille ja elämille), koska sekin on yksi katkaistu yhteys tai paremminkin lähteminen vanhasta tilasta, joka ei enää sovi.
Ja jos loppumiskokemuksia ei ole ollut joillakin, niin on ollut kenties tunnetta, ettemme enää tiedä, mihin kuulumme, haluttomuutta mennä tai tehdä samaa kuin normaalisti tai "poissaolemisen" tunnetta ilman erityistä syytä.
Mikään ympärillämme ei ole ehkä tuntunut oikealta, hyvältä, normaalilta, turvalliselta tai vähänkään mukavalta.
Silloin kun näitä häiritseviä energioita alkoi tulla täydemmin, monet kokivat onnettomuuksia, fyysisiä vaivoja, kehokipuja ja jäykkyyttä (kaiken tämän liikkeen osuessa jumiutuneeseen energiaan), sairautta, rintakipua, pahoinvointia ja hengitysvaikeuksia.
Melkein koko maaliskuun ajan valmistauduimme kiireisenä - kuka ties mihin. Sielutasolla tiesimme, että jonkin oli määrä saapua ja meidän piti jotenkin valmistautua. "Kiireinen" aika näytti lähes herpaantumattomalta, ilman lopun näkymistä. Sitten juuri ennen uusia energioita iskivät huhtikuun ensimmäiset päivät ja olemme ehkä tunteneet tyhjentymistä, tämän vetävän ja työntävän energian hellittämistä ja samalla kaiken laantuvan ja pysähtyvän.
Nyt oli kosmisen tsunamin alkamisaika. Vaikkemme olisi saattaneet loppuun kaikkea, mitä oli alettu viimeistellä ollessamme valmistautumistilassa, sillä ei ollut merkitystä, kun energiat vain tekivät tehtävänsä ja ohjelmoivat meitä sallien meidän osallistua siihen, mihin kukin meistä tunsi tarvetta ollakseen valmis.
Kaiken tämän uuden energian saapuessa asiat eivät ehkä tunnu niin loistavilta, kuin olemme kuvitelleet uusien ja korkeampien energioiden olevan. Mutta mikä on uutta? Tämä evoluutioprosessi on aina ollut haastava, mutta siitä saattaa tehdä tarpeettoman vaikeaa sydänenergian puuttuminen tai kokemus veljiemme ja sisariemme rakkauden ja tuen puutteesta.
Sydänenergia on kaikki, mistä on kyse korkeammissa ulottuvuuksissa. "Creating the New Reality" puhuu paljon tästä uuden energian saapumisesta ja siitä, miten sen kanssa työskennellään ja miten se "majoitetaan", koska siinä kaikki nyt asuvat ja siitä kaikessa on kyse.
Kaikki nämä linjaukset, sopeutumiset ja kaikki tämä suuri liike liittyvät sydänenergiaan. Havaitsemme nyt, että eroamme asioista, joissa ei ole sydänenergiaa (tai jotka eivät sovi yhteen sen kanssa, missä nyt olemme) ja alamme yhdistyä täydemmin niiden kanssa, jotka hyvin helposti ilmentävät sydänenergiaa. Näin myös uusia alkuja on ulottuvilla.
Kyllä, ovia sulkeutuu, asioita loppuu, menetyksiä tapahtuu ja eroamiset ovat ilmeisiä, kun samanaikaisesti ne asiat jotka sopivat sydänenergiamme kanssa yhteen, pysyvät tai alkavat ilmentää uutta. Näin navigoimme korkeammissa ulottuvuuksissa - sydämen avulla. Sydämen seuraaminen vie meidät luonnostaan uuteen asuinpaikkaamme ja tilaamme ja samalla voi vain tapahtua eroamista paikoista, joissa ei ole sydäntä tai joissa oma sydämemme ei enää ole, kun sydänenergia pyörittää nyt show'ta.
Ihmiset saattavat näyttää tällä hetkellä toimivan vain itsensä hyväksi, tiedostamatta, että meidän täytyy yhdistyä sydän avoimena selviytyäksemme tulevista ajoista. Energiakenttä monen ihmisen ympärillä voi näyttää sanovan "ovi suljettu" tai "poissa tältä päivältä" tai "pidättelen hengitystäni, kunnes tämä kaikki on ohi" tai "en näe sinua", kun itsensä suojeleminen näyttää vallitsevan. Tai myös "pidän huolen itsestäni ja tilastani, jotta voin selviytyä näistä mullistuksista ja olla vakaa tulevina aikoina. Nyt ei ole aikaa mihinkään muuhun." (Lisää tästä myöhemmin)
Isäni on tällä hetkellä sairaalassa valmistautumassa lähtöönsä, kun hän on kieltäytynyt kaikesta hoidosta ja antanut periksi prosessilleen. Hän ei voinut enää sinnitellä keinotekoisesti, kun hänen kehonsa ei ylläpidä häntä omin voimin. Aivan alusta saakka, hänen diagnoosistaan lähtien, on ollut sielutasolla hyvin selvää, ettei hän halunnut minua maisemiin tänä aikana. Teimme sopimuksen ihmistasolla ja olen pysynyt poissa kunnioittaen hänen pyyntöään ja saaden tiedon hänen terveydentilastaan kaukaisilta sukulaisilta. Kaikki on ollut jumalaisen täydellisessä järjestyksessä.
Mutta on sanottava, etten koskaan kuvitellut, että vanhemman menettäminen olisi niin vaikeaa. Isäni ja minä olemme olleet koko elämän ajan hyvin läheisiä ja meillä on ollut voimakas sydänyhteys. Tuntuu siltä, että kaikki yhtäkkiä muistuttaa hänestä, enkä selviä kovin pitkään kyynelten valumatta kasvojani pitkin. Vaikka olenkin hyvin tietoinen, miksi ja miten asiat tapahtuvat korkeammilla tasoilla, olen edelleen ihmiskehossa ja minulla on inhimillisiä tunteita, kun elän fyysisessä todellisuudessa.
On vaikeaa kuvitella, että tämä ainutlaatuinen energia, mitä tämä tietty sielu on ilmentänyt fyysisessä muodossa, ei enää koskaan kulje maan päällä. Voi niitä muistoja, joita on yhteisistä ajoistamme, miten hän antoi oman osansa siihen, kuka olen tänä päivänä ja sitä rakkautta, mitä hän antoi minulle ollessaan täällä. Nämä menetykset saavat ajan pysähtymään, perääntymään hetkeksi ja kenties tutkimaan, mistä elämässä on oikeasti kyse ja millä todella oikeasti on merkitystä.
Ollessani yhtenä päivänä pankissa yksi virkailijoista kysyi minulta, mitä minulle ja kirjalleni kuuluu (tunnemme kaikki toisemme melko hyvin jo). Pala kurkussa ja kyyneleet silmissä kerroin hänelle isästäni. Hän antoi välittömästi kotinumeronsa ja pyysi soittamaan hänelle, jos tunsin tarvetta. Toiset jotka ovat saaneet tietää surustani ja menetyksestäni, ovat näyttäneet pysyvän erillisyysmuurin takana, mihin sisältyy suuri enemmistö niistä ihmisistä, jotka ovat tuttujani.
Olen alkanut miettiä, onko sydänenergiasta tullut harvinaista, kun hyvin monet ihmiset planeetalla ovat viime aikoina tunteneet paljon tuskaa, kärsimystä ja turhanaikaisuutta. Ovatko vanhan maapallon loppupäivät olleet liikaa joillekin ja se on sulkenut sydämemme? Ja sallimmeko me, joiden sydän pysyy auki, edelleen itseämme käytettävän hyväksi, poljettavan ja imettävän kuiviin?
Kun etenemme, opimme todella, miten navigoidaan sydänenergialla. Osaamme pitää sitä saatavilla toisille sydänenergioille ja sulkea sen niiltä, jotka eivät ole valmiita ja jotka eivät näe meitä.
Tiedämme aina, milloin nyt melkein sukupuuttoon kuollutta sydänenergiaa on läsnä, koska tunnemme sen välittömästi. Se on se aalto ja liima, mikä tuo meille kaiken ja sallii meidän ilmentää melkein välittömästi. Se yhdistää meidät, jos sallimme sen ylittää kaiken muun. Alamme tuntea ja nähdä itsemme sydämestä sydämeen. Ja vedämme puoleemme sitä, mikä yhdistyy sydämemme kanssa.
Kun piirimme ikään kuin alkavat pienentyä, niissä yhteyksissä jotka pysyvät korkeammissa ulottuvuuksissa oleviin, on kyse sydämestä. Kyllä, alamme yhdistyä niiden kanssa, jotka jakavat tämän energian. Nousemme pintaan kuin kerma ja pysymme kaiken sen ylä- ja ulkopuolella, mitä nyt tapahtuu ylösnousemustikkaiden alemmilla askelmilla. Kolina jalkojemme alla, maanmuutosten aikaansaama muuttuminen ja valikoituminen luovat hyvin luonnostaan uusia yhteyksiä, kun kaikki muut yhteydet järjestyvät uudelleen ja siirtyvät uuteen tilaan, joka sopii yhteen sen kanssa, missä kukin energia värähtelee nyt. Joskus tuntuu, ettei tällä seulonta- ja valikointiprosessilla jota olemme kokeneet monta vuotta, ole loppua, kun kehitymme aina korkeammalle.
Monet asiat alkavat nyt pudota pois, kun ne eivät voi enää olla näissä uusissa ja korkeammissa värähtelyissä. Kun maanmuutokset jatkuvat, koemme lisää ja lisää törmäyksiä, loppumisia ja ovien sulkeutumisia, kun vanha valmistautuu lähestyvään tuhoutumiseensa. Asiat alkavat tulevina aikoina kaatua hyvin nopeasti kuin dominot. Mutta tämän tiesimme lopulta tapahtuvan. Tiesimme jollain tasolla, että prosessi kehittyisi näin.
Koemme nyt "loppumisten" loppuvaiheita voidaksemme aloittaa alusta. Kun siis saamme uutta vahvuutta yhteydestämme uuteen maapalloon, valmistaudumme seisomaan selkä suorana ja tuomaan sisään uutta - täysin uuden maapallon, joka korvaa vanhan, sitten kun aika on oikea.
Kirjassa "Crossing Over" hahmotellaan suunnitelma, miten meistä tulee itseriittoisia/omavaraisia, ennen kuin yhdistymme kokonaisuudeksi. Näin suunnitelmana on kyetä ylläpitämään itsensä ennen yhdistymistä muihin. Meidän on oltava yksilöitä aidolla ja vahvalla tavalla, ennen kuin luomme korkeammalla värähtelevän kokonaisuuden. Näin sitten tapahtuu, kun monet huomaavat ottavansa haltuun oman tilansa ja varmistavansa, että he pystyvät olemaan lujana tulevina aikoina. Mutta tämä ei merkitse, ettei meillä ole sydänyhteyksiä tänä aikana.
Voimme ottaa vastuun omasta tilastanne ja tulla vahvaksi ja vakaaksi ja samaan aikaan välittää syvästi veljistämme ja sisaristamme, silloin kun he tarvitsevat sydänenergiaamme. En puhu nyt sellaisten pelastamisesta, jotka ovat päättäneet olla siirtymättä eteenpäin tai kasvamatta ja laajentumatta, vaan toistemme rakastamisesta ja olemisesta läsnä toisiillemme niiden haastavien aikojen läpi, jotka ovat vasta nyt alkamassa.
Tänään päätin nousta autooni - kissa perässä - ja suunnata sen kohti tytärtäni ja lapsenlapsiani USA:n toisella laidalla. Aion pysähtyä matkan varrella pienissä ja tuntemattomissa kaupungeissa ilman tavoitteita tai suunnitelmia ja katsoa, missä on edelleen sydän ja sielu läsnä (koska tiedän olevan kaikkialla). Odotan innolla uskoni palautumista ihmisiin. Synkronististen ja suunnittelemattomien kohtaamisten myötä - kun sydänenergia vetää luonnostaan puoleensa sydänenergiaa - odotan innolla hämähäkinseittieni siivoamista, energiani uudistamista, yhdistymistä isääni uudella tavalla hänen siirtymänsä jälkeen ja toivottavasti valmistautuen uusiin alkuihini, kun palaan kotiin.
Sinne sydämeni nyt vie minua - kohti monien muiden sydämiä matkan varrella. Eikä sattumalta - se on täysin harmoniassa yhden uuden hankkeeni ja tarjontani kanssa. Jos seuraamme sydäntämme, jos menemme sitä kohti, mitä on olemuksemme ytimessä ja kuka ja mitä todella olemme, ja jos seuraamme leivänmuruja paikkaan, mikä on täynnä omaa sydäntämme ja mikä aktivoi sydämen myös muissa, emme voi mennä vikaan.
Monet meistä syntyvät tätä aikaa varten - tätä maapallon massiivista muutosaikaa varten. Ja tämän totuuden vuoksi seisomme helposti selkä suorana ja lujana tulevina aikoina, kun tuomme tullessamme täysin uuden todellisuuden.
Suurella rakkaudella ja kiitollisuudella,
Karen
-----------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti