RAKKAUS JA MYÖTÄTUNTO

Akaasisia tiedostoja kanavoinut Jen Eramith M.A
Kesäkuu 2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

Mitä myötätunto on ja miten se eroaa rakkaudesta?

Yksinkertaisesti voi sanoa, että myötätunto on rakkautta toiminnassa tai rakkautta konkreettisessa muodossa. Se tekee siitä konkreettista, että ihminen tuntee sen. Se on energiaa, mitä kulkee lävitsenne, ja rakkaus on energia, joka tekee teidät. Rakkaus on energia, joka tekee kaiken. Rakkaus on kaiken luontainen värähtely.


Myötätunto on kuin rakkautta liikkeessä. Se on rakkautta, silloin kun se välitetään ihmisen kautta. Siitä tulee inhimillistä ja siksi kumpikin tuntuu ja sitä voidaan soveltaa ympäröivään maailmaan. Myötätunto ja rakkaus ovat samaa energiaa, mikä ottaa eri muodon. Myötätunnon sanomme olevan luontaisesti inhimillistä ja tämä on tärkeää ymmärtää, koska se auttaa selittämään yhden syyn, miksi ihminen on olemassa.


Rakkaus on jo olemassa universumissa. Itse asiassa rakkaus on paljon helpommin ulottuvilla, silloin kun ette ole ihminen. Silloin kun ette ole ihminen, muistatte, kuka oikeasti olette ja että teidät on tehty rakkaudesta. Siksi tulee mahdottomaksi toimia mistään muusta kuin rakkaudesta, koska olette jatkuvasti tietoinen siitä, että olette rakkautta. Ollessanne ihminen unohdatte tuon rakkauden. Unohdatte todellisen luonteenne.


Rakkauteen pääsemisestä tai rakkauden valitsemisesta tulee radikaali ja voimallinen teko. Jokainen teko joka perustuu rakkauteen, on merkittävintä myötätuntoa. Myötätuntoa tulee, silloin kun valitsette nähdä maailman rakkauden silmin. Myötätunto perustuu valintaanne nähdä jokin tilanne sydämenne rakkaudella. Nähdä kaikki mitä tapahtuu muotona rakkaudesta. Etsiä tilanteesta sitä, mitä voitte rakastaa, ja valita keskittyvänne siihen. Kaikki tämä muodostaa myötätunnon.


Myötätunto on aina valinta. Synnytte puhtaan rakkausenergian kera, mutta teidän on valittava tuo rakkaus saadaksenne myötätuntoa. Myötätunto on siis uskomattoman pyhää, koska se kietoutuu syvästi vapaaseen tahtoonne.

Myötätuntoa ei tapahdu vahingossa, se on aina valinta. Osa ihmisenä olemisen tarkoitusta on selvittää, miten tehdään tuo valinta niin usein ja niin tehokkaasti kuin mahdollista.

Miten voimme löytää myötätuntoa jotain sellaista kohtaan, mitä emme rakasta?

Tapa tämän tekemiseen on ymmärtää ensin, että rakkautta on kaikessa, loukkaavimmassakin tilanteessa. Myös ilkeämielisimpään ihmiseen tai ilkeimpään tekoon on upotettuna jonnekin rakkautta, koska rakkaus on kaiken ydinenergiaa.

Silloin kun joku on ilkeämielinen, kun joku tekee jotain loukkaavaa, kyse on aina harhaanjohdetusta ja hämmentyneestä yrityksestä tuntea itsensä paremmaksi tai toisin sanoen, tuntea olevansa rakastettu tai rakastettava.

Silloin kun joku lopulta päätyy tekoon, joka on ilkeä tai loukkaava tai ruma, se johtuu vain siitä, että se on hänen paras yrityksensä siinä, mistä hän tulee ja mitä hän on kokenut aiemmin. Tämä on hänen paras yrityksensä tuntea olonsa paremmaksi ja tuntea taas rakkautta.


Tietysti, kuten useimmat teistä ovat oppineet, ilkeämielisimmät teot näyttävät ehkä antavan välitöntä helpotusta loukatuksi tulemisen tunteeseen, mutta pitkässä juoksussa ne itse asiassa tuovat vähemmän rakkautta tietoisuuteenne. Jokainen teistä opettelee päästämään irti ilkeämielisistä toimista. Opettelette päästämään irti pikkumaisista ajatuksista ja syleilemään jatkuvasti rakkautta - valitsemaan jatkuvasti myötätunnon.


Silloin kun näette jotain, mitä ette rakasta, kun näette jotain rumaa tai loukkaavaa tai muuten inhottavaa, on tärkeä katsoa pinnan alle ja nähdä, miten jokaista osallistujaa motivoi rakkaus, miten jokainen ihminen haluaa syvällä epätoivoisesti tuntea rakkautta. Jos voitte löytää tämän kaiken rumuuden pinnan alta, löydätte kyvyn olla myötätuntoinen sen osalta.

Vaikka ette pystyisikään ymmärtämään tai suhtautumaan tai hyväksymään jonkun loukkaavaa tekoa, voitte aina syleillä myötätunnolla sitä tunnetta, että hän toimii loukkaantuneena. Olettakaa, että jossain matkan varrella tuota ihmistä on loukattu.


Kun todella kamppailette tunteaksenne myötätuntoa jotain kohtaan, voitte käyttää temppua ja kuvitella tuon ihmisen pikkulapseksi. Kuvitelkaa, mikä on ehkä tuonut hänet tähän tilanteeseen.


Jos hän käyttäytyy huonosti, voitte olettaa, että häntä on kohdeltu näin huonosti tai vielä huonommin, luultavasti ollessaan liian nuori puolustaumaan.


Jos voitte alkaa ajatella tätä ja tuntea myötätuntoa tuota hänen kuviteltua lapsiversiotaan kohtaan, se pehmentää teitä. Myötätunnon tunteminen sitä kohtaan, mitä kuvittelette hänen olleen lapsena, on sama asia kuin myötätunnon tunteminen häntä kohtaan nyt. Myötätuntoa on kummallakin tavalla. Tämä on oikopolku tai tapa, mitä monet teistä voivat käyttää päästäkseen sen alle, mihin reagoitte pinnalla.


Toinen uskomattoman tärkeä asia tässä on, että teidän, jokaisen teistä, on jatkettava niiden tapojen parantamista, joilla teitä on loukattu. Usein kamppailunne myötätunnon tuntemisen kanssa johtuu siitä, että pinnalla tapahtuva muistuttaa teitä liikaa jostain, mikä on loukannut teitä menneisyydessä. Se palauttaa teidät mielessänne paikkaan, missä tunnette voimattomuutta ja pienuutta.


Silloin kun reagoitte johonkin ilman myötätuntoa, se johtuu tyypillisesti siitä, että tekin loukkaannutte ja päädytte tuntemaan itsenne huonoksi. On erittäin tärkeää, että omistaudutte jatkuvasti sen merkille panemiseen, missä kohtaa horjutte.


Nimetkää ne elämänne osat, joissa käyttäydytte huonosti, joissa myötätuntonne tuntuu saavuttamattomalta. Sen sijaan, että kuvittelette myötätuntonne olevan saavuttamattomissa toisen ihmisen huonon käyttäytymisen vuoksi, harkitkaa sitä, että se on saavuttamattomissa, koska olette loukkaantuneet niin syvästi, että teidän tarvitsee perääntyä tästä tilanteesta ja palata muistoihinne.


Palatkaa kysymykseen: "Miten loukkaannuin?" "Miten voin tuntea sen?" "Mitä sellaista kannan mukanani, mikä vain odottaa laukaisemista?" Kun ratkaisette nämä asiat, myötätunnosta tulee hyvin helppo asia saavuttaa joka päivä.

 

Miten voimme antaa itsellemme täysin anteeksi ne valinnat, joita olemme tehneet ja jotka ovat vahingoittaneet muita?

Erityisesti vahingoittaneet lapsiamme?

Itselleen anteeksi antaminen on hyvin samanlainen prosessi kuin myötätunnon saavuttaminen. Anteeksianto tapahtuu, silloin kun löydätte sen osan itsestänne, mitä kohtaan teillä on myötätuntoa. Itsellenne anteeksiantamisen työstäminen johtaa teidät usein tarkastelemaan, mikä meni pieleen, ja tunnistamaan, että tuolloin todella teitte parhaanne.

Koska se on oikeasti totta, että aina - silloinkin kun joku tekee suuria virheitä - te kaikki teette parhaanne ottaen huomioon sen, mitä teille on tapahtunut menneisyydessä - ottaen huomioon, miten olette loukkaantuneet aiemmin, ottaen huomioon resurssit tai resurssien puutteen, mitä olette kokeneet elämässänne tähän mennessä.

Teidän on palattava taaksepäin ja ajateltava, että tehdessänne nuo virheet työskentelitte niillä työkaluilla, joita teillä oli. Joitain työkaluja puuttui. Teidän täytyy palata vielä kauemmas lapsuuteenne ja tunnistaa, mitä sellaista saitte tai ette saaneet, mikä johti riittämättömään työkalupakkiin.

Kun pääsette siihen, huomaatte, että teidän täytyy antaa anteeksi myös vanhemmillenne, holhoojillenne, opettajillenne ja kaikille muille ihmisille, jotka satuttivat teitä tai eivät satuttaneet riittävästi lapsuudessanne.

Kun menette sinne, teidän on tunnistettava, että kaikki nuo lapsuutenne aikuiset tekivät parhaansa ottaen huomioon heidän oman loukkaantumisensa.

Palaatte taaksepäin kuin dominovaikutus. Jatkatte taaksepäin menemistä ja havaitsette, että jokaiselle ihmiselle on annettu rajallinen työkalusarja elämäänsä varten ja sitten he tekevät parhaansa ja tekevät virheitä. Perimmiltään anteeksiantaminen itsellenne merkitsee koko tilanteen anteeksiantamista.

Antaaksenne anteeksi itsellenne teidän on annettava anteeksi niille, jotka satuttivat teitä ja jotka satuttivat heitä. Kohtaatte tarpeen antaa anteeksi yhteiskunnalle, joka sorti esi-isiänne, ja esi-isillenne jotka sortivat vanhempianne ja vanhemmillenne jotka sortivat teitä jne. Näin anteeksianto toimii.


Tämä on syy siihen, että sen saavuttaminen voi olla konstikasta - anteeksianto ei tapahdu yhden kerran. Se on olotila. Ette voi antaa anteeksi yhtä tekoanne antamatta anteeksi koko tilannetta, joka siihen johti. Tämä sisältää myös kaikki ne muut virheet, joita olette tehneet.


Anteeksiannosta tulee enemmänkin mielentila kukin luettelo, josta viivaatte yli asioita. Anteeksiannosta tulee valinta nähdä itsenne ja elämänne ja virheenne rakkauden silmin, myötätunnon silmin - nähdä itsenne myötätuntoisesti. Tämä on teidän kaikkien saavutettavissa ja itse asiassa on tulossa aina vain mahdollisempaa teille kaikille elää anteeksiannon ja myötätunnon tilassa.

Mutta se ei tapahdu vahingossa eikä se tapahdu, koska kaikki muut muuttuvat. Se tapahtuu, koska teette tuon valinnan. Sitten seuraavassa hetkessä teette tuon valinnan uudestaan jne., kunnes elätte suurimman osan hetkistänne anteeksiannon tilassa.