Tervehdys!

Tässä sitä nyt sitten Viimein kirjoitellaan ekaa varsinaista blogitekstiäni -
Jännää! ;)
Pitkään jo pyöriny mielessä aloittaa bloggaaminen ja miettiny eri nimivaihtoehtojakin blogilleni jo pitkään ja sisältöäkin, mitä kaikkea tänne haluan kirjoitella ja jakaa kanssanne.
Monenmoista aihetta onkin jo tullu mieleeni ja tuskin maltan odottaa saavani jakaa ajatuksiani ja kokemuksiani teille :)

Ajatuksenani on jo tosi pitkään ollu löytää jokin sopiva paikka, missä rennosti kirjoitellen avautua aroistakin asioista, joita meillä kaikilla aivan varmasti on elämässä ollut ja tulee aina olemaankin. Itsellänikin niistä on kokemusta ja kertomista vaikka ja kuinka ja haluan niitä ehdottomasti jakaakin muillekin, sillä uskon, että niistä saattaisi olla vielä joku päivä jonkinlaista apua jollekulle blogiini eksyneelle lukijalle.

Itsestäni sen verran, että olen jo "parhaassa iässäni" (mutten vielä mikään ikäloppu sentään!)  oleva naisihminen, jolla siis on jo niitä elettyjä vuosia takanaan ja melkoista Elämänkoulua olenkin tähän asti käynyt, jos näin voi sanoa. Paljon siis elämää koettuna takanapäin ja toivon mukaan niitä vuosia on edessä vielä tulevassakin.
Elämäni on ollu aikamoista ylä- ja alamäkeä, "vuoristorata-meininkiä, kovasti on tullu pyristeltyä vastatuulta päin eräitäkin kertoja, hakattua päätään seinään, tällainen synnynnäinen jukuripää kun satun olemaan ;)
Monta asiaa ja juttua on siis tullu opittua vanhanaikaisesti eli ns. kantapään kautta ja nyt vasta olen alkanu jotenkin oivaltaa elämän perusasioita enkä enää ole niin kapinallinen ja vastaanharaava, mitä aikaisempina vuosinani.

Parisuhteessa en ole ollu enää vuosiin (eipä tosin ole ollu mielenkiintoakaan niin) erottuani lapseni isästä. Välillä sitä on tietenkin ajatellu ja salaa mielessään toivonu, josko jonkun itselleen sopivan miehen löytäisi, mutta kun ei kohdalle ole vielä kopsahtanut sellaista sopivaa, kunnollista miestä, niin siviilisäädyltäni olen siis edelleen sinkku ja yh-äiti, ja onnellinen sellainen :)
Onhan sitä välillä aika rankkaakin ollu pienen lapsen kanssa tämä elo, ei se mitään helppoa ole todellakaan, mutta monenlaisten vaikeuksien ja vastoinkäymisten kautta sitä on jotenkin vain vahvistunu ajan myötä, enkä kyllä yhtään päivää vaihtaisi pois.
Ja itsepä aikoinaan valintani tein lähteä eri teille lapsen isästä, koska muutakaan järkevää vaihtoehtoa ei tuolloin enää ollut jäljellä eli en siis ole mikään jätetty yh-parka, vaan ihan oman valintani kautta tähän tilanteeseen itseni "saattanut".


En taida tällä kertaa tämän isompaa alkupuhetta pitää, ettette pitkästy minuun heti jo ensimetreillä ;)
Mulla kun on sellainen "paha tapa", etten kovin lyhyesti osaa kertoilla asioistani ja sekös saattaa joitain (jopa itteäni, myönnän) toisinaan sapettaa ja ärsyttää pitkiä jaarittelujani kuunnellessaan. Ja sit vielä kun usein tulee jostain asiasta mieleen jokin toinen juttu, niin sitä helposti ja huomaamattaan eksyy ikäänkuin väärille poluille eli huomaa pian kertovansa jo jotain aivan muuta, mistä alunperin oli aloittanu kertomaan ;)
Mutta minkäs sille mahtaa, jos sattuu olemaan tällainen  perinpohjaisesti asioista höpöttelevä.