Onko lapsellasi suuret, viisaan näköiset silmät? Onko hän alle yhdeksän vuoden ikäinen?
Entä kestikö hänellä tavallista kauemmin oppia puhumaan?
Jos vastasit kaikkiin edellä mainittuihin kysymyksiin myöntävästi, saattaa silmäteräsi olla kristallilapsi.
New Age -piireissä on jo muutamien vuosien ajan puhuttu kahdenlaisista lapsista: ns. indigolapsista, joita on syntynyt pääasiassa vuoden 1978 jälkeen, sekä kristallilapsista, joita on syntynyt vuodesta 2000 eteenpäin.
Systeemin hajottajat ja rauhantekijät
Kirjallisuuden mukaan indigo- ja kristallilapsilla on nykyisessä ihmiskunnan murrosvaiheessa erilaiset tehtävät.
Indigoiden tarkoitus on hajottaa sellaiset yhteiskunnan rakenteet, jotka eivät enää toimi. Siksi indigot ovat luonteeltaan kapinallisia ja saattavat vaikuttaa rauhattomilta. Koulu ei heitä yleensä kiinnosta, eivätkä he jaksa keskittyä läksyihin.
Indigolapsista kirjoittaneen amerikkalaisen Lee Carrollin mukaan heillä onkin usein virheellisesti jokin autisminkirjon diagnooseista (adhd, asperger, add).
Kristallilapset ovat indigolapsista poiketen luonteeltaan hyvin rauhallisia ja rakastavia sekä myös kauniita. Erityisesti heidän suuret silmänsä herättävät ympäristössä huomiota. Heidän tehtävänsä on tulla indigoiden jäljessä eräänlaisina rauhanrakentajina.
Kuten indigolapsilla, myös kristallilapsilla saattaa olla (virheellisesti) diagnosoituja neuropsykologisia häiriöitä. Suurella osalla kristallilapsista puhumisen aloittaminen ajoittuu vasta kolmanteen tai jopa neljänteen ikävuoteen, mikä usein johtaa autismiepäilyihin.
Pikkumeedioita?
Sekä indigo- että kristallilapsilla on monien kirjoittajien mukaan paranormaaleja kykyjä, kuten taito keskustella kuolleiden kanssa sekä kommunikoida telepaattisesti. Varsinkin kristallilasten on sanottu olevan telepaattisesti suuntautuneita.
Kristallilapsista ja heidän kasvatuksestaan luennoiva Doreen Virtue väittääkin kirjassaan The Chrystal Children – A Guide to the Newest Generation of Psychic and Sensitive Children kristallilasten myöhään alkavan puheen johtuvan näiden pitkälle kehittyneistä telepaattisista taidoista. Puhumisen sijasta he kommunikoivatkin äitiensä kanssa sanattomasti, jolloin tarvetta puhumiseen ei yksinkertaisesti ole!
Myös aikuiset tunnistavat itsensä kristallilapsiksi
Tätä nykyä myös lasten vanhemmat saattavat tunnistaa itsensä indigoiksi tai kristalleiksi, vaikka heidän syntymäaikansa eivät täsmää alkuperäisten syntymävuosien kanssa. Tunnistamisessa käytetään apuna piirrelistoja- ja testejä, joita löytyy kirjallisuudesta ja internetistä.
Kaikki eivät kuitenkaan luota näiden listojen ja testien ehdottomaan oikeellisuuteen, ja Internetin palstoilla käydäänkin paljon keskusteluja siitä, kuka on todellisuudessa indigo- tai kristallilapsi ja kuka ei. Viime aikoina onkin korostunut suuntaus, jonka mukaan henkilökohtainen tunne omasta erityislaatuisuudesta riittää todisteeksi.
Vai sittenkin ADHD ja autismi?
Minkäänlaisia tieteellisiä todisteita näiden uudentyyppisten ihmisten olemassaolosta ei ole.
Skeptikot epäilevätkin, että vanhempien tarve kokea omat lapsensa positiivisella tavalla erityislaatuisiksi adhd-diagnoosin tai muiden negatiivisiksi leimattujen neuropsykologisten diagnoosien jälkeen on edesauttanut indigo- ja kristallilapsi-ilmiöiden syntymistä.
Erityisesti kiistely lasten ADHD -lääkityksen oikeutuksesta on antanut monille vanhemmille varsinkin Yhdysvalloissa pontta etsiä vaihtoehtoisia selityksiä lapsiensa ongelmiin.
Kristalli- ja indigolapsista kirjoittava Doreen Virtue kuitenkin tyrmää lääketieteen tavan määritellä lapsia neurologisten häiriöiden kautta. Hänen mukaansa kyse ei ole toimintahäiriöistä, vaan uudenlaisista ihmisistä, jotka kokevat asioita eri tavalla ja joilla on taitoja, joita valtavirtayhteiskunta ei ymmärrä.
Ja täytyy sanoa, että itsekin uskon asian olevan juuri näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti