Uutiskirjeestä 7.6.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
ARKKIENKELI URIEL:
Harhaa vai itsepetosta?
Harha on kolmannen ulottuvuuden polku - mielen luomuksia jotka ovat uskomustenne, ajatustenne ja havaintojenne fyysisiä edustajia. Mieli tekee tätä luodakseen fyysisen perustan, minkä se tietää olevan totta. Silloin kun uskotte mielen luomuksiin, olette itsepetoksessa.
Tämä luo totuuden, missä sitä ei ole, ja sallii fyysisen maailman uskomuksesta tulla todellisuus olemassaolostanne. Voitte muuttaa harhaa, mutta teidän on myös transformoitava itsepetos tai jatkatte saman todellisuuden ilmentämistä etsiessänne vakautta ja totuutta.
Vaikka kolmannen ulottuvuuden harha vaikuttaa olevan totta, sen totuus on vain mielessä. Ja koska se on uskomustenne peili, on helppoa hyväksyä se totuudeksi. Hyvin suuri osa maailmasta pysyy itsepetoksen tilassa ja tästä syystä on hyvin vaikeaa saada aikaan transformaatiota, koska vaikka harha voidaan muuttaa, on tartuttava itsepetokseen, jotta todellisuus voidaan muuttaa korkeampiin ulottuvuuksiin.
Ilman tätä muutosta itsepetos sallii aineellisen totuuden ylittää henkisen totuuden. Henkisen totuuden todellisuutta ei voi nähdä ilman mielen kumppanuutta, koska mieli luo sen, minkä voitte "nähdä" - se tuo muodon fyysiseen maailmaan.
Älkää huijatko itseänne uskomaan maailman kaaokseen. Se on vain peili tuon hetken ajattelustanne. Jotta se ilmentyy jatkuvasti, sitä on jatkuvasti tuettava niiden ajatusten ja uskomusten harhakuvitelmilla, jotka antavat sille muodon. Kun ne poistetaan, harha katoaa ja olette vapaa luomaan uuden todellisuuden.
Ainoa aito todellisuus on hengen todellisuus, se joka tukee voimaanne ja jumaluuttanne. Kaikki muut totuudet ovat vääriä, syntyneitä mielen halusta laajentaa omia uskomuksiaan ja omaa voimaansa.
Itsepetostila on mukava ja turvallinen monille, vaikka se on epävakaata ja pelokasta, mitä jaatte toisten kanssa. Mielenne tuntee sen ja sen voi nähdä. Itsepetoksesta irtipäästäminen poistaa todellisuutenne harhan ja voitte seistä yksin, tuetta ja ilman perustaa. Tämä on pelottava paikka olla, mistä syystä monet ottavat pienen askeleen sen suuntaan ja palaavat takaisin mukavaan itsepetostilaansa.
Oletteko valmiita hyväksymään jumalaisen totuutenne
ja päästämään irti itsepetoksestanne?
Voitteko olla rentona totuutenne muuttuvissa energioissa,
kun harha muuttuu hetkestä toiseen?
Mitkä aspektinne tarvitsevat itsepetoksensa mukavuutta
ja miten voitte luoda rauhaa ja iloa, jos fyysisessä
maailmassanne mikään ei tue tuota uskomusta?
Silloin kun olette valmis tietämään totuutenne, voitte luoda todellisuutenne tietoisen aikomuksen tilasta ja harhan sijasta teillä on taivas maan päällä.
Käyttämättömät mahdollisuudet
Ja tämä saa meidät tuntemaan surua ja masennusta. Katsoessamme nykyhetkestä menneisyyttämme, näemme kaikki harha-askeleemme, pelkomme ja harhaanjohdetut tekomme. Voimmeko saada nuo hetket takaisin? Mitä tapahtuu käyttämättömille mahdollisuuksillemme?
On monia eri polkuja, jotka olisimme voineet valita elämässämme, mutta se minkä valitsimme, oli ainoa, joka oli todella käytettävissämme, kun otetaan huomioon, mitä meidän tarvitsi oppia elämässä - niin kauan kuin olimme karmallisen kohtalomme polulla.
Toisia vaihtoehtoja oli olemassa, mutta tuolloin olimme joko liian pelokkaita tai sotkeutuneena sielusopimustemme täyttämiseen harkitaksemme niitä. Ne olivat vaihtoehtoja, jotka pelottivat meitä, joita emme uskoneet voivamme tehdä, tai tuolla polulla oli liikaa esteitä, jotta olisimme uskaltautuneet sille.
Hyvin usein valitsemme polun, jota pidämme helpoimpana, käsittämättä, että se rajoittaa mahdollisuuttamme laajentua. Tämä pitää meidät kohtalon polulla. Silloin kun tiedostamme, että olemme "hukanneet" mahdollisuutemme, ajattelemme, että koska elämä on lyhyt, olemme heittäneet nuo tilaisuudet pois ja meitä on iäksi estetty löytämästä, mitä aarteita meillä on kenties ollut ulottuvilla. Mutta mahdollisuuksia ei koskaan hukata ja ne ottavat uusia muotoja, kun valmistaudumme niihin.
Se elämä mikä meillä olisi voinut olla, on meillä nyt - ilman karman kautta elämisen taakkaa. Kaikki mikä olisi voinut tuoda meille iloa menneisyydessä, voidaan muuntaa tilaisuudeksi iloon läsnä olevassa hetkessä. Valmiutemme olla avoin tämän hetken mahdollisuuksille - samalla kun herätämme taas unelmamme, joiden olemme antaneet nukahtaa sisällämme - luo uusia mahdollisuuksia sen tuhkasta, "mitä olisimme voineet olla".
Sitten voimme löytää sitä iloa, menestystä ja rauhaa, minkä luulimme hukanneemme, koska annoimme tilaisuuksien mennä ohi. Ne eivät ole poissa, ne vain odottavat meidän muistavan, kuka olemme, ja luovan "aukon" niiden ilmentymiseksi meille.
Kellumista vai vastavirtaan uimista?
Maailma näyttää romahtavan tällä hetkellä. Tapahtuu hyvin monia eri asioita, joka murentavat uskoamme ihmisiin. Kun kuulemme lisää, mitä tapahtuu maailmassa, politiikassa, taloudessa ja ihmisillä yleisesti ottaen, voi olla vaikeaa olla olematta vihainen, masentunut ja surullinen.
Miten asiat voivat olla niin pielessä ja tunnemmeko
enää koskaan turvaa ja varmuutta?
Onko meillä koskaan ollut turvaa ja varmuutta vai
olemmeko vain eläneet harhassa, mistä nyt heräämme?
Olemmeko kaikki kelluneet tietämättömyyden meressä
ja miten voimme muuttaa suuntaa?
Monta vuotta sitten olin rantalomalla perheeni kanssa ja menimme pieneen kumiseen pelastusveneeseen joidenkin muiden lasten kanssa. Koska meitä oli niin monta, meillä ei ollut tilaa airoille, joten jätimme ne rannalle. Nauroimme ja puhuimme käsittämättä, että virtaus vei meitä merelle päin. Sitten kun näimme poijut, tiesimme olevamme vaikeuksissa.
Hengenpelastajien oli tultava veneellään hakemaan meidät takaisin rannalle. Vaikka meillä olisi ollut airotkin, vastavirtaan meneminen olisi ollut vaikeaa. Meidän olisi pitänyt laittaa joku seisomaan veteen ja pitelemään venettä, mutta kaikki halusivat olla veneessä, missä kaikki hauska oli. Kukaan ei halunnut pitää venettä, jottei se kelluisi merelle virtauksen mukana.
Kun elämme keskittyen aineelliseen olemassaoloomme, unohdamme ilmentämisen ja maailman luomisen. Sen sijaan annamme maailman luoda itsensä ja se tekee sen harmonisoituen hallitsevimpiin energioihin - ja kaikki virtaavat sen mukana, mitä tahansa luodaan. Jos nuo energiat ovat rakastavia ja myötätuntoisia, maailma heijastaa sitä. Jos ne ovat ahneita, itsekkäitä, manipuloivia ja kontrolloivia, sitä näemme maailmassa.
Olemme tietoisia ongelmasta, kun olostamme tulee epämukava. Miten muutamme sen?
Voimme olla vihaisia maailmalle, mutta se vain lisää energioita, jotka ovat luoneet tuon tilanteen. Sen sijaan voimme kohdistaa energiamme siihen, mitä haluamme luoda, lisätä valonkipinän niihin pimeyden virtauksiin, joissa kaikki ovat piittaamatta kelluneet. Liikkumisen eteenpäin aloitamme pitämällä paikallaan venettämme, jottei se mene virtauksen mukana.
Se on yksinäinen paikka, kun katsomme kaikkien muiden kelluvan ohitsemme. Mutta sitten saamme riittävästi vauhtia, jotta meitä tuetaan ponnistelussamme.
Miten paljon ajastasi ja energiastasi käytät ollen vihainen maailmalle?
Mitä voit tehdä mennäksesi sitä virtausta vastaan,
mikä vie sinua omaan suuntaansa?
Huolehtijat
Kun aikuiset indigot lähestyvät keski-ikää, he ottavat uuden roolin perheensä huolehtijoina. Joskus he huolehtivat vanhoista vanhemmista tai muista sukulaisista, joskus lapsistaan, jotka eivät osaa elättää itseään. Tehtyään oman parantumis-, irtaantumis- ja irtipäästämistyönsä, he usein huolehtivat niistä ihmisistä, joista he päästivät irti.
Tässä prosessissa toimii monia dynamiikkoja, mitkä liittyvät siihen, miten toimimme opettajina, parantajina, oppilaina ja valotyöntekijöinä. Ja indigoina puhdistamme vanhoja energioita, transformoimme parantumiskiertoja ja liikutamme energiaa. Nämä tilanteet auttavat meitä sulkemaan työmme ympyrän ja sallivat meidän saada aikaan enemmän, mihin olisimme pystyneet, jos olisimme välttäneet niitä.
Oli aika, jolloin monia sukupolvia eli samassa kodissa, mutta tilanne muuttui viime vuosisadalla. Nyt kehä umpeutuu eikä ole epätavallista, että taloudessa on useampi sukupolvi. Juuri kun luulimme olevamme vapaita elämään omaa elämäämme, meidän on päätettävä, otammeko vastuun tosista. Ja usein kyse on tilanteesta, missä "kyllä" on ainoa vastaus.
Nyt meillä on siis tilaisuus tehdä puheidemme mukaisesti
- voimmeko tehdä tämän rakkaudella ja myötätunnolla?
Voimmeko luoda tasapainon, käyttää rajojamme
ja saada myös vapautemme ja ilomme?
Noina aikoina minulla oli monta mahdollisuutta toimia puheideni mukaisesti parantajana, opettajana, oppilaana ja valotyöntekijänä. Se ei ollut aina helppoa, mutta tiesin, että se oli minulle tilaisuus sulkea ympyrä sieluryhmäni osalta ja saattaa loppuun pitkä parantumiskierto. Sen kautta opin paljon ja pystyin löytämään iloa ja rauhaa.
Ei ole helppoa ottaa vastuusta jostakusta, joka on aiheuttanut meille tuskaa, tai koska emme yksinkertaisesti halua. Tässä rajojemme vedosta tulee hyvin tärkeää. Voimme luoda tasapainon käyttämällä työkaluja, joita olemme hankkineet irrottautumis- ja irtipäästämistyössämme.
Voimmeko luoda uusia, tukevia ja voimallisia yhteyksiä sen sijaan, että yhdistymme niiden vanhojen energioiden kautta, jotka saavat meidät ärsyyntymään?
Voimmeko sen sijaan, että sanomme "kyllä" kaikkeen, laittaa itsemme ensimmäiseksi rakastavalla tavalla ja opettaa muita tiedostamaan tarpeemme paheksumatta heidän tukeutumistaan elämäämme?
Voimmeko nähdä tämän tilaisuutena harjoittaa rakkautta ja saattaa loppuun pitkän parantumismatkan sieluryhmämme kanssa?
Tämän nämä huolehtijatilanteet esittelevät meille ja silloin kun tiedostamme tämän, voimme käyttää niitä parhaiten oppimiseen, opettamiseen ja parantumiseen, jotta voimme saada iloa, rauhaa ja rakkautta.
-----------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti