Vapaasti suomentanut Pirjo LaineSillä ei ole merkitystä, miten paljon yritämme omien kokemustemme perusteella kertoa indigoillemme asioiden toimintatavasta, heidän on ymmärrettävä asiat itse.
Meidän on usein katseltava, kun he saavat aikaan ongelmia itselleen, käyvät läpi suurta tuskaa ja vaikeutta ja oppivat asioita vaikealla tavalla, kunnes eräänä päivänä he saavat ahaa-oivalluksen ja tajuavat asian.
Yhtäkkiä he ymmärtävät, kaikessa on järkeä ja he alkavat siirtyä elämässä eteenpäin. Ja kun he tietävät, he yleensä pystyvät jatkamaan tällä polulla ja olla käymättä läpi samoja ongelmia uudestaan.
Ahaa-oivallukseen pääseminen voi viedä kauan ja joskus se voi olla meille vanhemmille tuskallista.
Riippumatta siitä miten paljon me tiedämme, kokemuksemme ei ole pätevä tai indigolapsemme eivät usko meitä. En tiedä, miten monta kertaa lapseni ovat sanoneet, minulle että "en ymmärrä". Todellisuudessa he sanovat, että "anna minun tehdä tämä omalla tavallani".
Mutta koska heillä on ongelmia myös sen tietämisessä, miten vakavia jotkut seuraamukset voivat olla, meistä tuntuu joskus, että he ajavat silmät ummessa. Voimme vain toivoa, ettei heille satu onnettomuuksia ajaessaan näin.
Joskus siihen voi mennä aikaa, toisinaan taas ei. Uskon, että indigot pääsevät todella omaan energiaansa ja tietämykseensä ollessaan 25-30-vuotiaita. Tämä voi tuntua hyvin pitkältä ajalta, kun katselemme heidän kamppailuaan.
Niinpä monet indigovanhemmat kirjoittavat minulle kysyen, miten he voivat auttaa indigolapsiaan välttämään kamppailuja. Vastaan neuvoen, etteivät he voi tehdä sitä. Nämä lapset oppivat omalla tavallaan ja kasvavat omana aikanaan. Tämä prosessi voi olla vaikea ja puhun nyt omasta kokemuksestani.
Vaaditaan rakastavan tuen ja tiukan vanhemmuuden yhdistelmää heidän pitämisekseen kasvupolulla, koska he ovat usein laiskoja ja ei-motivoituneita ja antavat pitää itsestään huolta, jos teette asiat heidän puolestaan. Mutta kun he saavat ahaa-oivalluksen, heidän energiansa tulee todella läpi ja te saatte nähdä heidän lahjojensa ja taitojensa parasta loistoa.
***
Indigolapset voivat olla hyvin haastavia, koska emme koskaan tiedä, teemmekö oikein heidän kanssaan, arvostavatko he ponnistelujamme tai kuuntelevatko he edes meitä. He eivät halua puhua tunteistaan, joten emme usein tiedä, missä mennään.
Joskus kommunikointiväylät avautuvat, silloin kun he ovat vaikeuksissa ja tarvitsevat apuamme. Olemmeko valmiita auttamaan heidän sotkujensa siivoamisessa kaiken sen turhautumisen jälkeen, jota olemme kokeneet heidän kanssaan?
Jos olette lukeneet "Indigot ja itsemurha" -artikkelin nettisivuilta, tiedätte, että se kertoo omista kokemuksistani indigopoikani kanssa. Se oli vaikea ja turhauttava kokemus, joka kesti useita vuosia, ja samalla kun tunsin muutaman kerran houkutusta antaa periksi, tiesin, että hänen elämänsä riippui sitkeydestäni ja kyvystäni olla hänen vakaana tukenaan.
Vaikkei hän tunnustanutkaan sitä, hän oli siitä tietoinen. Useita vuosia myöhemmin hän tunnusti, että tukeni hänelle oli ainoa asia, joka esti häntä lähtemästä silloin, kun hän tunsi halua lähteä.
On haastavaa - vanhemmillekin - olla tukena jollekin, joka ei näytä haluavan sitä. Mutta on tärkeää, että pidämme pintamme indigolastemme kanssa ja olemme paikalla heitä varten. He oivaltavat asian lopulta.
Tämän ei ole tarkoitus sanoa sitä, että meidän on siedettävä huonoa tai epäkunnioittavaa käytöstä lapsiltamme. Tähän liittyy "vaikean rakkauden" tekijä, ja meidän on tasapainottava rakkautemme heitä kohtaan ja halukkuutemme tukea heitä, kunnioituksen ja huomioonottamisen tarpeemme kanssa.
Mutta jos annamme periksi heidän suhteensa, hekin tekevät sen itsensä osalta. Indigoilla on vaikeuksia selvitä maailmasta, ja voimme olla rakastavia ja tukevia vanhempia, jotka sinnikkäästi uskovat siihen, että he ovat lahjakkaita, menestymisen arvoisia ja arvokkaita, kunnes he voivat nähdä nämä asiat itse.
***
Indigoille on vaikeaa uskoa itseensä ja kykyihinsä, mutta niin se on meillekin, silloin kun he toimivat tavalla, mikä saa meidät uskomaan, etteivät he tiedä, mitä tekevät, tai emme usko heidän saavan aikaan mitään. Usein heidän käytöksensä ja toimensa näyttävät aivan päinvastaiselta, siltä että he tulevat epäonnistumaan.
Koska he eivät pyydä apua, voimme olla tilanteessa, ettemme tiedä mitä sanoa tai tehdä heidän auttamisekseen. Emme voi auttaa heitä, elleivät he pyydä sitä, mutta voimme kertoa ja osoittaa heille sen, että uskomme heihin, mitä tahansa he tekevätkin.
Yksi asiakkaani kamppaili indigotyttärensä käytöksen kanssa ja oli vähällä antaa periksi. Silloin kun hänen tyttärensä liittyi armeijaan, hän oli järkyttynyt ja varma siitä, että epäonnistuminen olisi ainoa mahdollisuus. Mutta hän piti huolen omanaan ja vain muistutti tyttöä siitä, että hän uskoi häneen.
Niinpä valmistumispäivänä nainen oli enemmän kuin ylpeä, kun hän näki tyttärensä viimein tulleen luottavaiseksi ja itsevarmaksi ihmiseksi, joka hän tiesi tyttären voivan olla.
Meille on vaikeaa olla hiljaa ja tekemättä mitään indigolastemme hyväksi, koska he voivat olla hyvin ei-motivoituneita ja ilman suuntaa eikä heillä näytä olevan mitään tarkoitusta tai sitoutumista mihinkään. Uskomme heihin ja heidän kykyihinsä saattaa heidät tämän läpi.
Olen kokenut tämän omien indigolasteni kanssa ja tiedän sen olevan totta. Heidän täytyy kokea elämää, tietää, miltä asiat tuntuvat ja miten pitkälle he voivat kokeilla onneaan, ennen kuin lopulta onnistuvat jossain.
Indigot muistuttavat meitä siitä, ettei elämässä ole kyse tekemisestä. Siinä on kyse siitä, keitä olemme. Kuten tiedämme, he eivät voi sietää ihmisiä, jotka eivät ole aitoja tai totuudellisia. He voivat jo kaukaa aistia, mikä ei ole totta tai "oikein". He voivat löytää ja lopulta löytävätkin oman polkunsa, mutta joskus heidän ponnistelunsa näyttävät meistä epäonnistumisilta ja ne voivat ollakin sitä.
Mutta indigolle nämä ovat tärkeitä askelia hänen polullaan, jotta hän voi kokea sen, mitä hän tuli tänne muuttamaan, ja tehdä siinä parhaansa. Voimme auttaa häntä uskomalla häneen, hänen onnistumiseensa ja kykyynsä löytää polku, joka antaa hänen loistaa.
***Kirjoitan usein indigoista ja heidän itseluottamuksen puutteestaan. Jos vaikutan toistavan itseäni, se johtuu siitä, että se on yksi asia estämässä heitä saavuttamasta menestystä ja onnea elämässään. He voivat olla maailman pessimistisimpiä ihmisiä ja tarvitsevat apua unelman ja tavoitteen luomisessa elämäänsä, mikä voi olla haastavaa.
Kun unelma on luotu, meidän on sitten tuettava heitä matkan varrella. Heidän tukipyyntönsä ei ole ehkä aina selvä, joten meidän on oltava virittyneenä siihen, miten he pyytävät apua, ja oltava paikalla antamassa sitä.
Kristallilapset ovat vielä liian nuoria ollakseen täysin maailmassa, mutta heilläkin on unelmia, joita tarvitsee tukea. Monet ovat intuitiivisia, empaattisia, taiteellisia ja musikaalisia, jotkut neron tasolla. He tarvitsevat tukeamme auttamaan heitä luomaan polun, jolla he voivat oppia hyväksymään lahjansa ja käyttämään niitä. Ilman tukeamme ja opastustamme heillä on vaikeuksia yhdistyä kykyihinsä ja sitten ilmentää niille kanavaa.
Heilläkin on itseluottamusongelmia eivätkä he ehkä ole tietoisia kykyjensä laajuudesta. Voimme opettaa sekä indigo- että kristallilapsillemme, miten ollaan rennosti itsensä, ja luoda tämän tapahtumiselle turvallinen tila.
Vanhempina haluamme lastemme olevan onnellisia ja menestyviä. Teemme paljon auttaessamme heitä saavuttamaan nämä asiat elämässään. Voimakkain asia, mitä voimme tehdä, on auttaa heitä luomaan unelma ja sitten tukea heitä siinä, mitä he tekevät.
Meille on annettu nämä lapset, koska olemme heidän paras ja vahvin voimavaransa, voimme auttaa heitä löytämään polun työnsä suorittamiseksi ja takaamme, että he käyttävät upeita lahjojaan parhaalla tavalla.
***
Saan monia viestejä nuorilta ja vanhemmilta indigoilta, jotka pyytävät apua ongelmiinsa ja miettivät, miten tai koska asiat muuttuvat. Vastaan ehdottaen asioita, ja saan palautteeksi usein pitkiä vastauksia, joissa he kertovat, miksi muutos ei voi tapahtua eikä se tapahdu.
Tavallisesti näiden vastausten mukana on rivejä siitä, miten toiset eivät voi hyväksyä heitä, miten heidän elämänsä on vaikeaa ja miten he eivät voi nähdä muutostarvetta. Vastaukseni on, että niin pitkään kun he ovat jumissa tilanteessa, missä he oikeuttavat omat uskomuksensa, mikään ei muutu.
Omien indigolapsieni kanssa huomasin, että he pystyivät löytämään oikeutuksen kaikelle tekemälleen. Ja oikeutukset olivat päteviä - asiat eivät toimineet heidän elämässään, heillä oli ongelmia ihmisten kanssa ja he olivat jumissa.
Mutta niin kauan kuin he oikeuttivat oman käytöksensä, he eivät tehneet mitään muuttaakseen tilannetta ja he jäivät tuohon energiaan. Heidän täytyi oppia vaikealla tavalla kokeillen asioita, jotka eivät ratkaisseet ongelmaa, koska he eivät kuunnelleet ja koska he olivat vakuuttuneita siitä, että he olivat oikeassa ja kaikki muut väärässä.
Voimme löytää todisteita uskomuksillemme aina, kun päätämme etsiä niitä. Jos uskomme, etteivät toiset hyväksy meitä, saamme aikaan tilanteita, missä meitä ei hyväksytä, koska luomme oman todellisuutemme. Indigot voivat oppia ymmärtämään tämän, kun he lakkaavat oikeuttamasta omat uskomuksensa ja ryhtyvät toimeen siirtyäkseen positiivisempaan luomiseen.
Todellisuutta "kohottamalla" asiat muuttuvat. Heidän jääräpäisyytensä ja negatiiviset asenteensa usein estävät heitä tekemästä tätä siihen saakka, kunnes tapahtuu jotain, mikä pakottaa heidät kohtaamaan nämä kysymykset. Silloin he ovat valmiita ottamaan vastaan apua ja neuvoja.
On vaikeaa katsella lastemme ja ystäviemme kärsivän, mutta siihen saakka kunnes he ovat valmiita tunnustamaan, että muutoksen on tapahduttava ensin heissä, heidän auttamisensa ei ole se vaihtoehto, jonka he oitis sallivat. Luonnostaan pessimistisinä ja epäilevinä he ovat valmiita yrittämään kaikkea muuta paitsi sitä, mitä joku toinen sanoo heille.
Kun he ovat tunnustaneet, että heidän on tehtävä tiettyjä asioita, heidän elämänsä voi muuttua lähes välittömästi. On siis toivoa. Voimme vain antaa tukea, pitää kommunikointilinjat avoimina ja antaa heidän kompuroida, kunnes he löytävät valon itse.
***
Yksi indigo- ja kristallilasten hyväksemme tekemä asia on se, että he opettavat meitä käyttämään enemmän aistejamme kommunikoidessamme heidän kanssaan - niiden viiden aistin lisäksi, joita käytämme aineellisessa maailmassa.
He tekevät tämän käyttämällä enemmän aistimis- ja tuntemiskommunikointia, joka ylittää sanat. Sitten he odottavat kärsivällisesti meidän ymmärtävän, mitä he yrittävät kertoa meille. Nämä molemmat energiat ovat täällä näyttämässä meille uusia ja erilaisia vuorovaikutustapoja maailman, toistemme ja itsemme kanssa.
Käytämme tavallisesti korviamme ja ääntämme kommunikoidessamme toisten kanssa. Mutta indigo- ja kristallilasten kanssa meidän on käytettävä omaa intuitiotamme ja empaattisia kykyjämme osana kuuntelemista ja puhumista. He tietävät, milloin emme ole vilpittömiä siinä, mitä sanomme heille.
Vanha sanonta "tee niin kun käsken sinun tehdä, älä niin kuin itse teen" ei toimi heidän kanssaan.
He haastavat meidät, kun emme tarkoita sanomaamme, ja tietävät aina, kun näin tapahtuu. Jos he eivät tunne ympärillään olevaa energiaa mukavaksi, he yksinkertaisesti kieltäytyvät osallistumasta.
He eivät aina pysty kertomaan näin tapahtuvan, joten meidän täytyy oppia ylittämään viisi aistiamme ja kommunikoimaan heidän kanssaan eri tavalla. Indigot reagoivat energiaan ja kaikkiin häiriötekijöihin. Koska he eivät aina sano, mitä he ajattelevat tai tuntevat, meidän on oltava herkkänä heidän energialleen ja käsitettävä, että he reagoivat siihen, mitä ympärillä tapahtuu.
Kristallilapset ovat erityisen empaattisia ja "kuulevat" ajatuksemme ja tunteemme yhtä selvästi, kuin jos sanoisimme ne heille ääneen. He ovat erityisesti virittyneitä siihen, mitä tunnemme, ja reagoivat noihin tunteisiin puhumiemme sanojen sijasta.
Indigoiden tapaan he ovat hyvin herkkiä ympärillään oleville energioille ja heidän käytöksensä heijastaa sitä. Ymmärtäkää, että heidän käytöksensä vaatii meitä tulemaan tietoiseksi energiasta ympäristössämme. Onko turvallista, rauhallista vai häiritsevää? Mitä he yrittävät kertoa meille siitä? Mitä voimme tehdä tullaksemme tietoiseksi tilanteesta ja sitten muuttaaksemme sen?
Olemme niin tottuneita käsittelemään maailmaamme sellaisena, kuin näemme sen fyysisesti, että unohdamme siihen liittyvän toisenkin osan, joka ylittää viisi aistiamme. Indigot ja kristallit haastavat meitä avaamaan sen osan itsestämme, joka ylittää aineellisen ja menee toiseen olemispuoleen.
Se yhdistää meidät taas niihin henkisiin lahjoihin, mitä meillä on. Näissä lahjoissa on todellinen voimamme - kyvyssämme "tietää" asioita kertomatta, aistia erilaisten tilainteiden totuus ja olla vilpitön itsemme ja ympäristömme kanssa.
Nämä lapset eivät pysty olemaan vuorovaikutuksessa toisella tavalla ja meidän on oltava valmiita vastaamaan heidän vaatimuksiinsa tässä kohtaa, oppimaan kommunikointia laajentuneella tavalla, jos aiomme auttaa heitä yhdistymään tämän maailman kanssa tavalla, joka parhaiten kohtaa heidän tarpeensa.
He tulivat todellakin tekemään muutoksia, ja tämä on osa sitä prosessia.
Minun indigolapsiltani kesti kauan "kasvaa aikuiseksi" ja löytää paikkansa maailmasta. Enkä painostanut heitä siihen tietäen sen tapahtuvan, sitten kun aika olisi oikea. Sen katsominen oli vaikeaa, kun he kamppailivat erilaisten polkujen kanssa ja yrittivät löytää itselleen sopivan.
Luonteensa mukaisesti heidän kanssaan oli vaikeaa tulla toimeen näiden kamppailujen aikana. "Aikuiseksi kasvaminen" on ongelma, jonka kanssa kaikki indigot - lapset ja aikuiset - kamppailevat. Jotkut aikuiset indigot eivät vain löydä omaa polkuaan ja he etsivät koko ikänsä. Kenties meidän pitäisi määritellä uudelleen aikuiseksi kasvamisen käsite.
Vanhempamme opettivat meille, että olemme aikuisia, kun olemme lopettaneet opiskelumme, aloittaneet töissä käymisen, menneet naimisiin ja meillä on lapsia. Tämä on tietenkin muuttunut. Tunnen monia ikäisiäni ihmisiä, jotka eivät sovi mihinkään noista kriteereistä.
"Aikuiseksi kasvamisen" nimike saa heidät tuntemaan, että he ovat epäonnistuneet jotenkin, koska heistä ei tunnu mukavalle normaalissa uraputkessa, he eivät ole koskaan olleet naimisissa eikä heillä ole lapsia ja jotkut eivät ole opiskelleetkaan.
Uskon, että kaikki indigot löytävät itsensä, kun he ovat valmiita siihen. Tähän prosessiin sisältyy omien lahjojensa löytäminen ja sellaisen polun luominen, joka sallii heidän ilmaista parhaalla mahdollisella tavalla.
Indigot tulivat muuttamaan asioita ja se alkoi aikuisista indigoista.
Meillä ei mene hyvin, kun meidän täytyy elää toisten standardien mukaisesti, ja kuitenkin tunnemme painetta saavuttaa ne, koska identiteettimme tai paikkamme yhteiskunnassa on panoksena. Vaikka saatammekin sanoa, ettemme välitä, mitä toiset ajattelevat meistä, todellisuudessa välitämme.
On vaikeaa selittää, miksi emme saavuta yhteiskunnallisia standardeja, kun joku kysyy meiltä "mitä teet?" Voimme luoda erilaisen elämäntyylin tai polun ja tuntea olomme siinä mukavaksi, silloin kun meitä pyydetään selittämään valintojamme.
Hyvä uutinen on, että standardit ja asiat muuttuvat. Nyt on niin monia erilaisia ammatti- ja elämäntyylivaihtoehtoja, että voimme olla luovia siinä, millaista työtä teemme tukeaksemme omaa elämäntyyliämme. Omien lahjojemme ilmaiseminen on paras mahdollinen tapa.
Ilon löytämisessä "työstämme" on vähemmän kyse siitä, mitä toiset odottavat meidän tekevän, ja enemmän siitä, mitä haluamme tehdä. Haasteenamme on valmius astua siihen suuntaan, johon meitä opastetaan, ja olla niin luova kuin voimme olla.
Mahdollisuudet ovat rajattomat, ja indigoenergia on luovuudessa parhaimmillaan, silloin kun sen annetaan luoda rajoittamattomalla tavalla. Luulen, että "kasvamme aikuiseksi", kun opimme olemaan tyytyväinen itseemme, ilmaisemaan lahjojamme ja löytämään iloa joka päivä kaikesta. Kenties tämä voi olla uusi elämisen standardi.
***
Indigo- ja kristallilasten äitinä minulle oli tärkeää, että lapseni luottivat minuun ja näkivät minut sellaisena, joka oli valmis olemaan muutakin kuin kurinpitäjä. Ja kehitimme siteen, joka on edelleen olemassa. Kun indigolapsillani oli ongelmia, pystyimme kommunikoimaan ja tekemään yhteistyötä paljon enemmän, kuin itse koskaan tein omien vanhempieni kanssa.
Uusi vanhemmuusmalli rakentuu kommunikoinnin ja kumppanuuden ympärille, jolloin vanhemmat ovat vastuussa, mutta he ovat myös lastensa ystäviä ja opettajia. Vanhempien on oltava edelleen vastuussa ja hoidettava kotitaloutta, mutta he voivat tehdä sen ilman niitä tiukkarajaisia malleja, joiden kanssa monet meistä kasvoivat.
Ystävinä olemme vuorovaikutuksessa lastemme kanssa heidän tunteitaan ja uskomuksiaan kunnioittaen, arvostaen ja ne huomioon ottaen. Opettajina tunnistamme heidän tarkoituksensa, tehtävänsä ja merkityksensä ja tarjoamme heille opastusta ja tukea.
Antamalla avoimen kommunikointilinjan kehotamme heitä kertomaan asioista sen sijaan, että yritämme arvata, mitä he ajattelevat. Tämä on erityisen tärkeää indigoille, koska he haluavat vahvistusta tunteilleen ja ajatuksilleen, ennen kuin he kertovat niistä.
Kristallit tarvitsevat lempeää opastusta, hoivaa ja positiivista tukea, että heidät saadaan avautumaan lahjoilleen ja kyvyilleen. Kaikki tätä vähempi innostaa heitä etsimään suojaa oman maailmansa turvasta.
Nämä sukupolvet ovat täällä näyttämässä meille erilaista olemistapaa: rehellisenä olemista itsellemme vanhempina, henkisyydellemme ja tarkoituksellemme. Voimme osoittaa olemalla ystäviä ja opettajia sekä vanhempia, että maailma voi antaa heille hoivaa, tukea ja opastusta.
Indigot voivat vaikuttaa vakavilta ja vetäytyviltä, mutta heillä on huumorintajua, vaikkeivät he näyttäisikään sitä. Kristallit pystyvät löytämään huumoria ja naurua pienimmästäkin asiasta. Se on yksi heidän erityislahjoistaan.
Kun lähestymme näitä lapsia huumorilla, voimme luoda heihin yhteyden, joka edistää kommunikointia ja luottamusta. Ilman huumoria näytämme indigoista nalkuttavilta ja vaikeilta. Kristallit pitävät meitä tylsinä ja kuluttavat aikaansa ja energiaansa yrittäen saada meidät hymyilemään.
Huumori oli erityisen tärkeää, kun käsittelin indigolapsiani. He saattoivat kinastella kanssani loputtomasti ja ainoa tapa lopettaa kiista oli keksiä jotain hauskaa. Ei pitämällä hauskaa heidän kustannuksellaan, vaan löytämällä jotain humoristista tilanteesta.
Muistan erään vaikean riidan tyttäreni kanssa, kun hän oli 16. Puhuessamme muistin, miten turhautunut olin ollut äitiini, kun riitelimme. Niinpä katsoin tyttäreeni ja kysyin, ajatteliko hän minun olevan naurettava. Häntä nolotti, mutta hän myönsi ajattelevansa niin. Se lopetti riitamme ja kommunikoimme avoimemmin sen jälkeen - paljon riitelemättä.
Indigojen kanssa huumorin löytäminen on hienovaraista tasapainottelua hauskanpidon ja heidän vakavasti ottamisensa välillä. Älkää koskaan tehkö pilaa indigosta, koska pahennatte tilannetta. Voitteko myöntää, milloin olette väärässä, milloin ehkä otatte asiat liian vakavasti?
Tiedän, että monilla indigoilla on vakavia ongelmia, mutta ei ole tarvetta korostaa sitä joka keskustelussa heidän kanssaan. He tietävät, mikä aiheuttaa tuskaa, mutta eivät usein tiedä, mitä asialle pitäisi tehdä.
Lähestykää heitä huumorilla, halukkaana auttamaan heitä nousemaan tuskansa yläpuolelle, ja he ovat avoimia ehdotuksille ja kommunikoimaan luottavammalta pohjalta. Kristallit tarvitsevat iloa elämässään ja he löytävät huumoria pienimmistäkin asioista.
He tuovat huumoria meille, ja jos reagoimme muuten kuin huumorilla, he tekevät kovemmin töitä tehdäkseen meistä onnellisia tai he vetäytyvät omaan maailmaansa. Huumorintaju näiden lasten kanssa tuo ilon takaisin vanhemmuuteen. Käsitellessämme lapsia heidän vaikeina vuosinaan, saattaa olla vaikeaa muistaa sitä iloa, mitä tunsimme, kun he tulivat elämäämme.
Huumorintaju lastemme kanssa muodostaa tasapainon suhteeseemme - me emme ole aina oikeassa eivätkä he ole aina väärässä. He auttavat meitä pysähtymään ja muistamaan, mikä on tärkeää, että rakastamme ja tuemme heitä ja että olemme iloisia siitä, että valitsimme toisemme.
***
Indigosukupolven vanhempina ja opettajina olemme sopineet auttavamme heitä käymään läpi lapsuutensa ja auttamaan heidän polullaan. Osa tehtäväämme on auttaa heitä tiedostamaan lahjansa ja miten niitä käytetään. Mutta meille on usein vaikeaa saada heidät vakuuttuneeksi, että heillä on lahjoja.
Teemme sitä eri tavoin, mm. antamalla rakentavaa kritiikkiä. Haasteena indigojen kanssa on se, miten heitä autetaan käyttämään mahdollisuutensa, muuttamaan kurssiaan ja miten annetaan hyödyllisiä neuvoja olematta kriittinen.
Indigot ovat täällä osoittamassa meille, että meidän on muututtava ja miten muutamme vuorovaikutusta itsemme ja toisten kanssa. Ja mikä onkaan parempi aloituspaikka kuin kriittisyys. Miten monta kertaa saammekaan hyödyllisiä neuvoja toisilta ja tunnemme, että olemme tehneet väärin?
Miten usein kritisoimmekaan toisia tavalla, joka haavoittaa heitä? Kritiikki on tuomitsemismuoto ja kun olemme tekemisissä indigojen kanssa, opimme nopeasti oikean ja väärän tavan käsitellä tilanteita.
Aikuinen indigosukupolvi muistaa vanhemmat, jotka vain kritisoivat perustelematta kommenttejaan.
Tämä teki meidät herkäksi tuomitsemiselle ja kritisoinnille, ja indigolapsemme ovat vieläkin herkempiä kuin me. Kriittiset kommenttimme - vaikka olisivat miten hyvää tarkoittavia - voivat loukata heitä enemmän, kuin voimme kuvitellakaan.
Yksi hyödyllinen strategia on aloittaa muistuttamalla siitä, miten rakastamme ja arvostamme heitä, ihanista asioista heissä ja olla tekemättä kritiikistä henkilökohtaista. Kyse ei ole heidän persoonastaan, kyse on heidän käyttäytymisestään tai valinnoistaan.
On vaikeaa saada heidät oivaltamaan - kuulostamatta kriittiseltä - että he tekevät vaikeita valintoja.
Indigojen kokema sisäinen myllerrys heijastuu heidän ulkoiseen käytökseensä. Painopisteen poistaminen siitä, mitä heidän "pitäisi" tehdä, on tärkeää hyvän kommunikoinnin aikaansaamiseksi.
Avun ja neuvojen tarjoaminen olematta kriittinen ja muistaen, miltä itsestämme tuntui, kun meitä kritisoitiin, muodostaa sellaisen luottamuksen, mikä sallii seuraavan askeleen ottamisen. Tiedämme, että olemme onnistuneet, kun he pyytävät meiltä apua tai neuvoja.
Tämä voi tapahtua, kun saamme aikaan luottamussuhteen indigoihimme ja kerromme heille, että rakastamme heitä, haluamme heille parasta ja annamme rakentavaa kritiikkiä tavalla, joka ei ole kriittinen tai tuomitseva vaan tukeva.
***
Niistä monista vaihtoehdoista valitseminen, mitä nyt on nuorien aikuisten ulottuvilla, on vaikeaa indigolle. He eivät halua epäonnistua, joten sitä vaihtoehtoa, että valitaan yksi asia ja sitten muutetaan mieltä, heidän on vaikeaa ymmärtää.
Heidän on tärkeää ymmärtää, että he voivat kokeilla jotain vain nähdäkseen, pitävätkö he siitä, ja jos eivät pidä, he voivat kokeilla jotain muuta. Ne jotka ovat koulussa, voivat kokeilla toista opintoaluetta tai keskittyä johonkin tekniseen kurssiin, mihin heillä on taipumusta.
Muistakaa, että heidän empatiakykynsä on hyvin voimakas, joten vaikkette ilmaisekaan tunteitanne, he tietävät, mitä ne ovat.
Joka viikko kuulen monista indigoaikuisista ja nuorista ihmisistä, jotka esittävät saman kysymyksen: "Miten luon "normaalin" elämän itselleni?" He haluavat tietää, mikä heidän paras polkunsa on ja mikä tekee heistä onnellisen.
Ja he haluavat helpotusta siihen päättämättömyyteen ja hämmennykseen, mitä heillä on joka kerta, kun he katsovat elämänsä polkua ja ihmettelevät, mikä suunta on oikea heille. Vastaukseni on aina sama: indigot tulivat tänne luomaan uusia ja erilaisia tilaisuuksia itselleen ja heidän paras polkunsa on se, minkä he valitsevat.
Se mikä tuo heille iloa ja yltäkylläisyyttä, on heille "normaalia". Elämästä hämmentyminen on osa indigoenergiaa ja heidän suurin haasteensa on valjastaa omat energiansa luomaan elämä ja elämäntyyli, mikä tyydyttää heidän tarpeensa, ja sivuuttaa se, mitä toiset odottavat heidän tekevän.
Indigot pärjäävät parhaiten luovassa, rajoittamattomassa ympäristössä, joten yritysmaailma ei tavallisesti ole heitä varten. Mutta rohkeutensa kerääminen ja itsevarmuuden rakentaminen tasolle, mikä salli heidän astua rohkeasti innovatiiviselle urapolulle, on haaste.
Olisi avuksi, jos he saisivat kasvatuksen, joka innostaa heitä tekemään noita asioita - mutta monilla ei ole sellaista. Minulta usein kysytään, miksi indigoilla on niin vaikeita lapsuuden kokemuksia, ja monet heistä - sekä aikuiset että nuoret indigot - kärsivät hyväksikäytöstä, laiminlyönnistä, tunnetraumoista ja hylkäämisestä.
Se tuskin näyttää hyvältä alulta itsevarmuuden rakentamiseen ja innostaa vapaaseen ajatteluun. Mutta heidän on täytynyt oppia niistä energioista, mitä he tulivat muuttamaan, ja tämä on osa heidän haastettaan. Heillä on valintatilanne elämänkokemuksiensa osalta: he voivat käyttää niitä luodakseen paremman elämän itselleen tai he voivat vajota vihaan, epätoivoon ja masennukseen ja pysyä juuttuneena menneisyyteen.
Tälle sukupolvelle ei ole ennalta määrättyä "normaalia", koska he eivät pitäisi siitä kuitenkaan. Heidän pitäisi seurata sitä polkua, mikä tuo heille iloa ja yltäkylläisyyttä. Siitä tulee normaalia, mikä on heidän intohimonsa, ja he auttavat luomaan sitä toisillekin.
Jokainen sukupolvi luo uusia tilaisuuksia ja vaihtoehtoja ja indigot ovat täällä siirtämässä meidät sen yli, mitä meidän "pitäisi" tehdä ollaksemme "normaaleja". Meidän on astuttava rohkeasti siihen, mikä parhaiten sopii intohimoomme, haluihimme ja lahjoihimme, ja tehtävä siitä mittari/vertauskohta omalle elämänpolullemme.
Pian käsitys "normaalista" on menneisyyttä ja olemme olemisen energiassa - jokainen osallistuu lahjojensa mukaisesti ja indigot jotka työntävät tähän energiaan, ovat tehneet työnsä.
***
Kuka pystyy kertomaan indigoille, mitä tehdä, mikä on parasta heille tai mikä polku heidän pitäisi valita? Voimme yrittää sitä, mutta he eivät todennäköisesti kuuntele. Heidän paras opettajansa on kokemus, ja kun he ovat hankkineet tietämystä kokemuksen kautta, he muistavat sen, mitä olemme heille koko ajan yrittäneet kertoa, ja ovat sitten samaa mieltä kanssamme.
Yhtäkkiä meistä tulee hyvin älykäs ja hyödyllinen resurssi. Tämä on erityisen totta indigoille, mutta myös kristalleille. He eivät halua, että heitä käsketään. Heidän on ymmärrettävä tilanteen kaikki puolet, myös sen oma kokeminen, jotta he voivat tehdä omia valintojaan. He löytävät oman voimansa omalla tavallaan.
Nuoret kristallit ovat hyvin viisaita lapsia. Jos olette koskaan olleet heidän kanssaan tekemisissä, tiedätte, että he eroavat edellisistä sukupolvista. Heillä on mielipiteitä ihmisistä ja asioiden toimimistavasta eivätkä he pelkää kertoa niitä.
He eivät myöskään arastele uusien asioiden kokeilemista omalla tavallaan, pyytämättä apua (minkä vuoksi he voivat helposti saada aikaan ongelman, minkä ratkaisemiseen he tarvitsevat apua). He ovat luonnostaan uteliaita, mikä on heidän tapansa arvioida energiaa ympärillään ja havaita, missä kohtaa sitä voidaan tasapainottaa ja kohottaa.
Surullista kyllä, kristalleille täytyy myös opettaa, että kaikki eivät ole luotettavia eivätkä vieraat ole aina mukavia ihmisiä. Voimme tehdä tämän tavalla, mikä auttaa heitä pysymään yhteydessä omaan voimaansa.
Aikuiset indigot ovat todella kärsineet hitaasta muutoksesta hallintaan suuntautuneessa vanhemmuudessa, missä vanhemmat olivat voimakkaita eikä sitä harkittukaan, että lapsilla oli oma voimansa. Tämä oli meille vaikeaa, mutta se sai meidät välttämään näitä ongelmia, kun meistä itsestämme tuli vanhempia.
Tiedämme liian hyvin sen vaikutukset, kun kerrottiin, että olimme voimattomia lapsena, ja sitten meidät työnnettiin maailmaan, missä meidän oli oltava voimakkaita selviytyäksemme. Olemme keskittyneet auttamaan omia lapsiamme löytämään oman voimansa ja oppimaan sen käyttämistä tehokkaasti.
Sekä indigojen että kristallien myötä olemme nähneet muutoksen hallintaan keskittyneestä vanhemmuudesta valaistuneempaan tyyliin, mikä auttaa heitä löytämään oman voimansa. Ja tämä johtuu siitä, että olemme tehneet parhaamme käyttääksemme erilaisia vanhemmuusmenetelmiä omiin lapsiimme tietäen, miten vaikeaa itsellämme oli.
Olemme sitoutuneet kasvattamaan voimakkaita lapsia, koska tiedämme, että nämä sukupolvet perivät maailman, ja kun he tuntevat olonsa voimakkaaksi, heidän ei tarvitse hallita tai kontrolloida toisia ollakseen voimakkaita.
Voimme lempeästi opastaa lapsiamme löytämään oman voimansa antaen heille aikaamme, energiaamme ja neuvojamme hienotunteisilla ja voimaannuttavilla tavoilla, mikä luo voimakkaiden aikuisten sukupolven, joka tuntee oman voimansa ja osaa käyttää sitä viisaasti.
***
Tiedän, että tässä vuorovaikutuksessa on vähemmän kyse tarinoideni yksityiskohdista, kuin tilaisuudesta aikuisille lapsilleni tietää, että vaikka elämäni näyttää olevan järjestyksessä, on silti hetkiä, jolloin mietin, teenkö asiat oikein, jolloin epäilen kehittymistäni ja harkitsen eri vaihtoehtoja.
He voivat katsoa elämääni minun näkökulmastani, eivät sitä mitä he luulevat tapahtuvan, koska indigot ajattelevat aina, että toiset ihmiset ovat tietävämpiä, yhdistyneempiä, menestyneempiä ja oivaltavampia kuin he itse.
Silloin kun katsomme jonkun elämää ulkopuolelta, se voi näyttää todella upealta. Mutta jos voisimme nähdä sen hänen omasta näkökulmastaan, asiat näyttäisivät täysin erilaisilta. Indigolapsemme ja nuoret aikuiset tietävät, milloin heidän käyttäytymisensä aiheuttaa ongelmia, milloin he eivät käytä taitojaan eivätkä ole motivoituneita, ja he ajattelevat, että he ovat vain sopeutumattomia eivätkä pysty sopimaan yhteen muun maailman kanssa.
Koska heidän näkökulmansa on paljon itsekeskeisempi, heidän mieleensä ei juolahda, ettei kenenkään elämä ole täydellistä. Silloin kun teillä on ongelmia indigoiden kanssa, älkää arastelko kertoa tarinoitanne heille. Heidän täytyy tietää, että vaikka teillä näyttää olevan kaikki hanskassa (ja teillä saattaa olla), on aikoja, jolloin tekin kamppailette.
Se voi avata kommunikointikanavan heidän kanssaan ja auttaa teitä näkemään elämän eri näkökulmasta. He saattavat tarvita tätä uutta näkökulmaa löytääkseen rohkeutta ottaa askelia uuteen suuntaan. Ja sen tietäminen että kaikkia kamppailevat, että kaikilla on epäilyksiä, epäonnistumisen pelkoa ja pelon hetkiä, voi antaa heille tarvittavaa itseluottamusta ensiaskelten ottamiseksi omaan menestykseensä.
***
Olen kirjoittanut paljon indigojen vanhempana olemisesta ja nyt on aika katsoa sitä suhdetta, mikä indigoilla on vanhempiinsa. Tiedämme, että he voivat olla vaikeita vanhemmilleen, erityisesti teinivuosina.
Vaikka yritämme olla ystävällisiä, reiluja ja ymmärtäviä, on jakso, jolloin he eivät ota vastaan mitään, mitä teemme, ja meidän on annettava heidän löytää oma tiensä ongelmien läpi, kunnes he ovat taas valmiita olemaan yhteydessä kanssamme.
Mutta on toisia indigoja, jotka eivät käyttäydy näin, jotka ovat rakastavia ja kiitollisia ponnisteluistamme ja jotka ovat valmiita kommunikoimaan kanssamme ja oppimaan meiltä. Näiden erojen ymmärtäminen voi auttaa teitä käsittelemään omaa indigoanne.
Yksi indigoryhmä edustaa indigoenergian vaikeita puolia. He ovat vaikeita vanhemmille - he ovat katkeria meille, he syyttävät meitä ongelmistaan ja ovat kaikin tavoin haastavia. Vaikka mitä tekisimme, he ovat meitä vastaan.
Ja he tekevät täysin päinvastoin, mitä neuvomme heille, saavat aikaan kaikenlaisia ongelmia itselleen ja vastustavat auttamisyrityksiämme. He näkevät meidät ruumiillistumana siitä, mitä he tulivat muuttamaan, ja käyttävät meitä koekaniineina. Mitä voimme tehdä?
Siihen saakka kunnes he muuttuvat, emme voi tehdä mitään muuta, paitsi tukea ja rakastaa etäältä. Heidän on päätettävä lopettaa taisteleminen maailmaa vastaan meidän kauttamme ja opittava luomaan rauhallisempi ja tasapainoisempi ratkaisu.
Toinen indigoryhmä edustaa helpompia ja tasapainoisempia indigoenergioita. He ovat suostuvaisia, avoimia ehdotuksille ja etsivät meiltä opastusta. Joissain tapauksissa he ovat enemmän ikään kuin vanhempia tai ystäviä ja kaikki tulevat toimeen keskenään.
He eivät taistele meitä vastaan tai vastusta auttamisyrityksiämme ja he toivottavat kumppanuuden kanssamme tervetulleeksi. Jos teillä on tällainen indigo, teillä on avoin ja rakastava suhde. Tätä energiaa ilmaisevien indigojen lähellä on ihanaa olla ja he ilmaisevat parhaita energioitaan ilman tarvetta käydä läpi vaikeita vuosia ja kokemuksia.
Jotkut teistä ehkä ihmettelevät, miksi vaikea indigonne valitsi teidät vanhemmakseen ja olisitteko voineet valita helpomman lapsen. Vaikea indigo valitsi teidät, koska heidän täytyi oppia ehdottomasta rakkaudesta ja he testaavat teitä, kunnes tuntevat ymmärtävänsä sitä.
Hyvä uutinen on, että lopulta he asettuvat ja teillä voi olla heidän kanssaan suhde, missä ei ole riitaa ja epäsopua. Milloin tämä tapahtuu? Sitten kun he ovat valmiita siihen. Rakastakaa heitä etäältä, jos täytyy.
Muistakaa, että olette heidän opettajansa ja parantajansa ja että olette heidän polullaan syystä, jota ette ehkä ymmärrä nyt, mutta vasta lopulta, kun he palaavat luoksenne valmiina suhteeseen, mikä on rakastava, kunnioittava ja sitä rakkautta arvostava, mitä teillä on heitä kohtaan.
***
Äitini käytti ennen fraasia "kuin puhuisi seinälle", kun hän viittasi yritykseen puhua jollekin, joka ei kuuntele. (Hän käytti fraasia usein kuvaamaan sitä, miltä hänestä tuntui puhua minulle haastavimpien vuosiemme aikana.)
Ja kuten olen kuullut monilta teistä tällä viikolla, teitä turhauttaa ja suututtaa indigolapsenne, jotka eivät kuuntele teitä ja sulkevat täysin teidät ulkopuolelle, kun yritätte puhua heille. Tästä tulee ongelma, silloin kun he ovat niin nuoria, että tarvitsevat opastustanne, elävät kanssanne ja ovat vihaisia ja karkeita puhuessaan. Mitä teette?
Kuten tiedätte, minulla oli näitä ongelmia omien indigolasteni kanssa ja voin puhua kokemuksesta, että oli löydettävä tasapaino "ankaran rakkauden" ja välttämisen osoittamisen välille, jottei kotiani jatkuvasti häirinneet karkeat ja vihaiset huomautukset joltain sellaiselta, joka puhui minulle riittävän pitkään sanoakseen, mitä mielessä oli, ja sitten oli kuuntelematta vastaustani.
Olen iloinen, että tämä jakso on ohi, mutta on toivoa ja on tapa kommunikoida. Vaikka siis puhuisittekin seinälle, se kuuntelee (vaikkei vastaakaan). Indigolastenne täytyy tietää, että heidän elämässään on rakkausperusta, vaikka he ovat liian hämmentyneitä ja vihaisia pyytääkseen sitä.
Joka kerta siis puhuessanne heille, muistuttakaa siitä, että rakastatte ja ymmärrätte heitä ja arvostatte sitä, mitä he tuntevat, ja sitten opastatte heitä tiukasti siihen suuntaan, mihin haluatte heidän menevän. He testaavat ratkaisujanne, sääntöjänne ja vilpittömyyttänne - ei siksi että he yrittävät olla vaikeita, vaan siksi että he etsivät jotain varmuutta, löytääkseen tasapainon ja tunteakseen turvaa.
On vaikeaa kuvitella, että teillä on ollut kerran rakastava suhde tämän lapsen kanssa, ja voitte saada sen takaisin olemalla rakastava, tiukka ja erittäin johdonmukainen ja ylläpitämällä kommunikointia, vaikka se olisikin kuin puhumista seinälle.
Johdonmukaisuus on tärkeää ja teidän on tehtävä, mitä sanotte, joka kerta - ja he tiedostavat joka kerran, kun ette tee niin. Muistakaa, että he etsivät tukevaa maaperää ja pelkäävät itseään, elämää, lahjojaan ja epäonnistumista.
Kuunnelkaa, mitä he kertovat teille, etsikää pelkoa heidän sanoistaan ja äänestään ja puhukaa sille - älkää sille töykeälle ongelmapersoonalle, josta se tulee. Selviydytte tästä läpi ja eräänä päivänä olette taas ystäviä ja kommunikoitte tasapainoisella ja rakastavalla tavalla.
Kuunnelkaa tämän viikon radio-ohjelma, missä puhun ankaran rakkauden kokemuksesta poikani kanssa ja siitä, miten se muutti hänen käyttäytymistään ja suhdettamme.
***
Haastavan indigon äitinä tiedän tuskan lapsesta, joka on itsetuhon tiellä, ja miten vaikeaa on rakastaa häntä siitä huolimatta, mitä hän tekee. Voin muistaa aikoja, jolloin toivoin poikani vain kasvavan aikuiseksi tai menevän pois.
Vaikka tunsin syyllisyyttä toiveesta, että hän menisi pois, oli kertoja, jolloin hänen tekonsa olivat vain liikaa minulle, ja koska hän oli tunteiltaan hauraassa tilassa, tunsin, että vaihtoehtoni rajoittuvat olemisen jatkuvasti läsnä hänelle ja sen toivomiseen, että kaikki kääntyisi hyväksi.
Näin tapahtui, mutta ei yhdessä yössä ja asiat usein pahenevat, ennen kuin paranevat. Rakastin häntä käyttäytymisestä huolimatta. En vain halunnut olla osana hänen oppituntejaan enää yhtään kauempaa.
Tällä viikolla olen puhunut monien nuorten indigoaikuisten äitien kanssa, jotka ilmaisivat turhautuneisuutta, pelkoa ja kiukkua lapsiaan kohtaan. Mutta vaikein heidän kohtaamansa tunne oli syyllisyys sen toivomisesta, että heidän lapsensa vain jättäisi heidät rauhaan ja keksisi ratkaisut ongelmiinsa itse.
Näiden tunteiden lisäksi on kysymys siitä, mitä tehdä tilanteelle, koska ei ole mitään oikopolkua ulos ongelmasta. Pysyykö heidän kanssaan ja kärsii vai irrottautuu ja antaa pahimman tapahtua? On muukin ratkaisu.
Meillä on sieluyhteys lapsiimme, mikä rajoittaa sitä, mistä olemme vastuussa heidän elämässään. On mahdollista irrottautua omasta osastamme heidän oppitunteihinsa energiatasolla ja löytää lohtua siitä tiedosta, että olemme tehneet voitavamme heidän valmistelemisekseen tätä hetkeä varten ja sen lisäksi emme voi tehdä mitään.
Mielenkiintoinen yhteys näillä kaikilla lapsilla oli se, että he olivat yksinhuoltajaperheistä ja äitinsä kasvattamia, joka oli uhrautunut ja kamppaillut antaakseen heille parhaan mahdollisen elämän. Tulee kohta, missä meidän on lakattava näkemästä lapsemme oman elämänsä uhreina, koska he eivät ole sitä.
He valitsivat omat vanhempansa, oman elämänpolkunsa ja omat oppituntinsa ja me teimme voitavamme heidän valmistelemisekseen tätä hetkeä varten, missä heidän täytyy tehdä omat elämänvalintansa. Tuon hetken koittaessa voimme astua sivuun tietäen, että heidän pitäisi kulkea omillaan ja kaikki tekemämme työ oli valmistelua siihen.
Tukisiteitä voidaan höllentää ja vaikka he ehkä kompuroivat, he tekevät niitä valintoja, jotka ovat linjassa niiden sopimusten kanssa, joita he ovat tulleet toteuttamaan. Me olemme tehneet oman osamme antaessamme heille sitä informaatiota, mitä he tarvitsevat korkeimpien mahdollisten valintojen tekemiseksi.
***
Olen pannut merkille jotain lapsissani heidän varhaisaikuisvuosinaan - he eivät ole kovin "aikuisia", ainakaan verrattuna minuun vastaavassa iässä. Heillä on harvempia vastuita, he eivät ole naimisissa eivätkä edes harkitse sitä, heillä on vahvoja ystävyyssuhteita ja he ovat suhteellisen huolettomia tulevaisuuden suhteen, poikkeuksena maailmanlaajuiset ja poliittiset kysymykset.
He eivät tunne tarvetta "aikuistua" ja ottaa lisää vakavia elämän haasteita ja monin tavoin he ovat lapsenomaisia ajattelussaan. Onko heissä jotain vikaa vai onko jotain muuta tekeillä? Monet indigojen vanhemmat kirjoittavat minulle ilmaisten huolensa lapistaan, jotka ovat nuoria aikuisia ja iässä, jolloin pitäisi olla enemmän vastuussa elämästään.
Monet asuvat edelleen kotona, eivät ole saaneet loppuun collegea tai heillä on työpaikka, joka tuskin elättää heitä. Vanhemmat ovat huolissaan heidän motivaation puutteestaan, kulkemastaan polusta ja siitä, miten heitä näyttää kiinnostavan vähän oma tulevaisuus.
Jotkut näistä nuorista aikuisista ovat masentuneita ja vihaisia, toiset jumissa ja vailla suuntaa. Useimmat eivät elätä itseään eivätkä tee mitään tilanteen muuttamiseksi.
Mitä tehdään aikuisten lasten kanssa, jotka eivät kasva aikuiseksi? Tiedän, että se on turhauttavaa, muttemme voi tehdä paljon mitään, paitsi välttää heidän kohtelemistaan lapsina. Koska heillä on ollut haasteellisia elämänkokemuksia lapsena, meillä on taipumusta suojella heitä omien valintojensa vaikutuksilta.
Yritämme tehdä heidän elämästään parempaa ja toivomme, että eräänpä päivänä he heräävät ja löytävät oman polkunsa. Joskus näin tapahtuu, mutta se on heidän valitsemansa polku eikä se ehkä vastaa sellaista, mitä me pidämme aikuisen käyttäytymisenä.
Indigoilta vie oma aikansa aikuistua ja monet menevät naimisiin tai hankkivat lapsia vasta yli kolmikymppisenä. Heillä ei luultavasti ole samaa näkemystä elämäntyyliin, elämiseen ja vastuihin kuin meillä, koska se on yksi asia, mitä he ovat tulleet muuttamaan.
Jos siis odotamme heidän "kasvavan aikuiseksi" meidän haluamallamme tavalla, saamme odottaa kauan. Samalla kun emme voi työntää heitä tekemään meidän haluamiamme valintoja, voimme olla sallimatta riippuvaista käyttäytymistä ja lopettaa kaikenlaisen käyttäytymisen, mikä vaikuttaa negatiivisesti omaan elämäämme.
On ok asettaa rajoja, laittaa heidät muuttamaan kotoa, lakata antamasta heille rahaa tai sallimasta karkeaa ja ajattelematonta käyttäytymistä. He löytävät muita paikkoja asumiseen ja rahan ansaitsemiseen, kun he tietävät, että on pakko, ja oppivat rajoja ihmisiltä, joiden sietokyky on paljon pienempi kuin meillä.
Ja eräänä päivänä he kasvavat aikuiseksi omalla tavallaan.
***
Tämä on totta useimmilla indigoilla - vaikkeivät he ehkä halua olla vastuussa, he ottavat aina vastaan haasteen. Niin paljon, että he ovat valmiita ottamaan minkä tahansa haasteen - vaikka se kuuluisi toisille ihmisille.
Tämä on yksi tapa, jolla he näyttävät olevansa kyvykkäitä ja saavat toiset antamaan tunnustusta heille ja heidän taidoilleen. Mutta onko se heidän lahjojensa, aikansa ja energiansa parasta käyttöä?
Kohtaamalla haasteita ja todistamalla itsensä kykeneväksi he rakentavat itsevarmuutta. Ja joskus he luovat haasteita vain, jotta voivat voittaa ne. Silloin kun he keskittyvät ottamaan mitä tahansa haasteita, he yhdistyvät vaikeimpiin ihmisiin ja tilanteisiin ja käyttävät lahjojaan, resurssejaan ja energiaansa kääntääkseen ne ympäri.
Joskus he onnistuvat ja se vie jonkin aikaa, toisilla kerroilla haaste on niin suuri, että heidän on lähdettävä pois tuntien tulleensa lyödyksi. Tunnen hyvin monia indigoja, jotka valittavat haasteellista työtään, kumppaniaan, perhettään, lapsiaan, ystäviään ja elämäänsä. He ovat halukkaita ottamaan haasteen ja sen he luovat.
Tuntuuko mikään tästä tutulta teistä?
Indigot ovat kykeneviä, mutta heidän on oltava varovaisia siinä, minkä kanssa he päättävät työskennellä. He voivat mennä niin täyttä vauhtia tilanteisiin, ettei se salli heidän esittää kysymyksiä, myös tärkeintä kysymystä "Miksi teen tämän?"
Toisten auttaminen, toisten ongelmien ratkaiseminen ja oman pelottomuutensa osoittaminen ovat monia tapoja, joilla he voivat näyttää, mitä he "ovat miehiään". Mutta keneen he yrittävät tehdä vaikutuksen ja mitä he yrittävät todistaa? Heillä on parempia tapoja käyttää lahjojaan kuin ratkaista toisten ongelmia.
Mitä jos indigot ottaisivat haasteen käyttää lahjojaan parhaaksi hyödykseen, olla kykenevä ja luotettava itselleen? Se on jotain, mitä myös minun on ollut opeteltava ja mitä olen opettanut omille lapsilleni. Yksi sanontani vastauksena johonkin haasteeseen oli "Miten vaikeaa se voi olla?" ja sitten sain selville sen ollessani keskellä tilannetta.
Ajan kuluessa indigot oppivat käyttämään energiaansa viisaasti, itseään hyödyttävällä tavalla. He voivat jakaa toisten kanssa onnistumisestaan, itse itselleen vahvistusta antaen sen sijaan, että ottavat toisten haasteita siinä toivossa, että heitä rakastetaan, arvostetaan ja heille annetaan vahvistusta.
***
Silloin kun lapseni olivat pieniä, oli joskus vaikeaa saada heidät kokeilemaan uusia ruokia. Sen sijaan että pakotin heidät syömään ruokaa, mistä he eivät pitäneet, ja toistin niitä pöytädraamoja, joita itse koin lapsena, keksin ratkaisun, joka oli hauska, draamaton ja antoi heille elämän oppitunnin, minkä he veivät aikuisuuteen.
Ratkaisuni oli käyttää vauvalusikkaa, mitä olin käyttänyt heidän ollessaan vauvoja, ja laittaa tuo määrä uutta ruokaa heidän lautaselleen. He saivat maistaa uutta ruokaa, ajattelivat vauvalusikan olevan hauska juttu eikä tilanteeseen sisältynyt mitään draamaa. Tietysti sitten jokainen halusi syödä vauvalusikalla, mutta se oli eri asia.
Indigot usein pelkäävät kokeilla uusia asioita ja kohdatessaan mahdollisuuden sukeltaa johonkin uuteen ja vieraaseen, he monesti kieltäytyvät. Heidän itseluottamuksen puutteensa kääntyy peloksi kyvyttömyydestä, pilkkaamisesta ja epäonnistumisesta.
Koska heillä on taipumusta olettaa joka tapauksessa epäonnistuvansa, he tarvitsevat jotain, mikä antaa heidän kokeilla uusia asioita sitoutumatta täysin, ennen kuin heillä on itseluottamusta ottaa ne täysin vastaan. Ratkaisuna on opettaa heitä ottamaan asiat pikkuaskelina.
Tiedän omista indigolapsistani, että heillä on taipumusta "tuho ja hävitys" -näkemykseen maailmasta. Kaikki on hyvin dramaattista, mahdotonta ja suhteetonta heille, koska he näkevät usein suuren kuvan, tuntevat kaikki tunteet empatiansa kautta eivätkä kykene näkemään yhteensopivuutta lahjojensa ja kykyjensä ja tarvittavan suorituksen välillä.
Sitten he pelästyvät, heidän jääräpäisyytensä käy ylikierroksilla ja he lopettavat kaiken, ennen kuin ottavat ensimmäistäkään askelta. Lapseni puhuvat edelleen vauvalusikasta ja usein viittaavat sillä asioiden hajottamiseen pienempiin osiin haasteidensa käsittelemiseksi.
Olen iloinen, että he käyttivät tätä positiivisena oppimiskokemuksena ja että se auttoi heitä oppimaan, että heidän ensivaikutelmansa on voimallisempi, silloin kun se maadoitetaan tietämiseen. Pienen askeleen ottaminen uudelle alueelle on helpompaa, kun heillä on ajatus siitä, mitä siellä on.
Kun he pystyvät tekemään sen itsevarmasti, ymmärtäen ja pienempinä annoksina, se auttaa heitä tuntemaan, että he ovat hallinnassa ja voivat tehdä päätöksiä, silloin kun ovat rentoja prosessin osalta.
***
Kun olette herkän lapsen vanhempi ja huomaatte ne vaikeudet, joita hänellä on maailmassa selviytymisessä, haluatte kovasti suojella häntä tai pelastaa hänet harmeilta. Huomaamatta saatatte alkaa tarkastella ulkopuolista maailmaa vihollisena ja lastanne haavoittuvana uhrina.
Saatatte pelätä ja miettiä, selviytyykö lapsenne koskaan ilman teitä. Lapsenne kärsimisen katseleminen voi heittää teidät takaisin omiin syvimpiin pelkoihinne, suruihinne ja pettymyksiinne. Silti tämän tietyn lapsen olemassaoloon elämässänne liittyy aina jokin kätketty logiikka.
On jokin syvempi merkitys, jolla on positiivinen tarkoitus. Yksi tapa tämän logiikan ja merkityksen paljastamiseen on katsoa lasta eri silmin. Olla näkemättä hänet pienenä, avuttomana olentoja ja nähdä hänet opettajana - enkelinä jos niin haluatte - joka on tullut tuomaan teille viestin.
***
Tietäkää, että heidän suuri herkkyytensä ja "erilaisuutensa" on ollut tietoinen valinta ja luottakaa heidän luontaisen kykyynsä ratkaista omat ongelmansa. Älkää kohdelko heitä kuin uhreja. Vedotkaa heidän lahjoihinsa ja taitoihinsa mahdollisimman paljon, antakaa heidän löytää omat vastauksensa ja ratkaisunsa.
Kannustakaa heitä pääsemään kosketuksiin intohimonsa ja innostuksensa kanssa ja auttakaa heitä löytämään se, miten ilmaistaan ja ilmennetään heidän inspiroivaa energiaansa maan päällä käytännöllisesti.
***
Usein se asia mitä lapsi tarvitsee teiltä, auttaa teitä itseännekin. Se luonteenpiirre tai energia, jota tarvitaan eniten tukemaan lasta, on usein juuri se luonteenpiirre tai energia, jota te sielutasolla haluatte kehittää ja jonka haluatte hallita itsessänne. Annamme muutamia esimerkkejä.
Voi olla niin, että sinulla on sisäänpäin kääntynyt lapsi, joka kätkee tunteensa, ja hänen kanssaan on vaikea kommunikoida. Tämä pyytää sinua opettelemaan virittymistä intuitiivisesti häneen, olemaan kärsivällinen ja valmis tarkastelemaan omia tunteitasi syvältä.
Tämä auttaa lasta. Hyvin usein niiden ominaisuuksien kehittäminen, jotka ovat hyödyllisiä lapselle, ovat juuri oikeita sinullekin - mitä tulee omaan sisäiseen kehittymiseesi. Kenties sinulla on voimakkaita uskomuksia monista asioista ja olet hyvin käytännöllinen ja tehokas etkä ole juurikaan tutkinut tunneulottuvuutta.
Lapsesi kehottaa sinua palauttamaan tuon tasapainon. Vaikka siis pinnallisesti lapsi näyttää antavan sinulle vain ongelmia, ongelmien sisälle on kätkeytyneenä syvempi tarkoitus: haaste kehittää tiettyjä ominaisuuksia, jotka sopivat erittäin hyvin erityiseen sisäisen kasvupolkuusi.
Toinen mahdollisuus on, että sinulla on hyvin vilkas ja vahvatahtoinen lapsi, joka helposti ylittää rajasi ja pakottaa sinut puhumaan ja ilmaisemaan selvästi sen, mitä hyväksyt ja mitä et. Tämä lapsi saattaa usein järkyttää sinua ja saatat toisinaan tuntea ylivoimaiseksi hänen olemuksensa.
Tämä lapsi pyytää sinulta, että teet selväksi sen, mitä rajasi ovat, niin että kommunikoit tarpeesi ja puutteesi päättäväisellä ja itsetietoisella tavalla. Jos välillänne on paljon kamppailua, se yleensä osoittaa sitä, ettet ole vielä päättänyt sitä, mitä siedät ja mitä et.
Lapsesi kehottaa sinua määrittelemään selvästi oman tilasi ja suhteesi häneen - ja tämä usein valaisee kaikkia suhteistasi. Lapsen käyttäytyminen (ja reaktiosi siihen) suurentaa sitä ongelmaa, joka on jo olemassa. Sinulla hyvin luultavasti on ollut jämäkkyysongelma jo ennen lapsesi syntymää.
Nyt lapsi pyytää sinua todella tiedostamaan sen, kuka olet, ja puolustamaan itseäsi, ja juuri tätä tarvitset omalla sisäisen kehittymisesi polullasi. Kun kehitätte ominaisuuksia lapsenne tukemiseksi, autatte teitä kumpaakin.
Lisääntyneen ymmärryksenne, rakkautenne, riippumattomuutenne ja itsetietoisuutenne myötä teistä voi tulla lapselle roolimalli, valomajakka. Tällä tavalla keskinäisessä ja innostavassa kasvu- ja parantumisproses- sissanne maan päälle syntyy uutta energiaa.
Valosoihtu välitetään sukupolvelta toiselle ja se loistaa vieläkin kirkkaammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti