Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
VAROITUS: Amerikan valotyöntekijäliitto on luokitellut tämän viestin HO:ksi (henkilökohtainen opastus). Osaa sisällöstä ei voi pitää sopivana monille huuhaille, pilveltä pilvelle hyppijöille ja itse itsensä rakkauden sytyttäjiksi julistaneille. Ehdotetaan vahvasti henkilökohtaista opastusta. Sisältää viiltävää sarkasmia, brutaalia rehellisyyttä ja jonkin verran sokerikuorruttamatonta sisältöä.
Toukokuusta selviytyminen
Minulla ei ole monia sanoja toukokusta, paitsi… haista paska.
Vaikka kuukauden alku kiusoitteli meitä lyhyillä luovuuden ja yhteyden puuskilla, viimeiset kolme viikkoa olivat kuin yritystä meloa juoksuhiekassa. Joka hetki meille annettiin kaksi vaihtoehtoa:
1) jatkaa melomista tietäen aivan hyvin, ettemme mene minnekään tai
2) nousta ulos kajakista, upota ja tukehtua.
Toukokuu pakotti meidät masokistisesti tasapainottumaan näissä aina vain ailahtelevammissa energioissa, auttamalla meidät syvästi käsittämään - syvällä tunnetasolla - ettemme voineet kerta kaikkiaan pelastautua siitä työstä, mihin olimme ilmoittautuneet.
Samalla kun meitä pommittivat kaikki jäljellä olevat pelot, joissa roikuimme kiinni, jotta voisimme siirtyä tehokkaasti tulevien kesäkuukausien (pohjoisella pallonpuoliskolla) toiminnantäyteiseen tahtiin.
Kyse oli kirjaimellisesti kuukaudesta, joka iski oikealta ja vasemmalta joka ikinen kerta, kun astuimme ulos neutraalisuudesta.
Jos edes yritimme taapertaa äärimmäisyyksiin, maistaen vapaaehtoisesti kaksinaisuuden katkeruutta vielä kerran, meihin iskettiin nopea universaali koukku muistuttamaan, ettemme enää toimi noissa polarisoituneissa vesissä.
Tulkinta: meille annettiin monia tilaisuuksia nousta kaksinaisuuden yläpuolelle ja yhdistyä äärettömyyteen korkeamman tietoisuuden tavoittelussamme.
Nämä tilaisuudet koristeltiin houkutuksilla uskaltautua taas kerran vanhoihin olemis- ja tuntemistapoihin ja kuitenkin jos/kun teimme sen, meitä kohtasi pakahduttavan painostava vastavoima.
Toisin sanoen, todellisuudessa tässä pelin vaiheessa ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä eteenpäin… mutta koko kuukauden ajan meidät hämättiin tarkoituksellisesti ajattelemaan, että meillä oli vaihtoehto - vain jotta tunsimme olevamme prosessimme "hallinnassa". Ikään kuin.
Viime kuu oli viekas, julma ja salakavala. Ja onneksi se on ohi… mutta nyt tarvitsemme kaikki piikin ja rauhoittavia käsitelläksemme sitä trauman jälkeistä stressiä, mikä seuraa näitä puhdistumiskierroksia.
Uusi maaperä
Toivoin, että näkymättömät olennot olivat yhtä ilahtuneita kuin me toukokuun loppumisesta ja halusivat kertoa meille, miten naurettava tuo kuukausi oli todellakin ollut. Mutta ei tietenkään. He olivat paljon vähemmän tympääntyneitä kuin me, jotka olemme tämän ahtaan lihapuvun ansassa ja laitettuna liekaan tähän tiettyyn ajankohtaan. Sen vuoksi he syöksähtävät aina tuon hyvin ohuen verhon läpi herpaantumattoman optimismin kera.
Mutta heillä kyllä oli arvokkaita ja houkuttelevia pointteja… nimittäin, että me saatamme olla (lopultakin) kömpimässä ulos tuosta naurettavasta kaninkolosta, kuten monet meistä ovat tunteneet, odottaneet ja ounastelleet viime kiduttavat kuukaudet.
Voisiko niin olla?
No, he pyytävät MEITÄ päättämään. He sanovat, että me kuljemme uudella maaperällä, mutta he haluavat tietää, tunnemmeko ME sen… tunnemmeko eron mielen ja tunteiden vakaudessa? Voimmeko yhtäkkiä tuntea suurempaa etäisyyttä rauhallisen keskittyneisyyden ja kaaoksen ja pelon matalampien ulottuvuuksien välillä?
Omalta osaltani tiedän, että alhaisemmat ajatusmuodot, jotka kiduttivat ja jahtasivat minua viime maanantaihin saakka, häipyvät yhtäkkiä pois ja näyttävät hyvin kaukaisilta. Tarkoitan, että voin muistaa ne, jos todella haluan, mutta etäisyys on niin suuri, etten tunne tarvetta jatkuvaan suojautumiseen. Tämä on todella hyvä merkki.
Kirjaimellisesti kesäkuun 1. päivästä lähtien on ehkä alkanut tuntua yleistä rauhaa, erityisesti verrattuna toukokuuhun, mutta myös tunnetta, että kaikki on lopultakin kohdallaan - höystettynä äkillisellä, keskittyneellä tuottavuudella.
Tässä kuussa monet meistä kömpivät ulos kolosta ja saavat jalkansa tiukasti uudelle maaperälle.
Saatamme katsella tuttua ympäristöämme, mutta vierauden tunteiden kera. Varmasti astuimme kaninkoloon samassa paikassa… mutta mikään ei ole eikä tule koskaan olemaan entisenlaista. Uudessa tilassa missä nyt asumme, on monia portaaleja suuriin mahdollisuuksiin.
Minulle näytetään, että tutkimme ikään kuin labyrintin monia kiemuroita ja kulmia ja siitä seuraa jännitystä, mitä tulee yllätysten ja uusien alkujen kera joka käänteessä. Tässä uudessa tilassa on hyvin paljon löydettävää ja jokainen meistä, jolla on vaadittava valomäärä näihin mahdollisuusportaaleihin pääsemiseksi, alkaa toteuttaa pitkään ylläpidettyä unelmiamme… ja enemmän!
Pysyminen rakkaudessa
Vaikka kesäkuu lupaa monia käänteentekeviä muutoksia, kyse on edelleen siirtymästä ja vanhasta kunnon "jalka kummassakin maailmassa" -tilanteesta. 5D-yhteydet lisääntyvät pituudeltaan ja syvyydeltään, kuten myös yhteytemme luovuuteen… kuitenkin olemme edelleen maadoittumassa, vakiintumassa ja viimeistelemässä monia fyysisiä muutoksia.
Siksi kyse on tasapainon säilyttämiskuukaudesta, mutta niin suuren taivaallisen tuen ja monien voimakkaiden astrologisten asetelmien kera, että meillä on PALJON suurempi yhteys ja kyky siirtyä eteenpäin kuin viime kuussa - ja toivottavasti lievempien oireiden kera - syvempi yhteys aitouteen ja myös äkillisiä informaatio/inspiraatiopuuskia, jotka vievät meidät syvemmälle unelmiemme toteuttamiseen, kun seuraavat askeleemme paljastuvat.
Näen kesäkuun tärkeänä siirtymänä toukokuun ja heinäkuun välillä. Toukokuussa oli kyse siteiden katkaisemisesta ja itsemme erottamisesta kaikista langoista, jotka sitoivat meidät 3D:hen. Heinäkuussa on kyse uppoutumisesta täysin uuteen elämäämme ja uusiin seikkailuihimme. Ja kesäkuu on tavallaan kuin portti, kummankin energian yhdistelmä.
Luultavimmin tapahtuu näkyvää jakautumista todellisuuksien välillä (henkilökohtaisella ja kollektiivisella tasolla) - menneisyyden yksityiskohtien viimeistelyä ja samaan aikaan neuvottelemista kaikista uusista ideoista, tilaisuuksista ja projekteista, jotka ovat osa uutta elämäämme.
On myös vanhentuneiden kierrosten ja ajattelumallien yhteenottoa ja purkautumista niillä, jotka ovat vielä matkalla alaspäin kaninkoloa, joten ankkuroituminen omaan keskipisteeseen ja pysyminen rakkaudessa on erittäin hyödyllistä.
Syvemmälle kaninkoloon putoamisesta puheen ollen, hyvin yleinen kysymys jonka olen saanut monilta teistä, on, "miten tiedän, missä kohtaa olen tässä universaalissa prosessissa?" Ja parhaiten pystyn vastaamaan tähän näin: kolosta ulos kömpimisen pitäisi tuntua seuraavalta "loogiselta" askeleelta. Siinä pitäisi olla yksinkertaisesti tolkkua kaikilla tasoilla: henkinen, mentaalinen, tunne ja fyysinen.
Psyykkis-henkisellä tasolla pitäisi tuntua, ettei ole enää mitään löydettävää, että kaikki vaihtoehdot on kulutettu loppuun eikä ole enää kiveäkään kääntämättä. Olette kohdanneet kaikki pelot ainakin 14000 kertaa, jättäneet taaksenne kaikki uskomuksenne ja itsepetoksenne, tulleet täysin yksinkertaiseksi ja läpinäkyväksi, parantanut kaikki suhteet - erityisesti itsenne kanssa - ja tunnette sellaista uupumusta, ettei mikään oikeastaan voi saada enää uutta vaihetta päälle. Olette periaatteessa kiteytyneet omaan aitouteenne, rentoutunut itseenne kaikin tavoin ja siihen pisteeseen, että te ette voisi välittää vähempää useimmista asioista.
Toisin sanoen, korkeampi itsenne on kukistanut egon ja tehnyt siitä sananlaskun hakkelusta, jolloin antaudutte täysin sille, mitä on. Itse asiassa, teillä ei pitäisi olla minkään tason vastustusta (enimmäkseen uupumuksen vuoksi) ja pystyitte menemään virran mukana tuntien olevanne tuettu ja luottaen korkeimpaan hyväänne.
Fyysisellä tasolla teidän pitäisi nähdä asioiden tulevan valmiiksi ja loppuunsa elämässänne (loppuja joita kohti olette uutterasti työskennelleet) ja teillä pitäisi olla edes harmaa aavistus siitä, mitä teitä varten on seuraavaksi - vaikka tämä merkitsisi henkistä eläkkeelle pääsyä.
Mutta monille tämä on aikaa synnyttää uusia luomuksia, muodostaa uusia kumppanuuksia, aloittaa uusi työ ja/tai liiketoiminta, muuttaa uuteen paikaan maantieteellisesti jne. Ja enimmäkseen olisitte työskennelleet tätä kohti ja suunnitelleet tätä fyysisesti hyvin pitkään, samalla kun olette roikkuneet kosmisen yleispalapelinne hitaasti liikkuvien palojen mukana.
Pioneereilla seuraavan tason luomusten pitäisi olla kohta syntymässä fyysiseen maailmaan - tai kenties olla jo syntynyt - ja luultavasti on jonkinlaista näkyvää ymmärrystä, miten tämä esittäytyy itsellä… ainakin osittain. Ainakin vähintään lisäarvonne runko on luotu ja se odottaa universaalia tukea näyttämään "miten", mutta teillä voi olla myös kaikki yhteydet, kumppanit ja järjestelmät kohdallaan ja valmiina siirtymään eteenpäin vuoroveden noustessa.
Useimmat ovat jossain keskivaiheilla.
Fyysisiä tapahtumia
Oma määritelmäni ihmeistä on taatusti muuttunut. Kaiken tämän alachakrojen puhdistuksen ollessa meneillään minulle on nyt ihme se, että pystyy nukkumaan kaksi tuntia nousematta pissalle. Huhtikuun loppu ja koko toukokuu (ja käynti nettitohtorilla) saivat minut täysin vakuuttuneeksi, että minulla on eturauhastulehdus, kun todellisuudessa vain poistamme myrkkyjä.
Vakavasti puhuttuna, ihmiset… potkimme niin paljon ulos jätettä kolmesta alimmasta (fyysisyyteen perustuvasta) chakrasta, että se voi olla hämmentävää, kiusallista ja pelottavaa toisinaan, mikä on osittain pointtina, koska päästämme irti monista pelkoperustaisista selviytymisen ja estetyn luomisilmaisun todellisuuksista.
Monet meistä ovat eläneet jatkuvassa parantumiskriisissä vuodesta 2001 saakka. Kuitenkin joka kerta käydessämme yhtä sellaista läpi, on helppoa vakuuttua, että itse asiassa tulemme sairaammaksi, vaikka todellisuudessa parannumme. Kyse on varsinaisesta mielen pelistä.
Minusta ei ole paljon eroa parantumisen ja sairauden välillä, koska ne ovat molemmat perseestä, joten on jatkuvaa kamppailua määritellä, mihin suuntaan olen menossa. Tämän hämmennyksen poistamiseksi luen kaiken vain parantumiseksi ja menen pois itseni tieltä. Tämä on pelastanut minut kymmeniä kertoja.
Intensiivisimmät oireet noin viimeisten kuuden viikon aikana ovat virranneet ensimmäisestä ja toisesta chakrasta, kun pulttaamme itseämme fyysisesti uuteen maapalloon. Tämä merkitsee, että puhdistamme edelleen suolisto- ja virtsajärjestelmiä ja tämä voi olla hyvin epämukavaa.
Turvotus, paine, usein toistuva kuonanpoisto, alaselkäkipu, alavatsan krampit, epäsäännölliset kuukautiset, hiivatulehdukset, munuaisten arkuus, jalkojen ja jalkaterien kipu ja tunnottomuus, raskauden tunne vyötärön alapuolella jne.
Sydänkeskuksemme, uuden maapallon kommunikointilaitteemme, laajenee edelleen sopeutuen ja valmistautuen aidon itsemme täyteen ilmaisemiseen (kurkkuchakra), mikä saa aikaan tavallista närästystä, ruuansulatushäiriöitä ja happovaivoja, kipua sydämen takana (selän keskellä), keuhkoputkentulehdusta, hengitysvaikeuksia, sydämentykytystä, korkeampaa leposykettä ja kurkun puhdistuksia (kurkkukipu, niskan jäykkyys ja särky jne.).
Poltamme myös unitilassa pois paljon vanhoja energioita, yhteyksiä ja todellisuuksia, mikä voi aiheuttaa unettomuutta ja levotonta unta kera syvän ja "kaukaisen" unen, jolloin heräämme hämmentyneenä ja hiestä märkänä. Nämä ovat suosikkejani.
Mutta positiivisena puolena saatatte lopultakin kiivetä pois tuosta masentuneesta ja väsyneestä paniikista, missä olette olleet, ja alatte tuntea vähän iloa, rauhaa, rakkautta tai löydätte taas kyvyn luoda. Jos ette, niin pian löydätte. Yleisesti ottaen pystymme suorittamaan paljon enemmän fyysisiä asioita tässä kuussa verrattuna edelliseen.
Riippuen kohdastanne tällä matkalla, nämä oireet alkavat vähentyä ja hävitä joillain ja lisääntyä voimakkuudeltaan tosilla. Meidän osalta jotka olemme viimeistelemässä yhdistymis- ja uudelleenjohdotusvaihetta (ne jotka johtavat uutta aikajanaa), kuulen, että tasapainotumme ja sopeudumme edelleen suuren osan kesäkuuta, mutta luultavasti vakiinnumme päivänseisaus/pimennysportaalien paikkeilla. Kuten aina, tiedämme enemmän, kun pääsemme lähemmäs.
Kaiken kaikkiaan, varmistakaa, että taputatte itseänne ja toisianne selkään siitä, että selviydyitte yhdestä matkan haastavimmasta ja vaikeimmasta kuukaudesta. Teissä sotureissa on kovan tason sinnittelyvoimaa!
Edelleen hengissä…
Lauren
-----------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti