ELÄMÄN TOINEN PUOLI

Henkeä kanavoinut John Cali
31.5.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine



John Cali:


Henkilökohtaisissa tulkinnoissa ihmiset usein kysyvät perheenjäsenistä tai ystävistä, jotka ovat kuolleet. He melkein aina haluavat tietää, ovatko heidän rakkaansa turvassa ja voivatko he kommunikoida näiden kanssa.

Vastaus kumpaankin kysymykseen on varaukseton "Kyllä!".


He ovat turvassa. Ja he ovat tavallisesti halukkaita kommunikoimaan taas rakkaidensa kanssa maan päällä.

Tässä on Henki.


Henki


Olemme puhuneet tästä aiheesta aiemmin, mutta se tulee jatkuvasti esiin keskusteluissa, joita käymme monien teidän kanssa.


Sanotte usein rakkaiden kuoltua, että olette "menettäneet" heidät. Te ette voi menettää heitä. Pelkästään se, etteivät he enää ole fyysisessä kehossa, ei merkitse, että he ovat poissa. He ovat edelleen kanssanne, erityisesti jos fyysinen suhde oli läheinen. Ja joskus vaikkei olisi ollutkaan.


Olette aina kaikki turvassa - elävänä tai kuolleena, erityisesti kuoltuanne. Fyysinen kehonne voi loukkaantua, mutta te ette voi. Jos ymmärrätte selvästi, kuka "te" olette, tämä on täysin järkevää teille.

Kommunikointi on kuitenkin suurempi ongelma monille teistä, jotka olette "menettäneet" rakkaanne.


Teidän on täysin mahdollista kommunikoida selkeästi rakkaidenne kanssa "elämän toisella puolella". Käytämme tuota fraasia tarkoituksellisesti, koska ei ole mitään kuolemaa, vain elämää.


Kun olette ymmärtäneet - ei vain älyllisesti vaan myös intuitiivisesti - että elämä on ikuista, teidän on helpompaa kommunikoida rakkaidenne kanssa.

Miten tarkkaan ottaen voitte kommunikoida? On monia tapoja. Tässä on muutamia:

* Kun ajatus rakkaasta tulee mieleenne, se johtuu usein siitä, että juuri tuolla hetkellä hän haluaa puhua teille.


* Saatatte nähdä rakkaastanne unta, missä puhuitte toisillenne. Se ei ole "vain unta". Se on todellista.




* Saatatte esimerkiksi haistaa ruusun (tai muita tuoksuja), kun ketään ei ole lähellä, erityisesti jos rakkaanne piti ruusuista.




* Saatatte avata jonkin kirjan ja silmänne osuvat "vahingossa" lauseeseen, mikä oli erityisen merkityksellinen rakkaallenne.


* Joskus luonto voi esittää roolia kaikessa tässä. Esimerkiksi John löytää usein höyheniä, joiden hän tietää olevan merkkejä meiltä, hänen henkioppailtaan. (Tietysti myös puhumme hänen kanssaan, aivan kuin puhumme teidän kanssanne tänään.)




Jos epäilette merkkejä, pyytäkää rakastanne vain lähettämään toinen samanlainen merkki. Tapoja kommunikoimiseen rakkaidenne kanssa on monia. Tuo kommunikointi on yhtä todellista, kuin mikään koskaan voi olla.


Puhummehan teille tänään elämän toiselta puolelta. Olemmeko me todellisia teille? Ettekö pysty tuntemaan energiamme? Ettekö voi tuntea rakkautemme teitä kohtaan?


Teidän elämänpuolenne ja elämän toinen puoli ovat sama puoli. Kaikki on hyvin.

SURU - ASIAA KUOLEMASTA

Päällikkö Josephia kanavoinut John Cali
1.3.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine



John Cali:



Vähän yli viisi vuotta sitten sisareni Christinen aviomies Dick kuoli suhteellisen nuorena kamppailtuaan 10 vuotta vakavan sairauden kanssa.



Dick ja Christine olivat onnellisesti naimisissa 26 vuotta. Dick - lämmin ja välittävä mies - oli rakastettu perheenjäsen. Hän oli minulle kuin veli. Kuten voi odottaa, kaikki olivat surullisia ja surtiin tavanomaisesti.



Mutta myös hautajaisissa puhuimme Dickin sairauteen ja kuolemaan keskittymisen sijasta hänen elämästään, upeista muistoista monilta vuosilta, kaikesta siitä onnellisuudesta minkä hän ja Christine olivat löytäneet yhdessä.



Christine tietysti kaipasi häntä, kuten me kaikki. Mutta hän käsitteli kuoleman positiivisesti. Hän antoi itsensä tuntea surun, muttei järkyttynyt ja uppoutunut murehtimiseen niin, ettei olisi pystynyt toimimaan. Ja itse asiassa hän siirtyi raskaan suruajan läpi suhteellisen nopeasti.



Eräs ystävä sanoi hänelle, että hänessä oli jotain vikaa, koska hän pärjäsi niin hyvin. Ystävä ajatteli, että hänen olisi pitänyt olla pitkään syvässä surussa. Christine sanoi sen olevan puppua. Olin samaa mieltä.



Tämä muistutti minua kahdesta serkustamme, joiden pojat olivat kuolleet nuorena. Kumpikin heistä suri vuosia. He eivät koskaan päässeet takaisin tasapainoon. Kumpikin kuoli surkeana ollessaan vasta keski-iässä.


Mikä on "sopiva" suruaika? Onko sureminen koskaan tarkoituksenmukaista?



Päällikkö Joseph



Mikä tahansa negatiivinen tunne, mukaan luettuna suru, merkitsee aina, että tarkastelette asioita eri tavalla kuin korkeampi itsenne tai sielunne. Aina.



Tunnustamme ja hyväksymme, että "maailman tapa" on surra, olla surullinen ja järkyttynyt, kun joku rakkaanne kuolee. Olemme herkkiä tunteillenne tässä emmekä kehota teitä kieltämään tai tukahduttamaan noita tunteita, ovat ne sitten positiivisia tai negatiivisia.



Tunteet palvelevat teitä hyvin, sillä ne heijastavat tarkasti ajatuksianne, hallitsevia ajatuksianne ja uskomuksianne.



Haluamme kuitenkin lyhyesti puhua tänään asiasta, jota kutsutaan kuolemaksi ja jota useimmat teistä pelkäävät. Pelkäätte sitä, koska ette täysin ymmärrä, mitä se oikeastaan on. Ettekä ymmärrä tarkkaan, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.


Kuolema tulee teille kaikille. Ette voi välttää sitä. Niinpä voisitte yhtä hyvin tehdä rauhan sen kanssa.



Silloin kun surette rakasta, joka on kuollut, sanotte usein "menettäneenne" hänet. Ette ole menettäneet häntä.



Ette koskaan menetä niitä, joita rakastatte. Rakkaus on ikuista. Mutta niin on myös rakkaanne, kuten tekin. Kuolemassa rakkaanne ovat lähempänä teitä kuin elämässä. He ovat aivan rinnallanne. He haluavat kommunikoida kanssanne, kertoa teille, että he ovat edelleen paikalla ja rakastavat teitä. Heidän kanssaan kommunikoiminen ei ole yhtään vaikeampaa, kuin oli heidän kanssaan puhuminen, silloin kun he olivat fyysisesti kanssanne. Mutta teidän täytyy olla avoin sille. Useimmille teistä se merkitsee havaintotapanne muuttamista elämästä ja kuolemasta.


Kuten kaikki tiedätte, teissä on osa - suurempi osa - joka elää ikuisesti henkiulottuvuuksissa. Tai "taivaassa" jos pidätte siitä enemmän. Nämä ovat ulottuvuuksia, joista puhumme teille Johnin kautta.


Käytätte eri nimiä tästä osastanne: sielu, korkeampi itse, Jumalitse jne. Kaikki ovat ok. Me suosimme "sielua" tai "korkeampaa itseä". Mitä tahansa nimeä käytättekin, tuo osanne on ikuinen. Se ei koskaan kuole - vain fyysinen keho kuolee. Silloin kun kuolette, palaatte sieluunne taas kerran. Ja se on aina iloinen "jälleentapaaminen" riippumatta kuolemanne olosuhteista.



Silloin kun rakkaanne kuolee, hän ei yhdisty ainoastaan oman sielunsa kanssa, vaan myös teidän sielunne kanssa, joka ei ole koskaan lähtenyt henkiulottuvuuksista. Taas kerran, se on iloinen jälleentapaaminen. Vaikka todellisuudessa ne ovat olleet yhdessä ikuisesti.


Ja tietysti siirtyessänne sen verhon läpi, mitä kutsutaan kuolemaksi, olette täysin taas rakkaidenne kanssa. Ette ole enää siinä erillisyyden harhassa, mitä kutsutaan fyysiseksi todellisuudeksi.



Jos ymmärrätte kuoleman tavalla, mistä olemme puhuneet tänään, ette sure rakkaitanne. Riemuitsette heidän puolestaan. Kuolema ei ole loppunne, ainoastaan uusi alku.



Niinpä vastaus Johnin kysymykseen (minkä hän tarkoitti retoriseksi) "onko sureminen koskaan tarkoituksenmukaista?", sanoisimme, ettei se ole tarkoituksenmukaista. Ei koskaan.



Ja tietysti pitkät surujaksot ovat epäilemättä epätarkoituksenmukaisia. Ne ovat myös, kuten John osoitti, heikentäviä ja tuhoavia fyysiselle kehollenne.



Riemuitkaa elämässä. Riemuitkaa kuolemassa. Rakkaanne ovat aina paikalla. Voitte kommunikoida heidän kanssaan samalla tavalla, kuin me kommunikoimme teidän kassanne ja te meidän. Me olemme niin "kuolleita", kuin voi olla.


Kaikki on hyvin.

SIELUN KYMMENEN TILAA

Lähde: Sielun Peili -lehti 6/2010


Suomessa syyskuun puolivälissä vieraillut James Twyman piti  Henkisen Hyvinvoinnin -messuilla esitelmän Sielun Kymmenen Tilaa, joka kertoo siitä, kuinka egolla ja sielulla on kummallakin oma kielensä.


James Twyman, tuo "rauhan trubaduuriksikin" kutsuttu maailmankuulu kirjailija on myös monien rauhankonserttien, rauhantapahtumien ja filmien tekijä sekä Beloved Communityn, kansainvälisen ekumeenisen rauhankirkon, johtaja.

Hän on julkaissut mm.kirjat ”The Moses Code”  ja  ”The Cabbalah Code”, jälkimmäisen yhdessä Philip Gruberin kanssa. Tänä syksynä ilmestyi hänen uusin kirjansa  ”The Barn Dance”, jossa hän kertoo entisen vaimonsa Lindan murhasta ja sen jälkeisestä yhteydestään Lindaan.



James on myös useiden filmien tekijä. Hänen ”Indigo Children” on ollut hyvin merkittävä, kertoen uuden ajan lapsista ja heidän synnynnäisistä kyvyistään.

SIELUN KYMMENEN TILAA

1. EGO PYRKII ERILLISYYTEEN

- SIELU PYRKII YKSEYTEEN

Teemme koko ajan valintoja perustuen joko pelkoon tai rakkauteen.

Pelkäämme erityisesti ihmissuhteissamme.

2.EGON HUOMIO KIINTYY SIIHEN, MIKÄ ON ERILAISTA -

SIELU KOHDENTAA HUOMIONSA SIIHEN,

MIKÄ ON SAMANLAISTA

3. EGO PITÄÄ TÄRKEÄNÄ OLLA OIKEASSA -

SIELU ON MIELUUMMIN ONNELLINEN

Ego haluaa olla korkealla ja parempi kuin muut.

Sielu taas tietää, että sillä tavalla ei saavuta onnellisuutta.

 Onnellinen ihminen ei mahtaile eikä kerskaile

omalla ylemmyydellään.

Miksi aina pitäisi olla mielipide joka asiaan ja

tuntea olevansa oikeassa ?

Ja kuka ylipäätänsä voi sanoa olevansa oikeassa ?

Ei ole olemassa oikeaa tai väärää, eikä hyvää tai pahaa.

Kaikki riippuu siitä, miltä kantilta asioita katsoo

ja kuka on katsojana.

4. EGO PYRKII SAAMAAN AIKAAN VAIKUTUKSEN -

SIELU ILMAISEE ITSENSÄ YKSINKERTAISESTI

Totuus on yksinkertainen, miksi tehdä asiat monimutkaisiksi ?

Viisas puhuu usein pelkällä olemuksellaan, ilman sanoja

5. EGO HALUAA VETÄÄ HUOMION ITSEENSÄ -

SIELU KOHDENTAA HUOMION SIIHEN,

MIKÄ ON PYHÄÄ JA TOTTA

6. EGO SANOO: "KATSO MINUA" -

SIELU SANOO: "KATSO ITSEÄSI"

7. EGO ANTAA, KOSKA SE HALUAA SAADA -

SIELU TAJUAA, ETTÄ SAAMINEN & ANTAMINEN

OVAT SAMA ASIA.

KUN ANTAA MUILLE, ANTAA ITSELLEEN.

 EI VOI ANTAA POIS SELLAISTA, MITÄ EI ITSELLÄ OLE.

8. EGO ON MATERIAN PERÄÄN -

SIELU ETSII HYVYYTTÄ

9. EGO LUULEE, ETTÄ SEN PITÄÄ PUOLUSTAUTUA JOTAKIN SELLAISTA VASTAAN, JOKA VOI SITÄ HAAVOITTAA TAI AIHEUTTAA SILLE HARMIA -

SIELU TIETÄÄ OLEVANSA HAAVOITTUMATON,

SEN EI TARVITSE PELÄTÄ MITÄÄN

10. EGO USKOO KUOLEVANSA -

SIELU TIETÄÄ, ETTÄ KUOLEMA EI OLE TODELLISTA

Me kaikki olemme jälleensyntyviä sieluja ja olisi äärettömän tärkeää, että meidänkin kirkkomme kertoisivat totuuden tästä, että KUOLEMAA EI OLE. Kuinkahan moni itsemurhakin jäisi toteutumatta, jos me jokainen tietäisimme tämän asian..  Moni itsemurhaa harkitseva tai ajatteleva ihminenkin kun ajattelee toiveikkaana vapautuvansa kaikista tuskistaan ja ongelmistaan tehdessään itsemurhan, moni vaan ei ymmärrä, että tämä on vain harhaluulo.



Todellisuudessa kun sekä kuoleman hetkellä että sen jälkeenkin vielä ihminen joutuu käsittelemään juuri eletyn elämänsä ja karvas totuus on se, että jollet ongelmiasi selvittänyt fyysisessä elämässäsi, ne on selvitettävä sitten rajan toisella puolella. Tässäkin kohtaa siis vanha sanonta "Sen, minkä taakseen jättää, eestään löytää" pitänee erinomaisen täydellisesti paikkansa. Eli emme pääse kuin "koira veräjästä", ongelmiamme emme pääse karkuun, ei edes päättämällä itse päivämme.



Ja kaikki ne Oppiläksyt, mistä et edellisessä elämässäsi suoriutunut, jotka jäivät kesken, niitä opetellaan sitten seuraavissa elämissämme, niin kauan, että suoriudumme ns. seuraaville luokille ja aina siihen asti kunnes kaikki oppiläksymme ovat tulleet suoritetuiksi kunnialla läpi. Lisäksi on vielä karma, jota kertyy meille jokaisesta elämästämme ja joskus "joutuu" syntymään vielä kerran uudelleen, jotta saa mahdollisuuden maksaa karmavelkansa takaisin, pääsee nollaamaan tilanteen, karmapankkitilinsä, niinsanotusti.

MICHAEL NEWTON: SIELUJEN MATKA, ELÄMÄÄ ELÄMIEN VÄLILLÄ

Sain eilen illalla juuri ennen nukkumaan menoa päätökseen tämän mielenkiintoisen kirjan SIELUJEN MATKA, ELÄMÄÄ ELÄMIEN VÄLILLÄ.

Hypnologi Michael Newton kertoo lukuisille kielille käännetyssä kirjassaan, mitä meille tapahtuu sieluina sielujen maailmassa.


Hän on toiminut hypnoterapeuttina lähes 50 vuotta ja tutkinut perusteellisesti asiakkaittensa avulla henkimaailmaa ja elämää sieluna fyysisten elämien välillä.


Kirja vastaa moniin mieltämme askarruttaviin kysymyksiin – ja kysymyksiin joita emme ole edes osanneet kysyä.

                Mihin matkaamme kuoltuamme?

              Miten sielu toimii ihmisen kehossa?

            Keitä ovat oppaat ja sielunkumppanit?

    Mitä henkimaailmassa tehdään ja millaista siellä on?

     Miten ja miksi valitsemme seuraavan elämämme?

Lähde mukaan unohtumattomalle matkalle tutkimaan elämääsi ikuisena sieluna, tämän kirja avaa sinulle kokonaisen uuden maailman!

Kirjassa kerrotaan, kuinka hypnoterapeutti Michael Newton saa sattumalta asiakkaansa ylitietoiseen tilaan, jossa tämä pystyy antamaan tietoa sielun elämästä maanpäällisten elämien välillä.


Kirjassa hän esittää erilaisia tapauskertomuksia, joissa tätä elämää valotetaan. Haastateltujen sielujen mukaan sielut valitsevat kulloisenkin elämänsä, tapahtumat, vastoinkäymiset, kehittyäkseen.


Eli kuten siis jo aiemmassa blogitekstissäni totesin:
MIKÄÄN EI OLE SATTUMAA, vaan ENNALTA SUUNNITELTUA ja SOVITTUA ja sitä sopimusta on ollut tekemässä SIELUMME itse ennen maan päälle palaamistaan.

Toisin sanoen siis mitään ei tapahdu meille ilman oman sielumme hyväksyntää.

Rakastuin tähän kirjaan!

Tämä kirja oli niin kiehtova ja koukuttava, etten meinannu sitä millään laskea käsistäni lukemisen aloitettuani ja aika hetkessä se sitten tulikin ahmittua lävitse. Ja päässäni/mielessäni pyörii kaiken aikaa nuo lukemani asiat, joista olen todella Kiitollinen, että sain ne osakseni elämää!

Ennen tämän kirjan lukemista ja nuorempana etenkin, olin aina pelänny kuolemaa todella paljon, sillä meillehän opetetaan ev.lut. kasvatuksen mukaan jo pienestä pitäen, kuinka meillä ei olisi kuin vain tämä yksi ja ainut elämä ja kuolemaan elämämme sitten tulisi päättymään.

Tuo on ollut varsin pelottava ja surullinen ajatus jo pienestä pitäen ja muistelen hämärästi, kuinka jossain vaiheessa elämääni jo aloin tuota asiaa todella pohtia ja kyseenalaistamaan mielessäni, jotenkin ilmeisesti tuolloin jo varmaan mielsin tuon väitteen suureksi valheeksi. Siis omalla kohdallani ainakin.

Kuultuani aikoinaan ensimmäisen kerran muiden uskontojen välityksellä INKARNAATIOSTA, oivalsin heti, mistä tuo epäilykseni, ettei täällä vain yhtä kertaa elettäisi, oli peräisin, ja se rauhoitti mieltäni jo tuolloin aika lailla.

Siitäkin huolimatta sitä on aina välillä kuitenkin synkimmillä hetkillään ajatellut, että josko tuo ei olisikaan totta sitten kuitenkaan ja tällaisessa välimaastossa olen sitten keikkunut näine ajatuksineni.


Kunnes nyt Viimein sain tähän lopullisen varmistuksen luettuani tämän valaisevan kirjan!


Enää en tunne kuolemanpelkoa vaan oikeastaan pikemminkin päinvastoin, jos näin voi sanoa.. Oikein Odotankin tuota ihmeellistä Kotiinpaluuni hetkeä, Henkiseen Kotiini palaamista, mistä me kaikki olemme alunperin lähtöisin. Sen verran ihanalta paikalta se kirjan kuvauksen mukaankin vaikutti ja siellä pääsee viimein jälleentapaamaan kaikkia niitä ystäviä ja rakkaita, jotka sieluntasolla tunnen niin läheisiksi itselleni.

Selväksi tuli myöskin se, että meillä jokaisella on todellakin se oma Kohtalomme, jonka polkuja kuljemme ennaltasovitulla tavalla, vanhoja karmojamme maksaaksemme ja meille ennaltasovittuja oppiläksyjämme oppiaksemme kussakin elämässämme.

Inkarnoitumisen pääasiallisena tarkoituksena on siis  kehittyä sieluntasolla eteenpäin kussakin elämässä, kehittää sieluamme oppimalla uusia puolia elämästä, henkistyä ja saavuttaa Valaistuminen.

Näitä oppiläksyjämme voimme oman valintamme mukaan suorittaa elämissämme joko sillä Hyvällä taikka sitten sen vaikeimman kautta; vastentahtoisesti monien mutkien kautta, päätämme seinään hakaten.


Jokaisen Sielun tavoite on joka tapauksessa se sama ja koska jokainen sielu on erilaisensa, ottaa jokaisella sielulla luonnollisesti oman aikansa ja voi joiltakin sieluilta viedä moniakin elämiä joidenkin tiettyjen oppiläksyjen oppiminen ja karmojen takaisin lunastaminen.

Kirja oli mielestäni todella Koskettava ja hyvin Lohduttava samaan aikaan.


Lohtua toi mielettömästi esim. sen kuuleminen, että kuollessasi esim. jotenkin väkivaltaisesti tai tapaturmaisesti, Sielusi tietää jo hetkeä ennen, mitä kohta tulee tapahtumaan (onhan kaikesta jo Henkimaailmassa päätetty ja sovittu ennalta ennen maan päälle inkarnoitumista) ja irtaantuu ruumiista/ihmiskehostamme jo silloin nousten kehomme yläpuolelle tarkkailemaan tilannetta ulkopuolelta käsin.


Sillä hetkellä, vaikkakin kuolemanhetki kuinka tuskallista fyysisesti muutoin olisikin, ei kehomme enää tunne mitään tuskaa tai kipua, koska Sielumme on jo kehostamme poistunut.


Tuon asian kuuleminen oli todella Lohduttavaa, ite kun olen aina pelännyt sitä, että jos tuollaisen kamalan ja tuskallisen kuoleman kokisi, että joutuisi ties kuinka kauan siinä sitten tietoisesti kitumaan tuskissaan, mutta näin ei olekaan, sikäli mikäli oikein lukemaani tulkitsin.


Lohdullista oli saada tietää myöskin se, että mikäli sielumme ei haluaisi enää maan päälle koskaan inkarnoitua, sekin sallittaisiin, yhtäkään sielua ei pakoteta niin tekemään. Mutta selväksi tuli sekin, että jokaisen meidän sielumme palaa maan päälle useampiakin kertoja ja ihan vapaaehtoisesti oltuaan ensin jonkin aikaa poissa maan kamaralta tuolla Ylhäällä, Henkimaailmassa.



Mutta tästä jatkankin vaikka tässä myöhemmin vielä tarkemmin, sillä tuo sielun HENKIMAAILMASSA oleminen oli sen verran mielenkiintoista kuultavaa, että siitä pitänee kertoa tarkemmin ihan omassa tekstissään!