Mieleeni nousi mielikuva eräästä leffasta, jonka näin muutama vuosi sitten. Kys. leffan nimi oli "Anna hyvän kiertää" (Pay it forward) ja se kertoi 11-vuotiaasta Trevor-pojasta, jonka opettaja antoi luokalle tehtäväksi keksiä idean, jolla maailmasta saataisiin parempi paikka elää. Trevor otti tehtävän tosissaan ja keksi "anna hyvän kiertää" -idean.
Idean juju oli siinä, että jokainen tekee kolme pyyteetöntä tekoa lähimmäisensä puolesta. Nämä kolme - sen sijaan, että maksaisivat hyvän työn sen tekijälle takaisin - tekevät puolestaan kukin kolme hyvää työtä kolmelle muulle ihmiselle. Trevor ei tyytynyt pelkän aatteen luomiseen, vaan ryhtyi myös toteuttamaan sitä.
Hyvän tekeminen osoittautuu kuitenkin vaikeammaksi mitä Trevor luuli, sillä hän sai huomata, ettei kaikkia välttämättä pysty aina auttamaan, eikä varsinkaan, jos ihminen ei ole itse valmis vastaanottamaan hänelle tarjottua hyvää. Ketäänhän kun ei voi pakottaa, tässäkään asiassa.
Yleensähän olemme tottuneet juuri päinvastaiseen ajattelutapaan, "Anna vahingon kiertää", jonka rinnalla tuo "Anna hyvän kiertää" saattaa kuulostaa hieman "oudolta" äkkiseltään kuultuna. Että hyvä pitäisi laittaa kiertämään? Miksi? Mitä hyvää joku on muka tehnyt minulle, jotta minun pitäisi kierrättää sitä eteenpäin? Mitä hyötyä siitä olisi? Näitä kysymyksiä ja maailmanparantamisen / muuttamisen mahdollisuutta tutkailtiin elokuvassa aivan kuten tänäkin päivänä varmasti moni meistä miettii ihan samoja juttuja.
Sitä saattaa miettiä, että miksi juuri minä tekisin jollekin tietylle ihmiselle jotain hyvää, sillä enhän kuitenkaan saa siltä ihmiseltä samanlaista vastakaikua ikipäivänä. Voihan näin toki ollakin, mutta ei kai sellaista ihmettä tarvi kenenkään jäädä odottelemaankaan tai pidä olettaakaan sellaista, etenkin jos tietää, että se on hyvin epätodennäköistä. Juju onkin siinä, että löytää itsestään motiivin tehdä niitä hyviä tekoja jopa noita ns. "vihollisiaankin" kohtaan, sillä ei siinä itse ainakaan menetä mitään.
Ja toisekseen, molemmille tulee siitä hyvä mieli. Tai mikäli tämä toinen ei ymmärrä olla kiitollinen ja hyvillä mielin moisesta, niin sehän on sitten hänen oma asiansa ja häpeänsä, luulenpa kuitenkin, että silkkaa ymmärtämättömyyttä mitä suurimmissa määrin. Joka tapauksessa itselle jää tuollaisista pienemmistäkin auttamisista ja toisen huomioimisista tosi hyvä mieli ja olo. Ja se on sitä tervettä itsekkyyttä, mitä saa hyvillä mielin tunteakin, eikä ole todellakaan keneltäkään pois.
Olen monesti törmännyt sellaiseen ajatusmalliin, että sitä ajatellaan, että miks just minun pitäisi tehdä noita hyviä tekoja, eihän muutkaan tee. No, jos kaikki ajattelisivat noin, niin eihän tällä planeetallamme olisi enää ollut minkäänlaista elämää varmaan aikoihin! Vaikkei se aina siltä tunnukaan, että kukaan enää muuta kohta ajattelisi kuin vain omaa itseään, niin paljon ahneutta ja kilpailuhenkisyyttä ihmisten kesken, röyhkeyttä ja "hinnalla millä hyvällä" -mentaliteettia, ettei mitään rajaa.
Tuntuu, että mikään ei riitä, aina pitäisi saada lisää ja enemmän, vaikka asiat olisivatkin loppujen lopuksi ihan hyvin ja jopa paljon paremmin kuin valtaosalla maapallon ihmisistä. Mihin ovat kadonneet perimmäiset arvot ihmisiltä:
Kiitollisuus, yhteisöllisyys, jakaminen, avunanto, välittäminen, ystävällisyys, ihmisyys?
Toisten pyyteetön auttaminen..
Hyviä tekoja tekemällä tai vaikka edes toisiamme hyvällä ajattelemalla, jollei muuta, tämä maailmamme muuttuu kuitenkin huomattavasti siedettävämmäksi paikaksi elää meistä jokaisella. Ja ajan myötä, kun olemme päässeet viimein nousemaan viidennelle ulottuvuudelle, maapallostamme on viimein tuleva se PARATIISI maan päällä, mistä olemme aina unelmoineet mielessämme.
Mikään ei kuitenkaan tapahdu itsestään ja jokaisella meistä onkin siksi oma VASTUUMME ja osuutemme hoidettavanamme tässä asiassa. Ihan JOKAISELLA. Jokaisen meistä panosta tässä nyt vaaditaan ja mitä pikemmin sisäistämme sellaisen asian, että niillä pienemmilläkin teoilla ja valinnoilla elämässämme on loppujen lopuksi suuren suuri Merkitys, niin sitä lähempänä me tuota Paratiisiamme alamme pian olla!
Voisimme aloittaa vaikkapa siitä, että annamme toinen toisillemme anteeksi vanhat kaunat ja katkeruudet...
