AE URIEL: SIELUN JA ITSEN VALINTA

Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman

Uutiskirjeestä 20.6.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

Jokainen elämä on parantumissykli, tilaisuus järjestää energiat, jotka ovat pelon kautta luoneet jälkiä, jotka ovat epäharmoniassa ehdottoman rakkauden korkeimman energiapotentiaalinne kanssa.

Paluu aineelliselle tasolle tehdään joka elämässä sielun ja itsen harmonisoimiseksi, niin että ne ovat täysin integroituneet ja sopusoinnussa tämän energiapotentiaalin kanssa.

Jokainen ihminen on harmonisoitumispolulla, mikä saavutetaan parantumissyklien kautta - tunnistamisen, ymmärtämisen, harmonisoimisen ja transformoimisen energiamatkan kautta.

Parantumissykliin sisältyy muutos energiavärähtelyissä, mikä koetaan fyysisten näkymien kautta, jotka havainnollistavat, millainen energia on epäharmoniassa. Valinta tehdään joka kerta parantumissyklin esittäytyessä - joko elää parantumisen kautta tai sallia sen muuntua niin, että sen jälki muuttuu ja harmonisoituu korkeamman värähtelyn kanssa. Tämän valinnan tekevät itse ja sielu.

Itse haluaa voittaa, saada vahvistusta kokemukselleen ja valloittaa. Sielu haluaa luoda energiamuutoksen ja vapautua yhteyksistä. Silloin kun nämä kaksi halua ovat harmoniassa, parantumissykli voi jatkua loppuunsaattamiseen. Silloin kun ne eivät ole harmoniassa, uusi parantumismatka on alkanut, jonka tarkoituksena on sallia harmonisoitumisen tapahtua.


Ymmärrys tulee sielun tietämisestä, että tuskaa on tuloksena, silloin kun energia on harmoniassa pelon kanssa. Pelon salliminen transformoitua ja vapautua pyrkimättä syyttämään tai tuomitsemaan toista, harmonisoi itsen sielun kanssa ja vaihtaa polun parantumisesta transformoitumiseen. Voiko itse olla tyytyväinen lempeään ja tuskattomaan parantumiseen vai onko tarpeena "tehdä" jotain ja luoda lopputulos, mikä antaa vahvistusta itsen halulle olla ylevä ja tuntea voimattomuutta samassa tilanteessa, missä se kerran tunsi voimattomuutta?

Itse etsii vahvistusta jokaisesta kokemuksesta, kun taas sielu ymmärtää, että kaikki kokemukset ovat peilejä yhdestä parantumistarkoituksesta ja että yhden parantaminen parantaa kaikki.

Silloin kun sielu ja itse ovat harmoniassa yhteisen energiavärähtelyn ja ymmärryksen kautta, on täydellinen tieto parantumissyklin luonteesta ja tarkoituksesta. Tämä tuo transformaation, sillä siellä missä on ymmärrystä, on myös hyväksyntää, myötätuntoa ja anteeksiantoa. Ilman näitä asioita parantumissyklistä tulee itsen polku ja sielun osallistuminen sivuutetaan.

Valinta parantua on syklin loppuunsaattamista niin, että transformoituminen, ymmärtäminen ja harmonisoituminen ehdottoman rakkauden kanssa on tuloksena. Tätä kutsutaan taivaaksi maan päällä, itsen ja sielun harmonisoitumista ehdottoman rakkauden korkeimpaan energiavärähtelyyn ja tämä sallii ylösnousemuksen tapahtumisen.

Kuuleminen ja kuunteleminen

Kommunikoimalla jaamme ajatuksiamme, uskomuksiamme, tuntemuksiamme ja tunteitamme ulkopuolisen maailman kanssa. Prosessi on yksinkertainen: me puhumme, toiset kuuntelevat ja toivomme, että he ymmärtävät meitä ja toimivat tavoilla, jotka antavat meille vahvistusta ja tukevat meitä. Mutta se on itse asiassa paljon monimutkaisempaa.

Silloin kun puhumme, toiset kuulevat äänemme ja sitten suodattavat viestimme omien ajatustensa, uskomustensa, tuntemustensa ja tunteidensa läpi, joten se palaute mitä saamme, heijastaa heidän omaa ymmärrystään.

Kuuleminen ja kuunteleminen ovat kaksi eri prosessia: kuulemme korvillamme, mutta kuuntelemme sydämellämme. Niinpä se mitä sanomme ja toisten käsittelemä viesti voivat olla täysin erilaisia.


Kuuleminen on fyysinen prosessi, mihin liittyy äänen lähettäminen tilan yli - vähemmän hohdokas prosessi saadakseen niin paljon merkitystä, kuin annamme sille. Sanomme, että haluamme tulla kuulluksi, kun todellisuudessa halumme tulla kuunnelluksi. Kuunteleminen on paljon monimutkaisempi prosessi, mihin liittyy laaja kirjo tuntemuksia, ajatuksia ja tunteita.

Keskittymisemme kuulemispuoleen saa aikaan pettymystä, koska oletamme puhuessamme, että toiset kuulevat juuri sen, mitä sanomme ja tarkoitamme, ja sitten petymme, kun he eivät reagoi haluamallamme tavalla. Jokainen kuuntelee kykynsä mukaan ja sitä rajoittaa se, mitä hänen sydämessään on, mm. mitä hän tuntee meistä ja omasta elämänkokemuksestaan.


Jokainen jolla on fyysinen kyky prosessoida ääntä, voi kuulla ja luulemme, että koska ihmiset voivat "kuulla", he kuulevat sen, mitä sanoimme, mukaan luettuna sanamme, ajatuksemme, tuntemuksemme, uskomuksemme, kaikki ennakkokeskustelut, aikomukset ja odotukset, joita laitamme keskusteluun.

Mutta meidän täytyy kysyä, mahdollistaako heidän kuuntelemiskykynsä sanomamme prosessoimisen tarkoittamallamme tavalla. Tässä tavallisesti syntyy yhteydettömyys ja se on suurin väärinkäsitystemme lähde. He kuulevat, mitä sanomme, mutta he eivät kuuntele (koska he eivät pysty tai eivät halua) haluamallamme tavalla.


Jos muistamme, että kuuleminen on fyysistä ja kuunteleminen tulee sydämestä, voimme olla tietoisempi siitä, miten toiset suodattavat keskustelumme, ja sitten asettaa odotuksemme ja tarpeemme vastaavasti. Esimerkiksi, joku jonka kokemus rakkaudesta on tuskallinen, suodattaa rakkauden julistuksemme pelkonsa ja tuskansa läpi. Kateellinen ihminen suodattaa uutiset onnistumisestamme oman itsearvostuksen puutteensa läpi.

Näissä tapauksissa saamamme vastaus on hämmentävä. Vaikka he kuulivat sanamme, se mitä he kuuntelivat, oli hyvin erilaista. Kysy itseltäsi joka keskustelussa, miten ja mitä hän kuunteli - älä, kuuliko hän sinua. Siten saat suurempaa ymmärrystä siitä, miten voit kommunikoida tehokkaasti ja rajoittaa toisten kuuntelemisen vaikutusta muistamalla, että se mitä he kuulevat, voi usein erota kovasti siitä, mitä sanot.

Isänpäivä

USA:ssa on isänpäivä, päivä jolloin juhlimme suhdetta isäämme. Joillakin meistä ei ole paljon juhlittavaa - isämme on ollut ehkä poissa, tuntematon tai niin etäinen tunteellisesti, että emme voi löytää syytä juhlia suhdettamme häneen. Oma isäni on ollut kuolleena yli 20 vuotta ja vaikka vietin suuren osan elämästäni vihaisena hänelle ja miettien, välittikö hän minusta ylipäätään yhtään, nyt ymmärrän häntä hyvin paljon enemmän ja voin itse asiassa olla kiitollinen niistä lahjoista, mitä hän minulle antoi, sen sijaan että keskityn siihen, miten hän sivuutti monia tilaisuuksia osoittaa, miten paljon hän rakasti minua ja välitti minusta. Isät peilaavat oppituntejamme voimassa ja rakkaudessa, usein rajoitustensa eikä kykyjensä kautta.



Oma isäni oli tunteellisesti vahingoittunut, kuten monet hänen sukupolvensa miehet. Orvoksi jääneenä 4-vuotiaana ja adoptoituna 7-vuotiaana, hän eli suuren osan elämästään kysyen, mitä tapahtui hänen perheelleen ja miksi hän ei ollut arvokas ollakseen heidän kanssaan. Hän oli hiljainen, vetäytynyt ja tunteiltaan etäinen. Kuitenkin oli muutama kerta, kun hän oli rakastava ja antoi tukea - kuten ensimmäinen kerta, kun poika josta pidin, torjui minut.


Halusin hänen olevan vahva ja voimakas, suojelevan minua ja rakastavan minua niin, että voisin tietää olevani rakastettava. Mutta hän ei rakastanut itseään tai tuntenut olevansa rakkauden arvoinen elämänkokemustensa perusteella, joten hän ei voinut antaa sellaista rakkautta minulle. Tiedän sen nyt ja olen sen osalta rauhassa, mutta minulta vei kauan aikaa tajuta se.


Minulla oli monia odotuksia isältäni ja olin hyvin vihainen, koska hän ei täyttänyt niitä. En voinut arvostaa hänen tuskaansa, koska halusin hänen parantavan omani ja osoittavan minulle, että olin voimakas ja rakkauden arvoinen. Hän eli kanssani elämänsä muutamat viime kuukaudet ja silloin näin hänen tunnekärsimyksensä ja arvottomuuden tunteidensa syvyyden, syvän loukkaantumisen siitä, että hän oli ollut erossa perheestään, ja miten suljettu hänen sydämensä oli.


Hetkinä ennen kuolemaansa hän kertoi, että hän rakasti minua, oli ylpeä minusta ja pyysi anteeksi, ettei ollut ollut parempi isä minulle. Sen sanominen minulle oli vienyt häneltä yli 30 vuotta ja se oli tarvitsemani parantava voima ja todiste rakkaudesta. Voisin hyväksyä sen ja siirtyä eteenpäin tai olla vihainen ja torjua tämän lahjan, koska se oli liian pieni ja liian myöhään. Valitsin hyväksyväni sen, kiitollisena siitä, että hän rakasti minua riittävästi löytääkseen rohkeutta sanoa sen.


Nyt tiedän kera ymmärryksen, mikä tulee kokemuksista, kera viisauden mikä tulee iän myötä ja kera myötätunnon mikä tulee vanhempana olemisesta, että isäni rajoitukset olivat hänen lahjansa minulle.

Valitsemme omat vanhempamme, myös etäiset, loukkaavat, poissaolevat tai haavoittuneet isät, jotta voimme parantaa itsemme. Uskomus, että isän pitäisi olla ___ (täytä tyhjä kohta), laittaa parantumistaakkamme hänelle ja rajoittaa kykyämme oppia ja parantua yhteisestä matkastamme.

Oli hän sitten kamalan väkivaltainen tai rakastavan lempeä, siihen oli syy, että valitsimme hänet, ja sitten kun voimme olla myötätuntoinen ja anteeksiantava hänelle ja itsellemme, voimme päästää irti vihan ja pettymyksen elämästä ja hyväksyä hänet sellaisena, kuka hän on - ihminen joka tekee parhaansa sen kera, mitä hänelle on opetettu ja mitä hän osaa.

Riippumatta siitä oliko isäsi hyvä vai surkea, hän on osa sieluryhmääsi, tärkeä osa parantumismatkaasi ja yksi peili parantumisestasi.

Kuilusukupolvet

Jokainen sukupolvi valmistelee tietä seuraavalle, virrassa mikä ei aina ole eteenpäin liikkuva, positiivinen ja kohottava. Joskus virta pysähtyy ja näyttää menevän taaksepäin, joten jokin sukupolvi näyttää tekevän asioista pahempia eikä parempia. Sitten seuraavalla sukupolvella on kaksi tehtävää: "nollata" edeltäjänsä energia ja tehdä työ, mitä se tuli tekemään.

On "kuilusukupolvia", joiden tarkoituksena on saada aikaan valtava muutos, ja he tekevät sen luomalla niin voimallisia esimerkkejä siitä, mitä tarvitsee muuttaa, että jokainen on samaa mieltä eikä kyseenalaista sitä.



Näimme tätä indigojen osalta, joiden energiaa on tullut ainakin kolmen sukupolven kautta (heitä oli läsnä aiemmin, mutta viimeiset kolme sukupolvea pystyivät aktivoimaan sen). 1960-, 1980- ja 2000-luvun alun maailma näytti olevan korjauskelvottomasti rikki ja kuitenkin paljon muutosta on tapahtunut viimeisen vuosikymmenen aikana ja paljon nopeammin kuin koskaan ennen. Indigoenergialla on lopultakin jalansijaa, mutta vain koska muutostarve oli niin selkeä ja se vaikutti niin moniin ihmisiin, että mikä tahansa oli parempi kuin se, mitä meillä oli, ja oli vain vähän muutosvastarintaa.


Kuilusukupolvilla on voimallinen tarkoitus maailman ylösnousemusmatkan virrassa ja se on luoda niin paljon kaaosta ja tuskaa, että se herättää maailman heitä vastaan ja yhdistää kaikki yhteiseen tarkoitukseen. Heistä tulee haastavimpia opettajiamme ja kuitenkin heidän tarkoituksensa on käynnistää se muutos, mitä vastaan he näyttävät toimivan. Heidän luomansa energiavärähtely sallii "joko/tai"-reaktion ja jokainen alkaa etsiä ratkaisua heidän saamiseksi pois tästä värähtelystä ja sen haasteista. Niin suuren muutoshalun myötä polku on avoin tulevalle sukupolvelle ja sen tuomille uusille energioille.


Siihen saakka kunnes opimme olemaan voimaantuneita ja valaistuneita transformoijia, tarvitsemme näitä kuilusukupolvia tekemään asioista niin epämukavia, että siirrymme pois mukavuusalueeltamme, motivoidumme tekemään jotain ja mikä tärkeintä, yhdistymään yhteisessä tarkoituksessa. Kuten Maan energiaprojektissa, jonka olen aloittanut, olemme hyvin voimaantuneita, silloin kun teemme yhteistyötä.


Kuitenkin vaaditaan jokin voimakas ja horjuttava tapahtuma auttamaan meitä siirtymisessä yhdistyneeseen, tarkoitukselliseen ja tavoitteelliseen transformaatioon. Niinpä "kuiluntekijöitä" vastaan olemisen sijasta, olkaa sen muutoksen puolesta, minkä haluatte nähdä maailmassa. Sitten yhdistäkää aikomuksenne toisten samanmielisten ihmisten kanssa ja työskentelemällä yhdessä luomme maailman, mikä tiedämme mahdolliseksi kaikille.

RAKKAUS JA MYÖTÄTUNTO

Akaasisia tiedostoja kanavoinut Jen Eramith M.A
Kesäkuu 2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

Mitä myötätunto on ja miten se eroaa rakkaudesta?

Yksinkertaisesti voi sanoa, että myötätunto on rakkautta toiminnassa tai rakkautta konkreettisessa muodossa. Se tekee siitä konkreettista, että ihminen tuntee sen. Se on energiaa, mitä kulkee lävitsenne, ja rakkaus on energia, joka tekee teidät. Rakkaus on energia, joka tekee kaiken. Rakkaus on kaiken luontainen värähtely.


Myötätunto on kuin rakkautta liikkeessä. Se on rakkautta, silloin kun se välitetään ihmisen kautta. Siitä tulee inhimillistä ja siksi kumpikin tuntuu ja sitä voidaan soveltaa ympäröivään maailmaan. Myötätunto ja rakkaus ovat samaa energiaa, mikä ottaa eri muodon. Myötätunnon sanomme olevan luontaisesti inhimillistä ja tämä on tärkeää ymmärtää, koska se auttaa selittämään yhden syyn, miksi ihminen on olemassa.


Rakkaus on jo olemassa universumissa. Itse asiassa rakkaus on paljon helpommin ulottuvilla, silloin kun ette ole ihminen. Silloin kun ette ole ihminen, muistatte, kuka oikeasti olette ja että teidät on tehty rakkaudesta. Siksi tulee mahdottomaksi toimia mistään muusta kuin rakkaudesta, koska olette jatkuvasti tietoinen siitä, että olette rakkautta. Ollessanne ihminen unohdatte tuon rakkauden. Unohdatte todellisen luonteenne.


Rakkauteen pääsemisestä tai rakkauden valitsemisesta tulee radikaali ja voimallinen teko. Jokainen teko joka perustuu rakkauteen, on merkittävintä myötätuntoa. Myötätuntoa tulee, silloin kun valitsette nähdä maailman rakkauden silmin. Myötätunto perustuu valintaanne nähdä jokin tilanne sydämenne rakkaudella. Nähdä kaikki mitä tapahtuu muotona rakkaudesta. Etsiä tilanteesta sitä, mitä voitte rakastaa, ja valita keskittyvänne siihen. Kaikki tämä muodostaa myötätunnon.


Myötätunto on aina valinta. Synnytte puhtaan rakkausenergian kera, mutta teidän on valittava tuo rakkaus saadaksenne myötätuntoa. Myötätunto on siis uskomattoman pyhää, koska se kietoutuu syvästi vapaaseen tahtoonne.

Myötätuntoa ei tapahdu vahingossa, se on aina valinta. Osa ihmisenä olemisen tarkoitusta on selvittää, miten tehdään tuo valinta niin usein ja niin tehokkaasti kuin mahdollista.

Miten voimme löytää myötätuntoa jotain sellaista kohtaan, mitä emme rakasta?

Tapa tämän tekemiseen on ymmärtää ensin, että rakkautta on kaikessa, loukkaavimmassakin tilanteessa. Myös ilkeämielisimpään ihmiseen tai ilkeimpään tekoon on upotettuna jonnekin rakkautta, koska rakkaus on kaiken ydinenergiaa.

Silloin kun joku on ilkeämielinen, kun joku tekee jotain loukkaavaa, kyse on aina harhaanjohdetusta ja hämmentyneestä yrityksestä tuntea itsensä paremmaksi tai toisin sanoen, tuntea olevansa rakastettu tai rakastettava.

Silloin kun joku lopulta päätyy tekoon, joka on ilkeä tai loukkaava tai ruma, se johtuu vain siitä, että se on hänen paras yrityksensä siinä, mistä hän tulee ja mitä hän on kokenut aiemmin. Tämä on hänen paras yrityksensä tuntea olonsa paremmaksi ja tuntea taas rakkautta.


Tietysti, kuten useimmat teistä ovat oppineet, ilkeämielisimmät teot näyttävät ehkä antavan välitöntä helpotusta loukatuksi tulemisen tunteeseen, mutta pitkässä juoksussa ne itse asiassa tuovat vähemmän rakkautta tietoisuuteenne. Jokainen teistä opettelee päästämään irti ilkeämielisistä toimista. Opettelette päästämään irti pikkumaisista ajatuksista ja syleilemään jatkuvasti rakkautta - valitsemaan jatkuvasti myötätunnon.


Silloin kun näette jotain, mitä ette rakasta, kun näette jotain rumaa tai loukkaavaa tai muuten inhottavaa, on tärkeä katsoa pinnan alle ja nähdä, miten jokaista osallistujaa motivoi rakkaus, miten jokainen ihminen haluaa syvällä epätoivoisesti tuntea rakkautta. Jos voitte löytää tämän kaiken rumuuden pinnan alta, löydätte kyvyn olla myötätuntoinen sen osalta.

Vaikka ette pystyisikään ymmärtämään tai suhtautumaan tai hyväksymään jonkun loukkaavaa tekoa, voitte aina syleillä myötätunnolla sitä tunnetta, että hän toimii loukkaantuneena. Olettakaa, että jossain matkan varrella tuota ihmistä on loukattu.


Kun todella kamppailette tunteaksenne myötätuntoa jotain kohtaan, voitte käyttää temppua ja kuvitella tuon ihmisen pikkulapseksi. Kuvitelkaa, mikä on ehkä tuonut hänet tähän tilanteeseen.


Jos hän käyttäytyy huonosti, voitte olettaa, että häntä on kohdeltu näin huonosti tai vielä huonommin, luultavasti ollessaan liian nuori puolustaumaan.


Jos voitte alkaa ajatella tätä ja tuntea myötätuntoa tuota hänen kuviteltua lapsiversiotaan kohtaan, se pehmentää teitä. Myötätunnon tunteminen sitä kohtaan, mitä kuvittelette hänen olleen lapsena, on sama asia kuin myötätunnon tunteminen häntä kohtaan nyt. Myötätuntoa on kummallakin tavalla. Tämä on oikopolku tai tapa, mitä monet teistä voivat käyttää päästäkseen sen alle, mihin reagoitte pinnalla.


Toinen uskomattoman tärkeä asia tässä on, että teidän, jokaisen teistä, on jatkettava niiden tapojen parantamista, joilla teitä on loukattu. Usein kamppailunne myötätunnon tuntemisen kanssa johtuu siitä, että pinnalla tapahtuva muistuttaa teitä liikaa jostain, mikä on loukannut teitä menneisyydessä. Se palauttaa teidät mielessänne paikkaan, missä tunnette voimattomuutta ja pienuutta.


Silloin kun reagoitte johonkin ilman myötätuntoa, se johtuu tyypillisesti siitä, että tekin loukkaannutte ja päädytte tuntemaan itsenne huonoksi. On erittäin tärkeää, että omistaudutte jatkuvasti sen merkille panemiseen, missä kohtaa horjutte.


Nimetkää ne elämänne osat, joissa käyttäydytte huonosti, joissa myötätuntonne tuntuu saavuttamattomalta. Sen sijaan, että kuvittelette myötätuntonne olevan saavuttamattomissa toisen ihmisen huonon käyttäytymisen vuoksi, harkitkaa sitä, että se on saavuttamattomissa, koska olette loukkaantuneet niin syvästi, että teidän tarvitsee perääntyä tästä tilanteesta ja palata muistoihinne.


Palatkaa kysymykseen: "Miten loukkaannuin?" "Miten voin tuntea sen?" "Mitä sellaista kannan mukanani, mikä vain odottaa laukaisemista?" Kun ratkaisette nämä asiat, myötätunnosta tulee hyvin helppo asia saavuttaa joka päivä.

 

Miten voimme antaa itsellemme täysin anteeksi ne valinnat, joita olemme tehneet ja jotka ovat vahingoittaneet muita?

Erityisesti vahingoittaneet lapsiamme?

Itselleen anteeksi antaminen on hyvin samanlainen prosessi kuin myötätunnon saavuttaminen. Anteeksianto tapahtuu, silloin kun löydätte sen osan itsestänne, mitä kohtaan teillä on myötätuntoa. Itsellenne anteeksiantamisen työstäminen johtaa teidät usein tarkastelemaan, mikä meni pieleen, ja tunnistamaan, että tuolloin todella teitte parhaanne.

Koska se on oikeasti totta, että aina - silloinkin kun joku tekee suuria virheitä - te kaikki teette parhaanne ottaen huomioon sen, mitä teille on tapahtunut menneisyydessä - ottaen huomioon, miten olette loukkaantuneet aiemmin, ottaen huomioon resurssit tai resurssien puutteen, mitä olette kokeneet elämässänne tähän mennessä.

Teidän on palattava taaksepäin ja ajateltava, että tehdessänne nuo virheet työskentelitte niillä työkaluilla, joita teillä oli. Joitain työkaluja puuttui. Teidän täytyy palata vielä kauemmas lapsuuteenne ja tunnistaa, mitä sellaista saitte tai ette saaneet, mikä johti riittämättömään työkalupakkiin.

Kun pääsette siihen, huomaatte, että teidän täytyy antaa anteeksi myös vanhemmillenne, holhoojillenne, opettajillenne ja kaikille muille ihmisille, jotka satuttivat teitä tai eivät satuttaneet riittävästi lapsuudessanne.

Kun menette sinne, teidän on tunnistettava, että kaikki nuo lapsuutenne aikuiset tekivät parhaansa ottaen huomioon heidän oman loukkaantumisensa.

Palaatte taaksepäin kuin dominovaikutus. Jatkatte taaksepäin menemistä ja havaitsette, että jokaiselle ihmiselle on annettu rajallinen työkalusarja elämäänsä varten ja sitten he tekevät parhaansa ja tekevät virheitä. Perimmiltään anteeksiantaminen itsellenne merkitsee koko tilanteen anteeksiantamista.

Antaaksenne anteeksi itsellenne teidän on annettava anteeksi niille, jotka satuttivat teitä ja jotka satuttivat heitä. Kohtaatte tarpeen antaa anteeksi yhteiskunnalle, joka sorti esi-isiänne, ja esi-isillenne jotka sortivat vanhempianne ja vanhemmillenne jotka sortivat teitä jne. Näin anteeksianto toimii.


Tämä on syy siihen, että sen saavuttaminen voi olla konstikasta - anteeksianto ei tapahdu yhden kerran. Se on olotila. Ette voi antaa anteeksi yhtä tekoanne antamatta anteeksi koko tilannetta, joka siihen johti. Tämä sisältää myös kaikki ne muut virheet, joita olette tehneet.


Anteeksiannosta tulee enemmänkin mielentila kukin luettelo, josta viivaatte yli asioita. Anteeksiannosta tulee valinta nähdä itsenne ja elämänne ja virheenne rakkauden silmin, myötätunnon silmin - nähdä itsenne myötätuntoisesti. Tämä on teidän kaikkien saavutettavissa ja itse asiassa on tulossa aina vain mahdollisempaa teille kaikille elää anteeksiannon ja myötätunnon tilassa.

Mutta se ei tapahdu vahingossa eikä se tapahdu, koska kaikki muut muuttuvat. Se tapahtuu, koska teette tuon valinnan. Sitten seuraavassa hetkessä teette tuon valinnan uudestaan jne., kunnes elätte suurimman osan hetkistänne anteeksiannon tilassa.

ANTEEKSIANTAMISESTA

Anteeksiantamattomuus salpaa energiamme. Se sitoo meidät kuin teräsköydellä kaunamme ja vihamme kohteeseen.

Tuomitseminen, suuttumus, kostonhimo, ylpeys ja taipumattomuus ovat myrkkyä sielullemme.

Ne pilaavat terveytemme ja estävät meitä edistymästä kehityksen polulla. 

Käy läpi nämä lauseet ainakin

kerran päivässä: 

Annan anteeksi kaikelle ja kaikille, jotka ovat joskus

asettuneet minua vastaan.

Jokaiselle, joka on käytöksellään tehnyt minut

onnettomaksi ja vihaiseksi, annan anteeksi. 

 

Annan anteeksi kaikelle mikä on ulkopuolellani

ja myös kaikelle mikä on sisälläni.

Annan anteeksi kaiken menneen, nykyisen ja tulevan.

Minä annan anteeksi kaiken.

Annan anteeksi kaikille, joiden nimi herättää katkeruuden tai vihamielisyyden tunteita minussa, ja jokaiselle,

joka herättää mielessäni kalvavan levottomuuden.

Annan anteeksi toisille mitä tahansa he ovatkin

tehneet minua kohtaan.

Annan anteeksi myös sen mitä he ovat tehneet toisille. 

Ennen kaikkea annan anteeksi itselleni.

Kukaan ei määrää minulle kovaa kohtaloa - ei Jumala eivätkä muut ihmiset - minä teen sen itse.

Olen tullut maan päälle oppiakseni antamaan anteeksi,

ei niinkään kenenkään muun kuin itseni takia. 

Anteeksianto on henkinen asenne. Se on voimakas.

Se pystyy parantamaan sairauteni.

Anteeksianto on kehittymistä.

Se pystyy tekemään surevasta iloisen, poistamaan kaikki patoumat alemman minäni ja korkeamman itseni väliltä.

Se antaa tilaa todelliselle itselleni. 

ARKKIENKELI URIEL: ANTAKAA ANTEEKSI ANTELIAASTI

Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman
Uutiskirjeestä 29.11.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

FORGIVENESS SETS YOU FREE !

Anteeksiantaminen toisille vapauttaa heidät ja teidät sielujenne yhteiseltä karmamatkalta.  Tämä ei ole vain vaihtoehtoinen askel matkallanne - teidän täytyy siirtyä karmasta luomiseen, kohtalon polulta kanssaluojaksi universumin kanssa. Ilman anteeksiantoa teitä estetään saamasta täysillä jumalaista opastusta, siunauksia, tukea ja armoa, mitkä antavat iloisen ja vaivattoman elämän. Siksi teidän pitäisi antaa anteeksi anteliaasti ja täysin kaikille.



Hyvin usein se, mikä teidän täytyy antaa anteeksi, on niiden aiheuttama suuren tuskan lähde, jotka ovat haavoittaneet teitä sielunne syvyyksiin saakka. Kamppailette heidän tekemisiensä kanssa, yritätte ymmärtää heidän syitään ja motivaatioitaan ja mietitte, miksi he voivat olla niin julmia. Kyseenalaistatte, voitteko antaa anteeksi heidän tekonsa, koska tunnette tämän hyväksymiseksi. Mutta ajattelette näin, koska teillä on rajallinen tietoisuus matkastanne heidän kanssaan.



Teitä pyydetään antamaan anteeksi, jotta voitte lopettaa karman, ja siinä mitä tunnette toisista tuskanne kautta, olette vastaanottaja. Toisissa elämissä olette aiheuttanut tuskaa, tietoisesti tai tiedostamatta, ja se mitä saatte, on tämän kierron toinen puoli. Tämä kierto toistuu, koska jokainen elää taas sen, mitä on tehty uudestaan ja uudestaan elämien saatossa. Ei ole mahdollista mitätöidä sitä, mikä on jo tehty, mutta voitte lopettaa näiden kiertojen toistumisen, mikä sisältyy anteeksiantovaihtoehtoonne.



Silloin kun annatte anteeksi, keskitytte ainoastaan karmakierron lopettamiseen. Mikään muu ei ole osa tätä päätöstä. Valinnassa ei ole kyse siitä, voitteko antaa anteeksi toisille tai ovatko he tehneet jotain anteeksiantamatonta, vaan siitä, haluatteko lopettaa karman heidän kanssaan ollaksenne vapaa näistä kierroista ja niiden malleista elämässänne. Tämän valinnan teette itsenne hyväksi, jotta voitte olla vapaa näistä energioista. Ette tee tätä valintaa kenenkään muun puolesta. Antakaa siis anteeksi anteliaasti ja täysin. Antakaa anteeksiannon lahja jokaiselle elämässänne ja vapauttakaa itsenne yhteyksistä, jotka ovat määritelleet elämäänne tähän hetkeen saakka, jotta uusien polkujen ja tilaisuuksien on mahdollista avautua teille.

Tunne- ja henkinen kypsyys

Useimmat meistä määrittelisivät itsensä kypsäksi aikuiseksi, jolla on tavallisesti tunteet hallinnassa. Sitten tapahtuu jotain ja yllätymme, miten nopeasti ja täydellisesti voimme romahtaa, tunteet ovat sekaisin ja tilanne tuntuu niin hallitsemattomalta, että mietimme, olemmeko koskaan enää normaali. Miten jouduimme kypsyyden tunteesta ja hallinnasta epäkypsyyteen ja hallitsemattomuuteen? Vastaus lepää siinä, olemmeko henkisesti vai tunteellisesti kypsä ja miten maadoitamme tämän energian elämässämme.



Monet asiakkaat kysyvät minulta, miksi heidän oppituntinsa ovat niin haasteellisia. Vastaukseni on, että siltä vaikuttaa, koska haastavimpiin oppitunteihin sisältyy aina jotain, millä on meille todella merkitystä. Huomaamme ne ongelmat, jotka laittavat meidät kasvotusten jokaisen pelon, epäilyksen, epävarmuuden ja tunteen kanssa, jonka olemme pitäneet piilossa. Miksi emme voi olla kypsä, tyyni ja objektiivinen näissä tilanteissa? Voimme, jos toimimme henkisestä kypsyydestämme sen sijaan, että yritämme kontrolloida tunteitamme ja oikeuttaa kokemuksemme niiden kautta.



Ilman sitä tietoa, luottamusta ja tukea, minkä saamme hengeltä, luotamme egon kypsyystason saavan meidät läpi siitä, mitä edessämme on. Ja sen kypsyystaso on ensimmäisessä traumassa, minkä olemme kokeneet elämässämme, plus kaikessa kantamassamme tunnetaakassa. Koska jokainen ongelma jonka kohtaamme, on tilaisuus parantaa tunnehaavojamme ja saada henkistä kypsyyttä, ei ole mikään ihme, että jäämme jumiin, pakahdumme ja tunnemme olevamme poissa hallinnasta. Katsomme ongelmaa egoperspektiivistä korkeammalle tasolle siirtymisen sijasta. Etsimämme selkeys ja tarvitsemamme kypsyys tulee hengestä, ei egosta.



Selkeys saa täysin eri merkityksen henkisen kypsyyden myötä, koska emme etsi vahvistusta arvottomuudellemme, vaan tarkoituksemme on parantua ja olemme avoin totuudelle riippumatta siitä tavasta, millä se esitellään meille. Henkisen kypsyyden myötä voimme kysyä "mitä seuraavaksi" sen sijaan, että kysymme "miksi tämä tapahtuu minulle" ja käyttää vastauksia tuon kasvamis- ja parantumistason loppuunsaattamiseen. Selkeyden myötä meillä on tarvitsemamme totuus, vaikkei välttämättä egon haluamia vastauksia. Mutta totuuden ja selkeyden myötä voimme saattaa loppuun oppituntimme ja siirtyä iloisempaan, rauhallisempaan, rakastavampaan, kypsempään ja kontrolloidumpaan elämään.

Joulukuun energiat

On lopultakin viimeinen kuukausi vuodesta, joka on ollut haastava, muttei yhtä haastava kuin aiemmat vuodet. Tämä kuukausi saattaa näyttää kulkevan hitaasti, koska on monia tilaisuuksia saattaa loppuun se työ, mitä olemme tehneet koko vuoden, ja siihen sisältyy lopullinen irtipäästäminen uskomuksista, ihmisistä, tilanteista ja muistoista, joita olemme työstäneet vuodesta 1995 saakka. Meitä tukemaan Merkurius perääntyy melkein koko kuukauden, Venus palaa perääntymisjälkiään pitkin 21.12. saakka ja meillä on täysikuun pimennys samana päivänä. Toivon, että olette valmiita päästämään irti näistä asioista, koska tilanne on vaihtunut "vaihtoehdosta" "vaatimukseksi".



Merkuriuksen perääntyminen on luultavasti merkittävin asia tässä kuussa, koska se kohtaa Pluton melkein viikon ajan. Tämä on erittäin transformaatiivista energiaa, mikä poistaa kaikki esteet muutokselta - kera voiman haihduttaa pois mitä tahansa polultaan (ajatelkaa Darth Vaderia Tähtien sodasta). Olen aina ajatellut Merkuriuksen liittyvän vahvasti karmaan, joten valmistautukaa kohtaamaan karmakiertonne haasteita tarkoituksena lopettaa ne iäksi. Jos ette tiedä, mitä ne ovat, älkää huolestuko - niiden tullessa esiin tiedätte.

Vihje: tarkkailkaa mitä tahansa tai ketä tahansa,

 joka saa teidät suuttumaan kovasti tai ärsyttää

teitä tavalla, mitä on vaikeaa sivuuttaa.

Sitten on täydenkuun pimennys, mikä on Kaksosten 29. asteessa. Tämä on kolmas kuunpimennys, mikä on osunut jonkin merkin viime asteisiin, ja se on erittäin merkittävää, kun otetaan huomioon, että tässä vuodessa on ollut kyse loppumisista, tukoksista irtipäästämisestä ja karman loppuunsaattamisesta. Ja tuona päivänä Venus siirtyy pois varjoalueeltaan ja Merkurius ohittaa 29. asteen perääntyessään. Mars kohtaa Pluton kaksi päivää ennen pimennystä. Luuletteko, että jouluviikon paikkeilla tapahtuu jonkinlaista vakavaa "loppumisenergiaa"? Kiinnittäkää huomiota, mitä tapahtuu perheen kokoontumisissa tuon jakson aikana.



Tämän kuukauden polttopiste on siinä, miten haluamme siirtyä uuteen vuoteen. Mitä aikomuksia haluatte ilmaista ja mitä teidän on tehtävä ollaksenne valmis niiden toteutumiseen?
Joulukuu auttaa päästämään irti kaikesta, mikä seisoo tiellä. Toisin sanoen, mistä sellaisesta olette kasvaneet yli, minkä voitte nyt jättää taakse tietäen, että heti kun teette sen, jokin muu ottaa sen paikan, mikä on harmoniassa uuden aikomuksenne kanssa?



Kun kuljette tämän kuukauden läpi, älkää katuko tai vastustako sitä, mikä lähtee elämästänne, koska monia asioita luultavasti lähtee. Tehkää sen sijaan luettelo uuden elämänne aikomuksista ja keskittykää siihen, kun sallitte tämän loppuunsaattamisenergian auttaa teitä poistamaan kaiken, mikä estää teiltä sen rauhan, ilon, hyvinvoinnin, yltäkylläisyyden ja rakkauden, mitä haluatte elämäänne. Upeaa kuukautta.

Keskinäinen välittäminen

On kyse sitten sähköposteista, Facebookista tai Twitteristä, on monia esimerkkejä siitä välittämisestä, mitä ilmaisemme toisillemme indigoina ja kristalleina. Tiedämme, että meillä on samanlainen elämänpolku, samanlaisia haasteita, kokemuksia ja epäilyksiä. Emmekä kätke sitä tosiasiaa, että olemme yhtä hämmentyneitä kuin kuka tahansa, meillä on kysymyksiä, joihin emme osaa vastata ja usein vaikeuksia käsitellä maailmaa. Sen sijaan kerromme näistä peloista ja huolista toisille ja löydämme lohtua sen tietämisestä, että hekin tuntevat samaa ja tukevat meitä mielellään.



Oli aika ja joillakin tämä on edelleen totta, kun meidän oli kätkettävä epäilyksemme ja epävarmuutemme, koska ne olivat merkki heikkoudesta. Jokaisen oli tiedettävä paikkansa maailmassa tai vakuutettava toisille tietävänsä. "Teeskentele, kunnes onnistut" oli se, mitä uskoimme meidän täytyvän tehdä oppiaksemme luovimaan maailmassa. Ja jos kerroimme jollekin olevamme peloissamme tai epävarma, hän ei tukisi meitä tai ajattelisi, että olisimme epäpätevä. Pelkäsimme näyttää pelkojamme, koska toiset saattaisivat käyttää meitä hyväksi (ja joskus he käyttivät), tai tunsimme, että olimme ainoa, joka tunsi niin.




Tänä päivänä meillä on hyvin monia tapoja olla yhteydessä ihmisten kanssa, jotka ovat samanlaisia kuin me ja jotka ovat vähintäänkin tyytyväisiä löytäessään samanhenkisiä ja samalla tavalla tuntevia. Ja olemme havainneet, että silloin kun kerromme pelostamme, yhdistymme niihin, jotka voivat auttaa meitä. Meidän ei enää tarvitse teeskennellä tietävämme kaikki vastukset. Voimme kertoa kysymyksemme ja löytää jonkun, jolla on samanlainen kokemus, ja voimme oppia sen kautta, mitä hän on oppinut.



Uudet yhteysverkostomme sallivat meidän jakaa elämämme, koska opetamme siitä, mitä tiedämme ja mitä olemme oppineet. Kenelläkään ei ole kaikkia vastauksia, mutta kysymykset jakamalla me kaikki löydämme etsimämme vastaukset, jotka tekevät elämästämme helpompaa. Pelkomme, epäilyksemme ja epävarmuutemme ovat kulkuneuvoja, joiden kautta opimme, opetamme ja autamme toisia. Mitä enemmän jaamme ne avoimesti ja rehellisesti, sitä enemmän ymmärrämme ja annamme jollekin toiselle ymmärryksen lahjan.


-----------

Forgiveness and the Freedom of Letting go

ANTEEKSIANTAMINEN - SUURIN LAHJA ITSELLESI !

ANTEEKSIANTAMISEN VAIKEUDESTA

Paljon on etenkin viime aikoina puhuttu siitä, kuinka anteeksiantaminen vapauttaa ja kuinka tärkeää olisi päästää irti kaikesta vanhasta ja kahlitsevasta. Omalla kohdallani olen kypsytellyt tuota asiaa mielessäni jo hyvinkin pitkään ja haluankin nyt kirjoittaa anteeksiantamisen vaikeudesta, joka on itsellenikin ollut varmaan yksi niistä vaikeimmista asioista, joiden eteen olen koskaan tähänastisessa elämässäni joutunut.

Jatkuvan eripuran ja vuosikausien vihaamisen ja katkeruuden jälkeen sitä ei vaan enää JAKSA tuhlata kallista energiaansa ja aikaansa moiseen typeryyteen, vaan olen viimein tullut siihen kohtaan elämässäni, että olen vihdoin halukas ja ennenkaikkea valmis päästämään irti kaikesta vanhasta, turhasta ja ylimääräisestä, mikä vain syö itseäni ja imee kaikki voimavarani.
Olen päättänyt siirtyä kulkemaan tässäkin asiassa Valon puolella entisen Pimeyden sijaan.

Itselläni kyse on niinkin vaikeasta asiasta kuin anteeksiantamisesta omille vanhemmilleen, mikä ei todellakaan ole se kaikista helpoin juttu, koska tunnesiteet ovat olemassa ja koska ne itsellesi kaikista läheisimmät ovat olleet ne, jotka sinua ovat eniten elämässäsi loukanneet ja satuttaneet. Ja etenkin, jos näin on ollut jo aivan lapsuudesta saakka, niin kyllä siinä on saanut olla ihan jo ns. "oikeutetustikin", syystä, heille vihainen.

Olen kuitenkin huomannut, että tuollainen vihanpito on minua jo aikansa "palvellut", eikä se ole enää tässä vaiheessa elämääni kovinkaan viisasta tai tervettä, itseäni sillä vain tapan pala palalta joka päivä. Enkä enää oikeastaan olekaan aikoihin sillä tavalla vihannut heitä, mutta silti on ollut havaittavissa vielä sellaista katkeruutta heitä kohtaan aina ajoittain, mikä ei tietenkään myöskään ole mikään itseä eteenpäinvievä voima ja tunne.

Olen omalla kohdallani saanut huomata, miten tuollaiset äärimmäisen negatiiviset tunteet kuten juuri tuo vihakin tai katkeruus ovat niin mielettömän voimakkaita tunnetiloja, ettei niiden vallassa ollessa ihminen oikein kykene tekemään mitään muuta, niin pysäyttäviä ja lamauttavia energioita ne ovat.

Siinä sitä sitten huomaa vasta jälkeenpäin oikeastaan kuinka vuodet vain vierii eteenpäin ja itse huomaa
olevansa yhä suht samassa pisteessä ja tilanteessa, mitä aiemminkin oli, eteenpäin et pääse, vaikka kuinka haluaisit.

Olet kuin kahlittu - vihasi ja katkeruutesi vanki.

Anteeksiantamalla teemme tilaa uusille asioille elämässämme ja se on samalla suurin Lahja, mitä voimme itsellemme antaa!

Hyvin usein ja erityisesti kaikkein kipeimmissä asioissa  käy valitettavasti niin, ettei loukkaaja koskaan pyydä anteeksi, hän ei joko pysty tai halua. Ehkä hän ei edes tiedä loukanneensa, tai hän saattaa olla jo kuollutkin. Ei siis kannata tuhlata aikaa sen odottamiseen, ymmärtääkö loukkaaja pyytää anteeksi, sillä se on monesti vain hukkaanheitettyä aikaa ja siinä voi pettyä rankasti.

Siitä huolimatta tajuaako toinen itse pyytää anteeksi loukkaamisiaan, voit onneksi itse antaa hänelle jo anteeksi.

Elämme aikoja, jolloin tietoisuuttamme nostatetaan kaikin tavoin jatkuvasti ja juuri tämä anteeksiantaminen on yksi edellytys sille, että pääsisimme kohti ylösnousemusta, kohoamaan viidenteen ulottuvuuteen.

Kaikesta vanhasta ja toimimattomasta irtipäästäminen, armollisuus,  pyyteetön rakkaus ja hyveellisyys toisiamme kohtaan, uusien asioitten oivaltaminen, positiivisuus negatiivisuuden sijaan -

siinä muutamia tärkeimpiä avainsanoja avarampien tietoisuuden tasojen saavuttamiselle! 

SURUTYÖN KAUTTA ANTEEKSIANTAMISEEN

Surutyöhön kuuluu 5 eri vaihetta:

kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja suostuminen.

Ellei surutyötä saa tehdä omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan, on vaarana juuttua johonkin kohtaan, vaikkapa vihaan (kuten omalla kohdallani kävi), jolloin suru muuttuu katkeruudeksi.

Anteeksiannon paikka tulee eteen elämässäsi siinä kohtaa, kun surutyössä oivaltaa, ettei toisen ihmisen keskeneräisyyden kannata antaa tuhota omaa elämäänsä. Samoinkuin oivaltaa myöskin sen yksinkertaisen asian, ettei toista voi muuttaa, vain itseään voi.
 
Anteeksianto ei ole alistamista eikä alistumista, ei ehtojen sanelemista, eikä myöskään lupa jatkaa vääriä tekoja. Se ei myöskään muuta väärää tekoa oikeaksi, kuten monet luulevat. Eikä se tarkoita sitä, että pitäisi samalla unohtaa kaikki loukkaamiset, kunhan ei vaan jää niitten kanssa vellomaan iänikuisesti.

Anteeksiantaminen ei ole mikään helppo pikaratkaisu, eikä siihen voi ketään, edes itseään, pakottaa, sillä se on tunteista riippumaton valinta ja aikaa vaativa prosessi, joka ei hetkessä käy keneltäkään. Se vapauttaa anteeksiantajan, muttei sitä toista osapuolta, sitä, joka on sinulle väärin tehnyt.
Anteeksiantaja päästää irti loukkaajastaan ja alkaa viimein elää omaa elämää.

Moni ei kuitenkaan kykene antamaan anteeksi siksi, että erheellisesti luulee käyttävänsä valtaa toiseen, kun ei suostu päästämään irti. Saatamme miettiä esim. että onko tuo toinen ansainnut anteeksiantomme vai pitäisikö häntä vielä pitää hieman piinassa ja itse asiassa pidämme siten itseämme piinassa!

Todellisuudessa kun valtaa käyttää kuitenkin hän, joka kykenee antamaan anteeksi, sillä hän on se, joka saa vapauden.

ANTEEKSIANTO SISÄISENÄ PROSESSINA

1. Myönnä tapahtunut vääryys ja katso sitä silmiin

Ihan ensiksi täytyy tunnustaa itselleen, että sinua on loukattu, sillä on tervettä kohdata oma suuttumus ja viha.

Tukahdutettuna viha syöpyy sisimpään aiheuttaen masennusta ja pahoinvointia sekä kaikenlaisia somaattisia sairauksia.

Se myös johtaa kyvyttömyyteen olla näkyvä, koska loukattu pelkää tulevansa jälleen loukatuksi ja siksi tuntuu jotenkin turvallisemmalta olla antamatta anteeksi.

Joskus kyse on uhrina olemisen -asenteesta, josta on voinut tulla osa omaa identiteettiä.

Unohtaminen, selittely, itsensä syyllistäminen ja kärsimään tyytyminen, saati kostaminen eivät tuo vapautusta koetusta vääryydestä.

2. Tiedosta & Kohtaa haavoittumiseen liittyneet tunteet

Voimakkaat tunteensa tulee vain hyväksyä osana itseään ja elämää, mutta loukkauksen takia koettua vihaansa ei tule tuomita eikä siitä pidä tuntea syyllisyyttä.

Näitä tuntemuksia sinun ei tule pyytää anteeksi.

Älä säikähdä sitä, että huomaat itsessäsi haluttomuutta kohdata kipeitä asioita.

Anna itsellesi aikaa asioiden myöntämiseen ja anna tilaa surulle ja vihalle.

3. Luovu syyttelystä ja opettele kantamaan vastuu omista reaktioistasi

On luonnollista, että me reagoimme haavoittumiseen synnillisellä tavalla ja siksi me tarvitsemme anteeksiantoa ja puhdistusta.

Luovu syyttelystä, sillä se ei vie sinua eteenpäin millään tavalla.


4. Anna anteeksi

Päästä irti: Luovu vihasta sekä katkeruudestasi äläkä enää muistuttele vanhoista ikävistä asioista.

Työstä vielä tarvittaessa omia tunteitasi, kunnes kipu on voitettu, surutyö saatettu loppuun.

Osoita antaneesi anteeksi sillä, ettet karta toista osapuolta, mutta muistathan myöskin senkin, että meillä on myös oikeus ja lupa pysytellä erossa heistä, jotka jatkuvasti vahingoittavat meitä, vaikka he olisivatkin pyytäneet anteeksi.

Se on vain tervettä itsekkyyttä ja irtipäästämistä, itsesuojelua, eikä siitä pidä tuntea minkäänlaista syyllisyyttä.


5. Muista, että anteeksianto on matka, jossa on eri vaiheita

Älä hätäänny jos kipeät muistot aktivoituvat uudelleen. Palaa jälleen vaiheisiin 1-4.

Muista, että olet tärkeällä matkallasi uhrista voittajaksi ja selviytyjäksi anteeksiannon kautta.
Matkalla kohti eheytymistä, matkalla kohti Valoa.

ANTEEKSIANTAMINEN ITSELLE

Tämä tuli nyt tähän loppuun, mutta anteeksiantaminen itselleen on tärkein edellytys sille, että kykenisimme antamaan anteeksi toisille.

Toisinaan anteeksiantamattomuuden vaikeudesta itseämme kohtaan voi olla kyse uhrina olemisen -asenteesta, joka on voinut muodostua osaksi identiteettiämme ja tähän liittyy hyvin vahvasti myös huono itsetunto.

Yhtä hyvin voisimme kuitenkin valita hieman armollisemman suhtautumisen itseemme. Valinta on meidän.

Olet ehkä tuominnut itsesikin ja kannat turhaa syyllisyyttä tai häpeää asioista, joita olet tehnyt.

On hyvin tärkeää olla Armollinen omalla kohdallaankin ja muistaa antaa anteeksi myöskin itselleen.

Moni meistä on saattanut tuomita itsensä tekemällä mielessään päätöksiä kuten esim. ”Minusta ei koskaan tule samanlaista kuin äidistäni!” tms.

Tällaisten sisäisten päätösten purkaminen on eräs merkittävimmistä avaimista sisäiseen paranemiseen, eheytymiseen.

Jos ei armahda itseään, on mahdoton uskoa toisten ihmisten tai Jumalankaan anteeksiantoon.